En malta olla kommentoimatta tähän, että tällaista ajattelua en ymmärrä lainkaan ja nimenomaan tämä ajattelumalli on suomalaisen jalkapallon vitsaus. Stadioneille pitäisi mennä kannattamaan omaa joukkuetta ja nauttimaan pelistä, joka tarjoaa usein elämyksiä pelaajille ja katsojille myös junnuissa, alasarjoissa ja höntsyissä.
En ainakaan minä arvota muutakaan taidetta tai viihdettä ainoastaan sen perusteella, paljonko aikaa ja rahaa niiden tekeminen on vienyt, vaan sen mukaan, mikä miellyttää aistejani ja mistä saan voimakkaimmat fiilikset. Ilveksen kannattajana vaikka nousu Tammelassa Ykköseen ÅIFKia vastaan aiheuttaa edelleen aivo-orgasmeja, kun taas joku tsämppärifinaali on mulle parhaimmillaankin "vain hyvää viihdettä". Harva asia on myöskään ollut jalkapallon puhtaalle viihdyttävyydelle viime vuosina yhtä kamala karhunpalvelus kuin mainitun Barcelonan tiki-taka.
Kaikista lajeista saa eniten irti, kun seuraa niitä monipuolisesti, tuntee historiaa ja kulttuuria ja jättää vähä-älyiset vertailut sikseen. Esimerkiksi itse älysin vasta muutama vuosi sitten EM-kisojen yhteydessä, miten upean taktinen laji koripallo on: viimeisillä sekunneillakin on mietittävä jokainen tilanne etukäteen. Tähän tarkkuuteen eivät varmasti "objektiivisesti" kykene lätkä tai futis lähellekään, vaikka itse pidänkin kummastakin enemmän.