Ilveksen pelitapa

Crueman

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
641
Väittäisin, että jos finaali toistettaisiin noilla laukaisu - ja maalintekopaikoillla kymmenen kertaa, lopputulos olisi toinen vähintään 7-8 kertaa.

Onko se sitten pelitavan ansiota, että pomput ja tolpat sattuivat olemaan Suomen puolella? En kyllä usko, että kovin moni valmentaja lähtisi tarkoituksella pelaamaan sillä taktiikalla, jolla Suomi n.45-50 minuuttia ottelusta pelasi.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
Kanadalla oli kuitenkin sen verran tasokkaampi materiaali, että jos Suomen joukkue olisi lähtenyt pelaamaan jotakin ihme luomukiekkoa, kuokkaan olisi tullut ja kunnolla. Ensimmäistä erää lukuun ottamatta Suomen pelisuunnitelma toimi arvattavasti hyvin.
 

Kunto

Luottopelaaja
Viestejä
1 607
Ratkaisupeleissä kaikki pelaajat antavat kaikkensa, joten se, mikä tekee eron, on pe-li-ta-pa. Oleellista on myös pelitavan opettaminen ja sen toteuttaminen.

Itsekin aikoinaan ollut pelitapoja luomassa, kehittämässä ja hieman opettamassakin. Toki junnujen kohdalla pääpaino on lähes pelkästään lajitaitojen opettamisessa ja yleisesti hyvän ilmapiiriin ylläpitämisessä.

Minun mielestä näet jääkiekon hyvin suppeasti, kun keskityt pelitapaan. Itse sanoisin, että Kanada oli aika hyvinkin opiskellut Suomen pelitavan ja Suomen peli meni ajoittain selviytymistaisteluksi. Joukkue tarvitsee ehdottomasti hyvän pelitavan, johon se pystyy nojaamaan vaikeillakin hetkillä. Ei ollut esimerkiksi meidän pelin ylivoimaisuutta, kun kiekko paukahti pari kertaa tolppaan Lankisen takana.

Toisen joukkueen pelitapaan löydetään lääkkeitä sen murtamiseksi tai ainakin horjuttamiseksi. Mutta vastustajan on pirun paha murtaa joukkueen yhtenäisyyttä. Pelitapojen lisäksi tämänkin joukkueen rakentamisessa Jalonen panosti erityisesti yhtenäisyyteen ja tätä pelaajat hokivat haastatteluissa. Koetaan jokainen oma joukkuekaveri niin tärkeäksi, että halutaan tehdä kaikkensa, jotta toinen pystyy hoitamaan omat tehtävänsä mahdollisimman helposti ja hyvin. Paraskaan pelitapa tai sen opettaminen ei saa sinua heittäytymään kiekon eteen, mikäli et ole halukas tekemään toisen ja koko joukkueen eteen kaikkeasi.

Jätät myös ottamatta huomioon yksilöiden erikoistaidot. Taidot, joita et valmentajana vain osaa opettaa. Parhaat valmentajammekin puhuvat vaistoilla pelaamisesta. Voit opettaa pakille paljonkin, mutta yhtäkkiä vastassa onkin jokin 18-vuotias Kaapo Kakko, joka ratkaisee pelin omilla vaistoillaan ja taidoillaan. Tietenkin pelikirjaa palvovana voi sanoa, että temppu (Slovakia-matsin) oli mahdollista pelikirjan ansiosta, mutta itse uskon Jalosen vilpittömyyteen, kun hän totesi, ettei tiedä, mistä nuo oivaltavat ratkaisut tulee.

Liigan pudotuspelien aikaan tuotiin esille Kerhon erinomaista joukkuehenkeä. Pelaajat kuvasivat joukkuehenkeä poikkeukselliseksi ja ilmapiiriä erinomaiseksi. Pennanen, pelin tutkijana, on ilmeisimmin Jalosen opetuslapsia (Ville Niemisen mukaan) ja varmasti saanut tästäkin matkan varrella Jaloselta opetusta. Mannerin Kärpiltä putosi Pyörälä kokonaan ja ainakin Osala sekä Jokinen pelasivat loukkaantuneina. Varmasti Pennasen pelikirjakin oli kohdillaan, mutta ratkaisuhetkillä löytynyt Larmin huippuvire sekä joukkueessa vallinnut Kärppiä selkeästi nälkäisempi asenne näyttelivät merkittävää osaa.

Suomen erinomainen pelikirja ei olisi auttanut, mikäli Lankinen olisi toistanut Ruotsi-matsin tasonsa. En tiedä miettikö valmennusjohto välieriin veskarin vaihdosta, mutta päätyyn asti mennäkseen ei riittänyt pelikirja tässä asiassa, vaan se, että valmennusjohto luotti Lankiseen ja Lankinen pelasi erinomaisen viikonlopun.

En tiedä kenen kanssa väittelet, kun puhut pelitapaskeptikoista ja pelin evoluutiosta. Pelitavoista ja pelin evoluutiosta on kiekkomiesten keskuudessa puhuttu pian Pirkanmaallakin sata vuotta. Itsellekin tutut Tiitolan veljekset tätä harrastivat jo 1930-luvulla ahkerasti.

Kansainvälisessä kiekossa siirrytään pian pienen kaukalon aikakauteen. Jääkö kokeilu neljän kauden mittaiseksi vai tuleeko pienestä kaukalosta standardi. Eilen luin pettyneiden venäläispelaajien kommentteja. He pitivät kisojen siirtämistä pieneen kaukaloon hyvänä kehityssuuntana. Jos mietin aikaa taaksepäin, niin en olisi uskonut kuulevani venäläispelaajan suusta tällaista lausuntoa. Nemo oli sitä mieltä, että Meidän Peli toimisi myös pienessä kaukalossa.
 

JörgenJönssön

Luottopelaaja
Viestejä
1 634
Oliko Saksan pelitapa parempi kuin Suomen koska se voitti Suomen alkusarjassa? Lienee selvää, että pelitavan pitää olla kunnossa, että on mahdollista menestyä. Pelaajat nuo ottelut kuitenkin ratkaisevat. Sanoisin Jalosen suuruuden tulevan siitä kuinka hyvin hän saa pelaajat motivoitua pelaamaan joukkueelle. Hyvä pelitapa sitten tukee halua sitoutua yhteiseen tekemiseen.
 

#13

Luottopelaaja
Viestejä
3 024
itse uskon Jalosen vilpittömyyteen, kun hän totesi, ettei tiedä, mistä nuo oivaltavat ratkaisut tulee.

Ja itse näen, että kun joukkueessa luotetaan ja kunnioitetaan jokaista, niin kanssapelaajien kuin valmennuksen taholta, saadaan pelaajat uskaltamaan sekä ottamaan itsestään kaiken irti. Sieltä ne hurjat ratkaisut tulevat, ja valmennus/johto joko osaavat tämän tai eivät.
 

Slite

Luottopelaaja
Viestejä
1 004
Brooksin pelitapajankutuksesta tulee vahvasti mieleen Petteri Sihvosen pelikirjajankutus 2000-luvun alkupuolelta; kovin yksisilmäistä ja näköalatonta oman totuuden toitottamista päivästä toiseen. Kannattaa koittaa haastaa oma totuutensa aina välillä niin voi joskus vielä nähdä metsän puilta.

Eilistä finaalia ei ratkaissut pelitapa, vaan joukkueen yhtenäisyys ja tahto. Harvoin, jos koskaan on nähty noin uhrautuvasti pelaavaa joukkuetta, jossa kaveria autetaan viimeiseen asti. Pesosen taistelu päätä pidempiä kanadalaisia vastaan tai Niko Mikkolan loputtomat taistelut kiekosta omassa kulmassa ovat yksittäisiä esimerkkejä siitä, miten tiimihenki ja taistelutahto ilmentyvät, puhumattakaan niistä kaikista joukkueen tekemistä kiekon blokkaamisista viimeisen kympin aikana.

Kovan paikan tullen yhteishenki ja tahto ajavat lähes aina ohi pelitapahyödystä, ja näissä yksittäisotteluissa myös tuuri.
 

jalkakynä

Luottopelaaja
Viestejä
1 909
Pelitavan tehtävä on sitoa kaikki pelaajat samalle sivulle. Toisille se käy helpommin ja toiset tarvitsevat selvät "raiteet". Monelle pelikirjan lisälehdet ovat sula mahdottomuus ja taktiikasta puhuminen täyttä hepreaa. Toisaalta hyvät tsempparivalmentajat saavat pelkällä tsemppaamisella kaikki puhaltamaan yhteen hiileen. Toisaalta pelkkiin kalvosulkeisiin ja tussitauluun luottavat voivat olla vaikeuksissa, kun eivät saa myytyä ajatuksiaan pelaajille. Jukka Jalosen tuntuu osaavan yhdistää nämä kaksi asiaa. Jukka Rautakorvella puolestaan tuntuu olevan haasteita näissä asioissa.

Mielestäni Jukka Jalonen yhdessä joukkueen kassa löi viimeistään nyt sellaiset näytöt pöytään, että heikompia hirvittää. Joel Kiviranta ja Juhani Tyrväinen voittamassa MM-kultaa. En olisi ikinä uskonut. Toisaalta kukapa uskoi HPK:n mestaruuteen. Summa summarum viimeistään tämä kevät kertoi karun faktan. A) maalivahtipeli kuntoon B) Pelitapa kuntoon --> edellytys menestykseen on taattu.
 

jalkakynä

Luottopelaaja
Viestejä
1 909
Brooksin pelitapajankutuksesta tulee vahvasti mieleen Petteri Sihvosen pelikirjajankutus 2000-luvun alkupuolelta; kovin yksisilmäistä ja näköalatonta oman totuuden toitottamista päivästä toiseen. Kannattaa koittaa haastaa oma totuutensa aina välillä niin voi joskus vielä nähdä metsän puilta.

Eilistä finaalia ei ratkaissut pelitapa, vaan joukkueen yhtenäisyys ja tahto. Harvoin, jos koskaan on nähty noin uhrautuvasti pelaavaa joukkuetta, jossa kaveria autetaan viimeiseen asti. Pesosen taistelu päätä pidempiä kanadalaisia vastaan tai Niko Mikkolan loputtomat taistelut kiekosta omassa kulmassa ovat yksittäisiä esimerkkejä siitä, miten tiimihenki ja taistelutahto ilmentyvät, puhumattakaan niistä kaikista joukkueen tekemistä kiekon blokkaamisista viimeisen kympin aikana.

Kovan paikan tullen yhteishenki ja tahto ajavat lähes aina ohi pelitapahyödystä, ja näissä yksittäisotteluissa myös tuuri.

Toisaalta pelitapa tai "meidän tapa toimia" voi olla osa kokonaisuutta, joka vahvistaa joukkuehenkeä. Pelitapa sitouttaa pelaajat tekemään valmentajan haluamia ajatuksia. Toisaalta Jukka Jalosen pelikirja on lopulta hyvinkin salliva. Pelaajilla on mahdollisuus karrikoiden toteuttaa hyökkäyksiin lähdöissä kolmea eri vaihtoehtoa ja etenkin hyökkäyspään puolustuspelaamisessa pelaajien valinnan tärkeys korostuu.

Pelkkä yksinkertainen punaiselta kiekko päätyyn ei haasta pelaajia ja täten valmentajan uskottavuus saattaa kärsiä. Toisaalta Pekka Virran tai Banan omassa päädyssä tapahtuva jättösyötön jättösyötön jättösyötön syöttö voi olla toisille liikaa, kun halua olisi lähteä nopeasti ylös. Joten Jukka Jalonen haastaa pelaajia toimimaan viisaasti ja opettaa heille valmiita toimintamalle, joiden puitteissa on lupa tehdä ratkaisuja. Ei siis liian yksipuoleista vaan pelaajien peliälyä ruokkivaa peliä. Ja tsadaam. Joukkueella on uniikki yhteinen pelitapa, joka sitouttaa jokaisen pelaajan "taistelemaan" ja "kamppailemaan" viimeiseen vaihtoon saakka.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
Eilistä finaalia ei ratkaissut pelitapa, vaan joukkueen yhtenäisyys ja tahto.

Ratkaisupeleissä kaikki joukkueet ovat yhtenäisiä ja täynnä taistelutahtoa. Niin myös Ruotsi, Venäjä ja Kanada. Moni varmaan kiinnitti huomiota siihen, miten venäläiset käyttäytyivät pronssipelissä. Siis pronssipelissä, katkeran välierätappion jälkeen.

Asenne tarkoittaa niin jääkiekossa kuin jalkapallossakin sitä, miten pelaajat sitoutuvat pelitapaan ja noudattavat sovittuja asioita. Suomella pelitapa oli muita edellä, se oli kaikille tuttu ja viisikkopeliä oli ehditty harjoitella tarpeeksi pitkään. Muilla kärkijoukkueilla peli perustui pääosin pelaajien tilannekohtaisiin ratkaisuihin eivätkä viisikot läheskään aina reagoineet synkronoidusti. Esimerkiksi Venäjän kohdalla ero oli suuri verrattuna siihen, mitä olemme nähneet EHT:llä. Loppuottelun ensimmäinen erä oli osoitus siitä, miten olisi käynyt, jos Suomen joukkue ei olisi onnistuneesti pelannut Meidän peliä.

Sanottakoon kuitenkin, ettei Suomen joukkueen tarvinnut esittää pelitavallisesti mitään ihmeellistä - peli oli vanhan toistoa, mutta riitti varsin hyvin, kun NHL-miehillä ei ollut oikein mitään viisikkopelin rakennetta. Suomi ei myöskään pelannut erityisen hyvin ennen välierää. Alkulohkossa pelaaminen ailahteli. Jalonenkin moitti välillä nöyryyden ja kurinalaisuuden puutetta. Osa pelaajista sooloili. Puolivälierässä viisikkopeli toimi kaksi erää, mutta maalivahtipeli ei vakuuttanut. Venäjä-ottelu oli se ehjin peli, niin kuin tietenkin pitikin, kun vastus oli kaikkein kovin.

Raskaanpuoleisesti liikkuneita ja staattiseen oman alueen peliin tottuneita NHL-miehiä vastaan paras ase oli vanha kunnon kulmapeli: kiekko syvälle puolustajien selustaan, sieltä päädyn kautta siniviivalle, taas laitoja pitkin päätyyn, taas siniviivalle, kiekkoa maalille ja laukaisupaikkoja siniviivalle, jossa oli tilaa jne. Se sekoitti hyökkäysorientoituneiden vastustajien pasmat ja väsytti muutenkin isoon kaukaloon tottumattomat pelaajat.
 

Slite

Luottopelaaja
Viestejä
1 004
Eivät kanadalaiset tuossa mitenkään väsähtäneet. Jyräsivät viimeiset 10 minuuttia päälle kuin yleinen syyttäjä, mutta Lankinen teki hienosti töitä pitääkseen katseen kiekossa. Ja Suomen maalit Venäjää tai Kanadaa vastaan eivät tulleet missään määrin pelitaktisen nerouden synnyttäminä, vaan poikkeuksellisten yksilöratkaisujen (Kivirannan mieletön karvaus, Anttilan epäortodoksiset liikeradat jne.) myötä.

Suomen pelitapa tarjoaa viitekehyksen jonka avulla voidaan päästä taistelemaan parempia yksilöitä sisältäviä joukkueita vastaan, mutta yhtenäisyys ja tahto ovat ne asiat jotka ratkaisivat lopulta mestaruuden.
 

Simultaanieläin

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
533
Brooksin pelitapajankutuksesta tulee vahvasti mieleen Petteri Sihvosen pelikirjajankutus 2000-luvun alkupuolelta; kovin yksisilmäistä ja näköalatonta oman totuuden toitottamista päivästä toiseen...
Se vain että opetuslapset tuppaavat unohtamaan lahkonsa perustajan erään perusmaksiimin: näe yksittäisen ottelun tuloksen taakse. Sen sijaan he tulevat otteluvoitoin jälkeen tänne ilkkumaan "pelitapaskeptikoille", vaikka yhdessä pelissä voivat ratkaista monet muutkin asiat, kuten täällä on hyvin analysoitu.
 

Vasen pakki

Vakiokokoonpanossa
Viestejä
618
Tyhmähän se on, joka alkaa vähättelemään pelitavan merkitystä. Vähän sama kuin sanoisi, ettei valmennuksella ole mitään merkitystä, kunhan vaan pelaajat ovat tarpeeksi hyviä. Jos Suomi olisi pelannut esimerkiksi Ruotsin tavalla niin ei välttämättä olisi jatkopelejä nähty Suomen osalta. Yksilötaidon vähäisyys korvattiin tässä turneessa onnistuneesti nimenomaan pelitavalla, eli taktiikalla, jota pelaajat noudattivat kurinalaisesti.
Tästäkin on näköjään kuitenkin erittäin monta erilaista mielipidettä ja ihan hyvä vääntö saadaan taas aikaseks.
 

jalkakynä

Luottopelaaja
Viestejä
1 909
Mielenkiinnosta haluaisin tietää, keitä nämä pelitapaskeptikot ovat? Juha Pajuoja?
Nimimerkki Slite tulee ainakin mieleen...
Ilman toimivaa pelitapaa joukkue ei voi voittaa. Joukkue ei voi myöskään toimia, jos kaikki pelaajat eivät noudata 100% pelitapaa. Joukkue ei myöskään voi voittaa, jos maalivahti ei saa rantapallojakaan kiinni. Joukkue ei voi voittaa, jos se ei pysty tuottamaan tarpeeksi hyvin maalipaikkoja (pelitapa)...
 

Slite

Luottopelaaja
Viestejä
1 004
Nimimerkki Slite tulee ainakin mieleen...

Minähän en ole vähäisimmässäkään määrin pelitapaskeptikko. Omien kirjoituksieni tarkoitus on lähinnä haastaa Brooksin ajattelua, jossa hän vaikuttaa pyrkivän latistamaan jääkiekon lähinnä mekaaniseksi pelitavan orjalliseksi suorittamiseksi. Ja sitähän jääkiekko ei missään määrin koskaan ole eikä saa olla.
 

Luchs

Guest
Hyviä kommentteja tässä edellä. Itseäkin hieman hämää se mustavalkoinen asetelma että jos et ole puolesta olet asiaa vastaan ja prässäävä oikeassa olemisen tarve.

Jatkuva sarkastinen mantra 'pelitapaskeptikoiden puolueesta', vai mikä se nyt olikaan, ei enää ilmennä muuten niin kelvollisia ajatuksia omasta näkemyksestä jääkiekon nykytilasta.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
Eivät kanadalaiset tuossa mitenkään väsähtäneet.

Juha Juujärvi näki asian näin: "Kanadan pelaajilla alkoi bensa loppua. Jalonen on antanut laajasti vastuuta tasaisella peluutuksella. Siellä oli neljä puolustajaparia, neljä ketjua ja rotaatiota turnauksen aikana. Toinen asia on, että kiekolla ei ole keuhkoja. Kiekko on vallan väline. Suomi pysyi paljon kiekossa huippumaita vastaan. Aina on helpompi pelata kiekolla kuin juosta kiekon perässä ja puolustaa."
 

El Reino

Tähtipelaaja
Viestejä
10 168
Kanadan bensa alkoi loppua, kun hakkasivat päätään (kuten Venäjäkin) Suomen tiivistä puolustusviisikkoa vastaan. Ei se silti näkynyt siten, että pelin hallinta olisi siirtynyt Suomelle. Suomi pysyi paljon kiekossa ja pyrki vastahyökkäyksiin, mutta kyllä kahdessa viimeisessä ottelussa kiekonhallinta taisi mennä vastustajalle ja viimeisissä erissä melko selkeästi. Tilastoa en löytänyt tähän hätään mielikuvani tueksi.

Kevin Lankisen huippuotteet olivat ratkaisevia pääsyssä finaaliin ja myös finaalissa.
 

Teme-74

Luottopelaaja
Viestejä
4 127
Ei kai Suomen voitto Kanukkien bensan loppumisesta, taikka pelitavasta johtunut. Kanukeillahan oli todella hyviä maalipaikkoja vaikka millä mitalla. Jalonenkin myönsi että Suomen peli oli viimesen erän selviytymistaistelua. Suomen voi sanoa olleen maalipaikoissa tehokas ja toisaalta maalivahti peli oli jopa täydellisyyttä hipovaa.
 

toskala

Luottopelaaja
Viestejä
8 595
Käsittääkseni 1980-luvulla valmentamisen käsitys perustui siihen että pelaajat ovat jotain koiran kaltaisia olioita, jotka voidaan palkitsemisen, rankaisemisen ja riittävien toistojen kautta ehdollistaa tekemään haluttuja asioita. Minkähän takia vaan tällaista ajatusta ruokkineet valmentajat kuten Hannu Jortikka tai Rauno Korpi eivät ole enää 2000-luvulla menestyneet valmentajina? Eikö Lauri Marjamäki ollut viimeisen päälle pelitapavalmentaja? Ja Marjamäen maajoukkue jos mikä on malliesimerkki tapahtuu kun pelitapa ei ole keino vaan itsetarkoitus. Marjamäen maajoukkueessa pelaajat ehdollistettiin noudattamaan ainoastaan pelitapaa, jolloin pelaajilta hävisi tunne ja luotto siihen että osaavatko ne oikeasti pelata kiekkoa, kun jokainen liike piti ajatella vain pelitavan kautta.

Pelitapa pitää olla jokaisella joukkueella. Ja pelitapoja voi opettaa kovapäisimmällekin pelaajalle. Mutta ihmetyttää kuinka ajatukseen pitää olla juurtunut jos voi omasta mielestään pelitavalla ohittaa senkin faktan että ihminen on psykologis-fyysinen ja sosiaalinen kokonaisuus.

Ei paraskaan pelitapa auta, jos pelaajalla on siviilielämässään jotain huolia: kotona menee huonosti, lapsilla ongelmia koulussa, läheisiä sairastuu jne. Paraskaan pelitapa ei poista sitä keljutusta, jos joukkueeseen tulee joku Karalahden kaltainen egoisti joka tekee kaikille selväksi että hän ei ole tullut tähän joukkueeseen tekemään töitä menestyksen eteen vaan MM-kisat on hänelle pelkkä liiton rahoilla kustannettu kauden jälkeinen poikien nollausreissu. Jos joukkueessa olisi ollut yhtään isompia egoja, tuskin olisi tullut kultaa vaikka olisi kuinka hyvin pelitapaa opetettu. Vaikka Jalonen olisi kuinka palavereissa huutanut ja teroittanut pelitavan tärkeyttä, niin sillä ei olisi saanut pelaajia heittäytymään loukkaantumisia pelkäämättä kiekkojen eteen mitä kolmannessa erässä nähtiin: se syntyy sisäisestä motivaatiosta ja aidosta uskosta siihen että joukkueena voidaan saavuttaa jotain suurta ja siitä tiedosta että tämä on todennäköisesti ainut tilaisuus elämässä saavuttaa maailmanmestaruus.

Pelitapa on yksi asia, joka tekee voittavan joukkueen. Mutta ryhmädynamiikka, yksilöiden taidot, kokemukset, arvot, asenteet, yhteiset kokemukset, motivaatio: kaikki synnyttää yhdessä kokonaisuuden joka sitten joko on enemmän kuin osiensa summa tai ei ole. Onneksi Suomen miesten MM-kisajoukkue mallia 2019 oli enemmän kuin osiensa summa. Väitänpä että pelitapa oli vain yksi osa prosessia joka suotuisaan tulokseen johti.

EDIT: Niin se vielä tuli mieleen että kun katselee niitä mestaruuden ratkaisun jälkeisiä tunnelmia jäältä niin totta kai ne pelaajat on siellä onnensa kukkuloilla ja vielä vähän epäuskoisenakin että onko tämä totta ja mitä on tullut tehtyä. Yleensä niissä haastatteluissa toistuu tietyt teemat: kuinka hieno joukkue ja porukka meillä, kuinka kaikki on sitoutuneita yhteiseen tavoitteeseen, joskus kehutaan jotain tiettyjä pelaajiakin kuinka hieno se ja se on, kuinka hieno yhteinen matka tämä on ollut jne. jne.

Yhtäkään mestaruuden jälkeistä hikihaastattelua ei kyllä tule mieleen jossa pelaaja olisi itku silmässä ja epäuskoisena kehunut maasta taivaaseen sitä kuinka hieno ja edistyksellinen pelitapa meillä on.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös