Mietitäänpäs tämä tilanne nyt vielä kertaalleen järjestyksenvalvonnan näkökulmasta.
Liput kielletty. Lippu heiluu katsomossa. Kenenkään henkeä tai terveyttä ei uhata. Tiedossa on, että vastarintaa tulee, jos rynnätään katsomoon. Tiedossa on, että katsomossa on paljon lapsia, myös ihan polvenkorkuisia.
Vaihtoehto 1.
Annetaan olla, hoidetaan tilanne jälkisanktioilla. Kehenkään ei satu.
Vaihtoehto 2.
Rynnitään katsomoon tiedostaen, että tulee vastarintaa. Erittäin todennäköisesti omat työntekijät saavat joko kaaoksen aiheuttamaa tahatonta taikka tahallista osumaa. Erittäin todennäköisesti konfliktin toisena osapuolena olevat asiakkaat saavat osumaa. Erittäin todennäköisesti polvenkorkuiset lapset saavat osumaa.
Toteutus:
Rynnitään katsomoon kesken pelin. Vastarintaa tulee. Jatketaan, kunnes todetaan, ettei tästä tule mitään.
Erätauolla porukkaa poistuu katsomosta, mutta iso joukko jää katsomoon puolustamaan lippuja.
Uusi rynnäkkö, josta omia havaintoja lähietäisyydeltä:
Ainakin yksi poistetuista ei tehnyt käytännössä mitään. Yhtä polvenkorkuista lasta potkaistiin järjestyksenvalvojan toimesta. Yksi varhaisteini-ikäinen raahattiin väkivaltaisesti 4-5 järjestyksenvalvojan toimesta. Yhden maassamakaavan pään päälle astuttiin järjestyksenvalvojan toimesta. Yhdellä verta vuotava haava ranteen alueella valtimoiden lähellä. Yksi piteli kättään tuskaisen näköisenä jäätyään järjestyksenvalvojan jyrän alle. Ja tässä vain omat rajalliset havaintoni aiheutuneesta haitasta. Lisäksi omat työntekijät saivat osumaa.
Pienemmän haitan periaate unohtui täysin. Eskaloitiin rauhallinen tilanne väkivaltaiseksi.
Kumpi olisi ollut parempi tie?