Tillun ja Ripan vauhtisokeus tässä taustalla on.
Onko tämä taas sellainen tilanne, että teit niin tai näin, teit aina väärinpäin? Tätä se oli jo aikoinaan .comin aikoina ja vahvasti jatkunut täällä foorumilla myös.
Monta vuotta huudettiin, missä panostukset, kun pitkäjänteisesti kasvatettiin joukkuetta ja pelaajabudjettia. Nyt meillä lyötiin ne panostukset joukkueeseen heti kauden alusta alkaen ja sen jälkeen lyötiin vielä lisää kauden aikana. Vahvuuksia vahvistettiin ja heikkouksia paikattiin kauden aikana.
Ensi kauteen panostetaan varmasti myös, vaikka tästä kaudesta uhkaa tulla paha, no ei edes paha, vaan jättimäinen pannukakku. Tuskin tulee kuitenkaan jäämään kokoonpanosta kiinni.
Koskelan on tottakai urheilupuolen esimiehenä kannettava vastuunsa. Vaikea tätä silti on Koskelan niskaan kaataa täydellisesti, jos joukkue suorittaa kentällä surkeasti. Kyllä siellä sellaiset työkalut on annettu käteen, että paikka mitalipeleissä pitäisi olla selvä. Jälkiviisaana on toki helppo huutaa miksi hankittiin Niku ja Clendening ja Palve, koska toistaiseksi näistä hyvin on pelannut vain Clendening ja hänkin pelkästään kolmannen ottelun. Tammikuussa harva kirosi Clendeningiä ja Palvetta. Maaliskuun alussa harva kirosi Nikua. Tärkeimmissä peleissä anti on kuitenkin ollut jokaisella näistä enemmän negatiivisen puolella.
Vauhtisokeudeksi menee mielestäni se, jos tässä kaikessa paskan vellonnassa ruvetaan huutamaan Koskelalle ja Jalolle potkuja. Miehille, jotka nostivat Ilveksen konkurssin partaalta ja säälipleijaripaikoista taistelevasta joukkueesta, taloudellisesti isoksi seuraksi ja joukkueena mitaleista taistelevaksi joukkueeksi vuodesta toiseem.
Jatkossakin kipeitä ratkaisuja on tehtävä, kuten tehtiin Lancasterin kanssa tällä kaudella. Minullakin sielu ja sydän itkivät verta, kun mies ei päässyt aluksi kentälle ja lopuksi laitettiin joukkueesta pois. Anti oli vaan tällä kaudella liian heikko, eikä ilmeisesti sopinut Pennasen kiekkoon. Näinhän myös Tapparassa on toimittu, kun pelaajan taso ei ole enää riittänyt.
Toista peräkkäistä jättimäistä lässähdystä ja pannukakkua ei Koskelakaan kyllä enää kestä.
Usko joukkueeseen on itsellä tällä hetkellä erittäin vähissä. Perjantaina on kuitenkin mentävä jälleen hikoilemaan kämmenet märiksi ja kynnet syömään vereslihalle areenalle. Toivomaan vielä jotain ihmettä, mikä kantaisi ensin lauantaille ja sen jälkeen sarjan voittoon.