Vs: Positiivisuusketju
Positiivista Jussi Kankaanpään kirjoitus facebookissa. Liitän sen tähän.
Aivan ensimmäiseksi on todettava, että voitetaan tai hävitään, kannattaja saa näyttää tunteensa! Kannattajan pitää näyttää tunteensa. Olla aito, rehellinen ja uskollinen.
Mun mielestä on hienoa, että Ilves kiinnostaa ja puhuttaa. Suomalaisessa urheilussa on olemassa seuroja, joiden otteet eivät kiinnosta kuin paikallisessa päädyssä seisovaa marginaalia. Meidän Ilves koskettaa koko yhteisöä - niin hyvässä kuin pahassa. Saadaan olla ylpeitä ja onnellisia siitä mitä meillä on jo nyt.
Ei olla sarjakärjessä, eikä edes playoffeissa, mutta... Me ollaan hengissä ja mennään vahvasti eteenpäin. Kyllä, eteenpäin. Kaikki ei näy aina sarjataulukossa:
A) Ilveksen riveissä pelaa tällä hetkellä toinen toistaan lupaavampia omia kasvatteja, jotka kasvaa jokaisessa ottelussa korkoa.
B) Ollaan menossa oikeaan suuntaan joka saralla ja isossa kuvassa katsottuna Ilveksellä on paljon sellaista, joka muilta seuroilta puuttuu.
C) Meillä on valtavan suuri ja intohimoinen kannattajapohja. Ennen kaikkea se on kärsivällinen ja uskollinen!
Lohduttaako se 0-3 -tappion jälkeen? Ei välttämättä, mutta itse katson tulevaan luottavaisena. Ymmärrän reaktiot, joissa painotetaan lausetta "taas tulee ensi kausi". Osan odotus on ollut pitkä. Lupauksia on tullut ja mennyt. Menestystä on koskaan vaikea luvata - etenkään urheilullista. Tolppa sisään, tolppa ulos. Elämyksiä voidaan luvata. Siihen lupaukseen voidaan vaikuttaa kaikki yhdessä.
Sen sijaan en ymmärrä reaktioita, joissa joukkue tai yksittäiset pelaajat heitetään bussin alle ja heitä syytetään luovuttajiksi. Kritiikki on sallittua, mutta henkilökohtaisuudet voidaan varmasti jättää sikseen. Niin valmennuksen kuin pelaajistonkin osalta. Joka päivä hallilla näen sen intohimon ja palon, joka kopista huokuu. Välillä niukat pelit kääntyvät tappioiksi ja tottakai se näkyy myös tuskana. Isossa kuvassa jätkät kuitenkin hymyilee. Jokainen pelaaja on helvetin ylpeä siitä, että saa kantaa Ilveksen paitaa ja pelata Hakametsässä juuri teille - omalle yhteisölleen.
En myöskään ymmärrä reaktioita, joissa pyydetään boikotoimaan joukkuetta tai seuraa. Onneksi tällaiset kommentit ovat kuitenkin vähemmistössä. Osa niistä on trolleja jne. Suurin osa teistä(kin) seisoo joukkueen takana - niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Tiedän sen. Miksi? Koska sitä on Ilveksen kannattaminen! Rehellistä, aitoa, uskollista!
Edelliset pelit ovat olleet vaikeita, mutta sen verran voin kertoa, että a) jäällä b) toimistolla tämä kausi pelataan loppuun asti! Ylpeänä Ilveksen logoa kantaen! Toivon tältä yhteisöltä sitä samaa. Ollaan ylpeitä meidän seurasta ja lähdetään tukemaan joukkuetta Hakametsään. Jos ei päästä paikalle, huudetaan kotona, työpaikalla tai vaikka kuppilassa!
Puhalletaan tähän yhteisöön se henki, joka Ilveksessä on ollut jo vuosikymmenten ajan. Mun käsittääkseni se henki ei ole menestysriippuvaista. Se tulee äidinmaidon mukana! Siinä hengessä lukee: We Are The Kings & Ilves Murisee!!
Seuraavat kotiottelut:
18.1. Ilves-Lukko
20.1. Ilves-Ässät
27.1. Ilves-SaiPa
2.2. Ilves-Tappara
9.2. Ilves-JYP
14.2. Ilves-HIFK
27.2. Ilves-Pelicans
8.3. Ilves-Sport
Mitä teen henkilökohtaisella tasolla?
1) Vapaudun tuskasta ja lähden huutamaan Ilveksen puolesta - lopputuloksista riippumatta!
2) Annan joukkueelle kaiken tukeni - lopputuloksista riippumatta!
3) Pyydän mukaan ystäväni ja ensikertalaiset, jotta he näkisivät Ilveksen - tulevaisuuden mestarin. Pyydän heidät hallille, jotta he pääsisivät mukaan tähän poikkeukselliseen yhteisöön jo tässä vaiheessa. Matkan alussa.
4) Jotain muuta, mitä?
Ei lisättävää