Vs: Pelitapa
Raimo Helmisen sanoi näin Ylelle 10.9.2012: "Meidän pitäisi olla liikkuva ja aktiivinen Ilves ja toivon, että pystymme puolustamaan henkeen ja vereen omaa maaliamme." (http://yle.fi/urheilu/mopolla_maantielle_-_raimo_helmisen_valtava_haaste/6288279).
Todettakoon/myönettäköön ensin, että en ole nähnyt yhtäkään Ilveksen tämän kauden harjoitusottelua. Sille syynä on lähes 100% turhautuminen Ilveksen jatkuvaan sössimiseen miltei kaikessa. Tässä kohtaa en tunnista enää mitään velvollisuutta tuolle kannattajiensa jo liiaan pitkään vedättäneeseen organisaatioon.
Jostain syystä jotain mielenkiintoa aiheeseen edelleen on, mutta lähinnä se koskee tätä pelitapa-asiaa. Jääkiekkohan on nykypäivänä mitä taktisin laji, jossa pelitavat- ja taktiikat ovat kaiken pelaamisen lähtökohta. Tunne, asenne ja vastaavat peliä tietysti täydentävät seikat ovat kuitenkin pelaamisen ulkokehällä, mutta eivät tietenkään täysin irrallisina osina.
Ja samalla on pakko todeta, että hallille täytyy kuitenkin heti alkukaudesta mennä, jotta voisin täysin 100% leikella Ilveksen pelitavan eri osiin. Nyt lähinnä lähestyn aihetta teorian keinoilla, mutta toki tukeutuen Ilveksen monen viimevuoden sekaiseen seilaamiseen ja samalla verraten sitä muiden joukkuiden pelitapoihin.
Tämän hetken kehittyneessä pelitapamaailmassa tässä maassa Helmisen kommentti on vähintäänkin mielenkiintoinen ja suoraan sanoen jotenkin pelottavan vanhahtavan oloinen. Kehittyvät ja ja samalla vähintäänkin keskivertaisesti hyvin ja etenkin tasaisesti pitkissä sarjoissa suorittavat seurat tuntuvat panostavan rakentavaan ja syöttöketjuja luovaan etupainoitteisesti offensiiviseen pelaamiseen, jossa ei kuitenkaan (vanhankantaisesti) keskitytä selkeästi vain jompaan kumpaan puoliskoon pelaamisessa, eli puolustukseen ja/tai hyökkäämiseen. Nykyään nämä elementit ovat suorassa jatkumossa toisiinsa ja oikeastaan puolustamisen ja hyökkäämisen välillä ei ole enää mitään WW1 - tyylisiä loputtomia juoksuhautoja. Ja muuten, samalla kun pelaamisen perusrakenne on kunnossa, niin yleensä myös esim. ylivoimapelaaminen luonnistuu mukiinmenevästi. Ilveksellä ovat molemmat asiat tökkineet ja varsin pitkään.
Ideaalitilannehan on nk. hyökkäys-puolustus-hyökkäys - pelivirtaus. Tuohon virtaukseen päästään pitämällä kiekkoa itsellä lähes fundamentalisesti pelitapaan luottaen ja siis rakentamalla organisoituja hyökkäyksiin lähtöjä erilaisin variaatioin, eli nopeasti, puolinopeasti tai hitaasti - mitä termejä nyt halutaankin käyttää. Tällöin viisikko pysyy tiiviinä, ja se seuraa ryhmänä kiekollista rintamaa ja tarvittaessa valmistatuu edelleen "puolustamaan" kiekottomana heti kiekon menetyksen jälkeen (missä tahansa kohtaa kaukaloa) edelleen tiivinä nippuna ja jälleen kiekon saadessaan viisikko on heti valmis tekemään uuden hyökkkäyksen tilanteesene sopivalla tahdituksella (nopea- vs. hidaslähtö jne.)
Se miten kiekkoa saadaan pidettyä itsellä mahdollisimman paljon on lähes jalkapallomainen syöttörumba lyhyillä syöttöetäisyyksillä, jossa etenkin alaspäin tehtävät palautukset ovat yllättävän merkittävässä roolissa. Vanhankantainen vitsaus, eli kiekon lätkäisy pois itseltä suoraan vastustajalle on ollut juuri Ilveksen raakalaismainen perisynti jo pitkään. Jos joukkue haluaa edes jotenkn hallita peliä ja pitää kiekkoa sekä pitää itsellään jonkinlaisen avaimen pelin virtauksen määrittämiseen, niin sen on tehtvävä palautuksia ja pidättäytyä turhasta pelivälineen luopumiskulttuurista. Etenkin alivoimaisissa keskialueen hyökkäystilanteissa palauttamalla kiekkoa saadaan pidettyä se itsellä ja sitä kautta saadaan rakennettua myös organisoituja ja mahdollisiin tuloksiin (ainakin saadaan paikka laadukkaaseen laukaisuun tarpeeksi läheltä maalia) päättyviä hyökkäyksiä.
Toivon todella, että Ilves ei tule enää vain roiskimaan kiekkoa jälleen kerran, kun sen pelaajat ovat seisovilla jaloilla ja vielä alivoimaisina lähdössä epätoivoisiin hyökkäyksiin. Lisäksi liiallinen raivopuolustaminen antaa vastustajalle aseet tehdä kiekon kanssa mitä haluaa. Tänä päivänä pelkällä puolustamisella tai sen rajualla korostamisella ei tehdä mitään lopullisia tuloksia vaan kaivaudutaan vaan syvämälle jo ahtaisiin joukkohautoihin.
Ai-niin, taannoin jossain haastattelussa Helminen totesti jotenkin tähän tyyliin:"ei näin vanhana enää millekään koulunpenkille lähdetä". Ei voi olla kuin huolestunut tämänlaisesta lähtökohdasta sm-liigan valmentamiseen. Modernin pelitapajääkiekon aikana pelkällä lentävällä vaihdolla suoraan pelaamisesta valmentamiseen ei saada rakentavia tuloksia aikaan. Ei ainkaan siinä tärkeimmässä, eli pelaamisen taktisessa puolessa.
Jotenkin vaikuttaa siltä, että Ilves (jopa oman päävalmentajansa kautta) edelleenkin aliarvostaa tai jopa suorastaan halveksii valmennuksen roolia ja pelin taktista omaleimaisuutta. Jollei tähän tule muutosta, niin Ilves on jatkossakin edelleen urheilullisella puolella se tähän nähty sattumanvaraisuuden sekasortoinen lippulaiva.
