Melarus
Rivipelaaja
- Viestejä
- 74
Tuossa kun MJ toi tänne palstalle tuon loistavan tuuletus-ketjun, niin ajattelin omalta osaltani avata keskustelun pelitavasta. Lainaan aloitusviestiksi joku aika sitten comiin kirjoittamani viestin.
Paljon on nyt puhuttu siitä, pitääkö Mälkiälle antaa potkut vai ei, kuka määrää Ilveksessä, miten onnistuneita on pelaajahankinnat etc... Itse olin Mälkiän palkkaamista vastaan, mutta valittu mikä valittu. Potkut eivät kuitenkaan ole ratkaisu ongelmaan. Asioiden tulisi muuttua yleisellä tasolla ja vähän joka osa-alueella (niistä lisää tuuletusketjussa).
Joka vuosi puhutaan siitä, että pitää hankkia se "ykkös-mv", "ykköspakki" ja "ykkössentteri". Toki pelaamista helpottaa huomattavasti jos nämä asiat ovat kunnossa. Meillä on kuitenkin tällä kaudella joukkueessa mitat täyttävä ykkössentteri ja -pakki, maalivahti ei ole kärkikori tasoa, helppoja maaleja menee liian usein, mutta monta hyvääkin päivää on nähty jolloin maalivahti ei petä mutta joukkue ei silti voita.
Uskallan väittää että yksi iso syy menestymättömyyteen ja otteiden vaihteluun pelien sisällä ja välillä löytyy pelitavasta. Eikä mistään yksittäisestä asiasta (hyökkäyksiin lähdöt, karvaus, mentaalipuoli, jne..) vaan yksinkertaisesti siitä, että Ilveksen peli on jo usean vuoden ajan perustunut pelin rikkomiseen ei rakentamiseen, ikävä kyllä. Tälläkin kaudella on näkynyt kuinka Ilves pärjää verraten hyvin joukkueita vastaan jotka pyrkivät hallitsemaan peliä (viimeisimpänä Lukko ja JYP) ja taas heikosti niitä joukkueita vastaan jossa Ilveksen pitäisi hallita kenttätapahtumia (Saipa). Toki matkaan mahtuu myös pelejä joissa altavastaajan asemassa todella ollaan altavastaajia, mutta yleisellä tasolla näin se menee.
Mälkiää pidetään vaativana valmentajana, mutta pelitavallisesti hän on valinnut helpomman tien. Ilveksen pelitapa on vaativa, muttei vaikea. On aina vaikeampaa rakentaa kuin rikkoa. Ikävä kyllä tosiasia niin urheilussa kuin elämässä yleisestikin on se että menestys harvoin seuraa silloin kun mennään sieltä mistä aita on matalin. Rikkovan pelitavan harjoituttaminen on paljon helpompaa kuin rakentavan ja menestys sen mukainen.
Rakentavaan pelitapaan kuuluu hyökkäyksiin lähdöt, oman- ja hyökkäyspään kulma-, alue- ja maalineduspelaaminen, karvaus, kiekon tuonti alueelle jne..
Hyökkäyksiä on paljon helpompi rakentaa ja päättää kun kiekko on omalla pelaajalla, mieluiten liikkeessä olevalla. Kiekon toimittaminen kulmiin ja siellä kaksinkamppailun voittaminen on ratkaisuna yksinkertainen, mutta myös tehoton ja kuluttava. Peliä tulisi pelata ns. pelin sisällä ja niin että valmiudet on koko ajan niin hyökkäykseen kuin puolustamiseenkin.
Ylivoiman merkityksen kaikki tietävät. Se ei kuitenkaan näy Ilveksen pelissä. Kausi toisensa jälkeen Ilveksen yv on sarjan heikoimpiin kuuluvaa, yv:n toimimattomuus yhdistettynä tehottomaan pelitapaan johtaa nähdyn kaltaisiin tuloksiin, ei mairittele. Yv siinä missä muutkin osa-alueet kaipaavat harjoitusta. Yv:n harjoittelussa pelaajille kannattaa antaa vapauksia niin kauan kun homma toimii, muutamat perusperiaatteet on kuitenkin syytä vaatia. Kiekon tulee tehdä se suurin työ, liikuttamalla kiekkoa syötöin, joutuu av-miehityskin liikkumaan sen mukaan, kun syötellään monipuolisesti syvyyteen ja leveyteen saadaan koko vastustajan paketti kassaria myöten liikkeeseen. Liikkuva av on helpompi murtaa kuin paikallaan oleva, syntyy tilaa ja aikaa. Sama pätee kassariin, jatkuva liike väsyttää ja heikentää hetkellisesti sijoittumista, mikä helpottaa maalintekoa.
Pelitavasta yleisesti. Tärkeintä olisi luoda pelitapaan peruselementit, luovuudelle pitäisi kuitenkin jättää oma paikkansa. Liiallinen pelitapaan kahlitseminen tappaa luovuuden, mikä taas tappaa peli-ilon, ilman peli-iloa voittaminen on melkoisen vaikeaa. En ole ollut ilveksen penkillä kuuntelemassa penkitysten syitä, mutta penkitysten pitäisi pääasiallisesti tulla asenteesta johtuvista seikoista. Se että penkitetään epäonnistuneen suorituksen jälkeen ei palvele pitkällä aikavälillä ketään, pelaajat alkavat varomaan virheitä ja välttämään luovuuden käyttöä. Ylivarovainen pelitapa harvoin on voittava.
Toinen seikka peluutuksesta. Monet ovat olleet innoissaan Mälkiän tavasta palkita onnistumiset kasvavalla peliajalla ja epäonnistuneiden viltittämisellä. Peliajan kasvaminen onnistumisten myötä on hieno asia. Penkittäminen epäonnistumisista ja tämän myötä alati vaihtuvat ketjukoostumukset pelien sisällä on taas toinen juttu. Ilveksen pelaajien yksilötaito on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sellainen, että pelitapaa ei voi rakentaa sen varaan. Mälkiän tulisi löytää kentät jotka toimisivat synergiassa (yksilöt tukevat toisiaan ja saavat kokonaisuuden paremmaksi, 1+1+1=4) ja antaa näille kentille aikaa saada peli toimimaan. Jääkiekko ja kenttien peli on tiimityötä ja toimivaa tiimiä ei rakenneta päivässä.
Mälkiän tulisi myös katsoa peiliin ja etsiä sieltä virheitä. Jatkuvat kommentit siitä että huono peli oli mentaalipuolen juttu tai että peli voitetaan kun ollaan terävämpiä maalin edessä ovat ihan huttua. Mentaalipuolella on merkitystä ja maaleja tehdään maalin edestä, mutta kyllä niitä tehdään paljon muualtakin. Peli ei voi perustua pelkästään vastahyökkäyksiin tai maalin edestä tehtäviin maaleihin. Hyökkäyspelin yksi perusperiaatteista on etsiä tyhjä tila ja täyttää se. Kuinka monta maalia tällä kaudella on tehty esim. b-pisteiden välistä niin että se on ollut tyhjä, sinne on mennyt mies joka on saanut syötön ja vetänyt sen nopeasti maaliin? Kuinka monta kertaa tällaista on edes yritetty?
Nyt alkaa tekstistä tulla niin pitkä että harva sitä enää jaksaa lukea joten lopetetaan tällä kertaa tähän ja jatketaan jos keskustelua syntyy.
Loppuun vielä kaksi lyhyttä asiaa.
1. Mälkiä ei ole yksin syypää, tämä on jatkunut jo vuosia. Valmentajat vaihtuvat ja pelitavan pienet vivahteet muuttuvat, mutta peruspelitapa (pelin rikkominen) pysyy samana
2. Kaikenlainen kehittyminen vaatii asian tiedostamista ja toiminta-/ajattelutapojen muuttamista.
Paljon on nyt puhuttu siitä, pitääkö Mälkiälle antaa potkut vai ei, kuka määrää Ilveksessä, miten onnistuneita on pelaajahankinnat etc... Itse olin Mälkiän palkkaamista vastaan, mutta valittu mikä valittu. Potkut eivät kuitenkaan ole ratkaisu ongelmaan. Asioiden tulisi muuttua yleisellä tasolla ja vähän joka osa-alueella (niistä lisää tuuletusketjussa).
Joka vuosi puhutaan siitä, että pitää hankkia se "ykkös-mv", "ykköspakki" ja "ykkössentteri". Toki pelaamista helpottaa huomattavasti jos nämä asiat ovat kunnossa. Meillä on kuitenkin tällä kaudella joukkueessa mitat täyttävä ykkössentteri ja -pakki, maalivahti ei ole kärkikori tasoa, helppoja maaleja menee liian usein, mutta monta hyvääkin päivää on nähty jolloin maalivahti ei petä mutta joukkue ei silti voita.
Uskallan väittää että yksi iso syy menestymättömyyteen ja otteiden vaihteluun pelien sisällä ja välillä löytyy pelitavasta. Eikä mistään yksittäisestä asiasta (hyökkäyksiin lähdöt, karvaus, mentaalipuoli, jne..) vaan yksinkertaisesti siitä, että Ilveksen peli on jo usean vuoden ajan perustunut pelin rikkomiseen ei rakentamiseen, ikävä kyllä. Tälläkin kaudella on näkynyt kuinka Ilves pärjää verraten hyvin joukkueita vastaan jotka pyrkivät hallitsemaan peliä (viimeisimpänä Lukko ja JYP) ja taas heikosti niitä joukkueita vastaan jossa Ilveksen pitäisi hallita kenttätapahtumia (Saipa). Toki matkaan mahtuu myös pelejä joissa altavastaajan asemassa todella ollaan altavastaajia, mutta yleisellä tasolla näin se menee.
Mälkiää pidetään vaativana valmentajana, mutta pelitavallisesti hän on valinnut helpomman tien. Ilveksen pelitapa on vaativa, muttei vaikea. On aina vaikeampaa rakentaa kuin rikkoa. Ikävä kyllä tosiasia niin urheilussa kuin elämässä yleisestikin on se että menestys harvoin seuraa silloin kun mennään sieltä mistä aita on matalin. Rikkovan pelitavan harjoituttaminen on paljon helpompaa kuin rakentavan ja menestys sen mukainen.
Rakentavaan pelitapaan kuuluu hyökkäyksiin lähdöt, oman- ja hyökkäyspään kulma-, alue- ja maalineduspelaaminen, karvaus, kiekon tuonti alueelle jne..
Hyökkäyksiä on paljon helpompi rakentaa ja päättää kun kiekko on omalla pelaajalla, mieluiten liikkeessä olevalla. Kiekon toimittaminen kulmiin ja siellä kaksinkamppailun voittaminen on ratkaisuna yksinkertainen, mutta myös tehoton ja kuluttava. Peliä tulisi pelata ns. pelin sisällä ja niin että valmiudet on koko ajan niin hyökkäykseen kuin puolustamiseenkin.
Ylivoiman merkityksen kaikki tietävät. Se ei kuitenkaan näy Ilveksen pelissä. Kausi toisensa jälkeen Ilveksen yv on sarjan heikoimpiin kuuluvaa, yv:n toimimattomuus yhdistettynä tehottomaan pelitapaan johtaa nähdyn kaltaisiin tuloksiin, ei mairittele. Yv siinä missä muutkin osa-alueet kaipaavat harjoitusta. Yv:n harjoittelussa pelaajille kannattaa antaa vapauksia niin kauan kun homma toimii, muutamat perusperiaatteet on kuitenkin syytä vaatia. Kiekon tulee tehdä se suurin työ, liikuttamalla kiekkoa syötöin, joutuu av-miehityskin liikkumaan sen mukaan, kun syötellään monipuolisesti syvyyteen ja leveyteen saadaan koko vastustajan paketti kassaria myöten liikkeeseen. Liikkuva av on helpompi murtaa kuin paikallaan oleva, syntyy tilaa ja aikaa. Sama pätee kassariin, jatkuva liike väsyttää ja heikentää hetkellisesti sijoittumista, mikä helpottaa maalintekoa.
Pelitavasta yleisesti. Tärkeintä olisi luoda pelitapaan peruselementit, luovuudelle pitäisi kuitenkin jättää oma paikkansa. Liiallinen pelitapaan kahlitseminen tappaa luovuuden, mikä taas tappaa peli-ilon, ilman peli-iloa voittaminen on melkoisen vaikeaa. En ole ollut ilveksen penkillä kuuntelemassa penkitysten syitä, mutta penkitysten pitäisi pääasiallisesti tulla asenteesta johtuvista seikoista. Se että penkitetään epäonnistuneen suorituksen jälkeen ei palvele pitkällä aikavälillä ketään, pelaajat alkavat varomaan virheitä ja välttämään luovuuden käyttöä. Ylivarovainen pelitapa harvoin on voittava.
Toinen seikka peluutuksesta. Monet ovat olleet innoissaan Mälkiän tavasta palkita onnistumiset kasvavalla peliajalla ja epäonnistuneiden viltittämisellä. Peliajan kasvaminen onnistumisten myötä on hieno asia. Penkittäminen epäonnistumisista ja tämän myötä alati vaihtuvat ketjukoostumukset pelien sisällä on taas toinen juttu. Ilveksen pelaajien yksilötaito on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sellainen, että pelitapaa ei voi rakentaa sen varaan. Mälkiän tulisi löytää kentät jotka toimisivat synergiassa (yksilöt tukevat toisiaan ja saavat kokonaisuuden paremmaksi, 1+1+1=4) ja antaa näille kentille aikaa saada peli toimimaan. Jääkiekko ja kenttien peli on tiimityötä ja toimivaa tiimiä ei rakenneta päivässä.
Mälkiän tulisi myös katsoa peiliin ja etsiä sieltä virheitä. Jatkuvat kommentit siitä että huono peli oli mentaalipuolen juttu tai että peli voitetaan kun ollaan terävämpiä maalin edessä ovat ihan huttua. Mentaalipuolella on merkitystä ja maaleja tehdään maalin edestä, mutta kyllä niitä tehdään paljon muualtakin. Peli ei voi perustua pelkästään vastahyökkäyksiin tai maalin edestä tehtäviin maaleihin. Hyökkäyspelin yksi perusperiaatteista on etsiä tyhjä tila ja täyttää se. Kuinka monta maalia tällä kaudella on tehty esim. b-pisteiden välistä niin että se on ollut tyhjä, sinne on mennyt mies joka on saanut syötön ja vetänyt sen nopeasti maaliin? Kuinka monta kertaa tällaista on edes yritetty?
Nyt alkaa tekstistä tulla niin pitkä että harva sitä enää jaksaa lukea joten lopetetaan tällä kertaa tähän ja jatketaan jos keskustelua syntyy.
Loppuun vielä kaksi lyhyttä asiaa.
1. Mälkiä ei ole yksin syypää, tämä on jatkunut jo vuosia. Valmentajat vaihtuvat ja pelitavan pienet vivahteet muuttuvat, mutta peruspelitapa (pelin rikkominen) pysyy samana
2. Kaikenlainen kehittyminen vaatii asian tiedostamista ja toiminta-/ajattelutapojen muuttamista.
