Mä ymmärrän, että ns. vastapuoli ei ole muuttamassa näkemystään, vaikka kirjoittaisin kaikki mahdolliset esimerkit arjessa näkyvästä syrjinnästä tähän. Se kun on usein erittäin hienovaraista. Semmoista, johon totut ja jota et itsekään kohta pidä mitenkään erikoisena.
Ois kuitenkin hyvä ymmärtää, että ns. kaapista tuleminen ei tapahdu vain sen yhden kerran, vaan jatkuvasti. Joka tilanteessa. Työpaikan kahvipöydässä joku kysyy, että onko sulla perhettä. Joudut arvioimaan, että mitä sanot ja miten. Mitä nimitystä puolisostasi käytät. Joudutko kiusatuksi/nolatuksi/savustetuksi ulos työpaikalta jos ilmoitat seurustelevasi samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Jos puhut samaa sukupuolta olevasta kumppanistasi etunimellä, niin oletetaan että se on joku sun veli/sisko/kaveri. Meet sen kanssa naimisiin, niin kyseessä ei olekaan häät vaan homo/lesbohäät, joihin osallistuminen tai osallistumatta jättäminen on aina kannanotto. Perustat sen kanssa perheen ja ihmiset utelee sulta, että oletko lapsesi biologinen vanhempi. Kysellään, että kumpi teidän suhteessa on nainen ja kumpi mies. Heterosuhteessa et koe näitä koskaan. Et koskaan, etkä edes ymmärrä olla siitä ihan helvetin kiitollinen.