Lueskelin huvikseni Tapparan keskustelupalstaa, koska halusin ymmärtää heidän kokemuksiaan finaalisarjasta ja ennen kaikkea Niemelän Pelicansista. Eräs kirjoittaja kirjoitti näin:
Sattuneesta syystä en osaa arvioida, kuinka luotettava ja tietävä kirjoittaja on kyseessä, enkä pystynyt finaalisarjaa noin tarkasti seuraamaan voidakseni tarjota tänne suoraan mitään opponoivaa näkökulmaakaan. Kuitenkin orastavaa tuskanhikikarpaloa tämä kirjoitus tuo kulmakarvojen vierelle. Toivottavasti Tommi ei sorru pendomaisuuksiin Ilveksessä, ja Ilveksessä pelataan jääkiekkoa miesmäisellä rohkeudella, mutta silti poikamaisella innolla ja viekkaudella. Tämähän ei tietysti koskaan ole yhden miehen bändi, mutta päävalmentaja on kuitenkin päävastuullinen pelitavasta.
Jos tädil ois munat, se ois setä. Tappara juhlii mestaruutta taas kerran sen vuoksi, ettei sille löytynyt haastajaa. Ennen kaikkea joukkueen laajuus kääntyy merkitseväksi tekijäksi, kun tehoja tuli kaikilta neljältä sylinteriltä. Ilveksen tehokkuus oli koko kauden hyvin riippuvaista tietyistä pelaajista, mikä helposti katoaa kuvasta pudotuspeleissä vahvemman vastustajakohtaisen mukauttamisen vuoksi. Tappara paransi peli peliltä pudotuspeleissä, josta esimerkkinä voisi mainita tiiviimmän viisikkopelin KalPaa vastaan. Runkosarjan paikallispeleillä ei siis ole tässä yhtälössä mitään merkitystä, josta esimerkkinä Ilveksen pupeltaminen Tapparaa huomattavasti heikommille joukkueille kolmesti, joten mitään lähtökohtaista todistetta väitteelle ei ole. Ei kannata tehdä itsestään naurunalaista.
