Suomen A-maajoukkue

Viddu miten harmillinen (ja niin tuttu) toi matsinloppu.

Ihan rehellisesti sanottuna niin enemmän oltais ansaittu. Jos koittaa keskittyä hyviin asioihin, niin tässäkin U21-ikäluokassa on monta tulevaa A-maajoukkuepelaajaa.

Mikalle hatunnosto taktiikoista ja jengin sytyttämisestä, jokainen uskoi omaan ja joukkuekaverin tekemiseen. Tappio tuntuu siellä tämän jälkeen taatusti asteen verran karvaammalta.
 
Kilpailemisen, voittamisen ja pelaajakehityksen näkökulmasta Espanja-ottelun viimeiset minuutit antoivat kuitenkin karun näpäytyksen.


Suomi oli heikko niissä asioissa, joissa se on ollut monella tasolla, myös seurajoukkueissa ja muissa maajoukkueikäluokissa, usein heikko: pienten marginaalien kääntämisessä omalle puolelleen peliteoilla, jotka saattavat tuntua yksittäisissä tilanteissa vähäpätöisiltä.


Moni seikka palautuu siihen, kuinka näitä seikkoja painotetaan ja arvostetaan juniorivalmennuksessa ja oikeastaan koko futiskulttuurissa. Siis vaikkapa sitä, että lisäajalla otetaan keltainen kortti pelin viivyttämisen takia. Tai kuinka vastustajan keskitys pyritään estämään keinolla millä hyvänsä.


Suuri kysymys kuuluu: osaammeko antaa arvoa niille pienille ratkaisuille ja valinnoille, jotka maksimoivat voittamisen todennäköisyyden?


Vai riittääkö, että vain pistämme isommille kampoihin?
 
Takaisin
Ylös