Tervehdys ekan kommentin muodossa.
Olemme perheemme kesken, minä, puoliso ja alakouluikäiset lapset, tehneet omatoimisia vieraspelireissuja vähintään kerran kaudessa jo useamman vuoden ajan. Usein juuri invaasioihin, ja kokemukset ovat olleet upeita.
Yhteisöllisyys, kannatuslaulut, keltavihreään pukeutuminen, kulkueet ja yhdessä koetut tunteet tekevät juuri vieraspelireissuista jotain erityistä. On hienoa kokea lasten kanssa, että olemme osa jotain suurempaa.
Siksi tunnelma muuttui itselleni eilisellä Helsingin-reissulla, kun katsomossa alettiin huutaa ryssä- ja Putin-huutoja Jokerien suuntaan. En pysty ymmärtämään saati hyväksymään tällaista huutelua. Huudot eivät ehkä lopulta olleet yllätys, mutta pettymys kylläkin.
Kyse ei ole siitä, etteikö vastustajaa saisi haastaa, provota ja tunteita näyttää. Ne kuuluvat urheiluun ja kannattamiseen. Kyse on siitä, millaista kannattajakulttuuria itse haluamme rakentaa. Monella ilvesläisellä juuri tällaisessa toiminnassa ja kannattamisessa kulkee raja.
Minusta ei ole olennaista, mitä vastapuolen kannattajat tekevät tai jättävät tekemättä, tai käyttäytyvätkö he yhtä tyhmästi tai vielä tyhmemmin. Jokainen vastaa omasta toiminnastaan. En voi vaikuttaa muiden käytökseen, mutta voin arvioida omaani ja sitä yhteisöä, johon itse haluan kuulua.
Lapset oppivat katsomossa paljon muutakin kuin itse peliä. He oppivat, miten omaa joukkuetta kannustetaan, miten muita kohdellaan ja millaista esimerkkiä aikuiset näyttävät. Tällaiset tilanteet tarjoavat toki myös tärkeitä keskustelun paikkoja. Hyvätkin ihmiset voivat käyttäytyä typerästi, mutta omaa toimintaa on silti pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti.
Tämä ei muuta sitä, että tulemme jatkossakin peleihin ja invaasioihin. Päinvastoin. Rakastamme tunnelmaa, yhteisöllisyyttä ja Ilvestä. Juuri siksi haluan tuoda mielipiteeni esille, vaikka se ei ehkä täällä järin suurta suosiota saisikaan.
Minulle Ilves-kannattajuus on ennen kaikkea oman joukkueen tukemista, ei vastustajan halventamista. Kuten kaikki ymmärtävät, seuraa eivät edusta vain pelaajat jäällä, vaan myös kannattajat. Jokainen meistä vaikuttaa siihen, millaisena Ilves ja ilvesläisyys näyttäytyvät ulospäin.
Haluan, että lapsemme muistavat näiltä reissuilta ennen kaikkea yhteisöllisyyden, keltavihreän värimeren, yhdessä koetut tunteet ja sen, kun huudamme yhdessä:
Il-ves! Tam-pe-re!
Siinä hetkessä on kaikki. Muunlaisen toiminnan toivoisin jäävän paitsioon.
