Kyllähän Witkowskia arvosteltiin joka puolelta ja mediassakin kirjoiteltiin "hyödyttömästä ja hitaasta pakista, joka ei osaa kuin tapella, täysi turhake Liigassa". No, onhan sillä nyt peräti se yksi tappelu Lauridsenia vastaan tällä kaudella. Nyt kun tuomarilinja on taas löystynyt ja pelituntuma parantunut, Witkowski alkaa vähitellen löytämään oman paikkansa ja pääsee pelaamaan niillä omilla vahvuuksillaan.
Itse olen puolustanut Witkowskia alusta saakka. Persoonansa jotenkin vetoaa. Nöyrä kalastusta, perhettä ja koiria diggaileva purkkaa jauhava perusäijä. Peli on ottanut melkoisia loikkia eteenpäin. Arvostelijat eivät ole välttämättä miehessä nähneet kuin ne hieman kulmikkaat kaarrokset ja muutamat silmiinpistävät mokat. Tosiasiassa kaverin lavasta lähtee koko pakistosta se helppo lyhyt avaava tai heikomman pelurin lämärin kaltainen pitkä avaus hyvinkin nopeasti.
Mitä kovuuteen tulee, Witkowskilla on oikeanlaista kovuutta. Ei rottaile tai sikaile, ei nöyrrytä ketään, mutta menee tilanteisiin tosissaan. Alun jälkeen meni tosin pitkä pätkä pelejä ettei mies Liigan linjasta ymmällään uskaltanut edes nojata keneenkään. Otatus Lauridsenin kanssa antoi selvästi miehelle työrauhaa kaukalossa.
Eilinen juttutuokio Leksan kanssa oli ennemminkin koominen. Puhdas hieno taklaus, jonka kohde ei loukkaantunut tai jäänyt edes makoilemaan. Komarov taisi olla peräti neljäs IFK:lta joka tuli tilanteeseen. Kolme ensimmäistä mussuttajaa jättivät sopivan turvavälin itselleen.
Ja onhan kirsikkana vielä se ulottuvuus, että Witkowskin voi tarvittaessa huoletta heittää alakerrasta nelosen tai jopa kolmosen laitaan röyhimään tilanteen niin vaatiessa.
Hieno persoona sanon minä.
/img-s3.ilcdn.fi/adb2b381b9362d3deb60850068cbfc63080a9eb512e9e2abfaee92e557d32b05.jpg)
www.iltalehti.fi
