Se tunne, kun oma lapsi itkee pettymystä, eikä pääse siitä yli.
Ensin mietin, että tämähän on kamalaa. Sitten vasta ymmärsin, kun tilanne saatiin keskusteltua, kuinka hienoa ja positiivista tämä onkaan.
Niin paljon tämä hänellekin jo merkkaa. Sitähän minä olen kai halunnut.
Kova tulee olemaan hänelläkin tulevaisuus Ilves-kannattajana. Se on kirous syntyä Tampereelle. Toivottavasti ei tarvitse kulkea samanlaista matkaa kuin isänsä.
Onhan se hienoa, meillä on yhteinen juttu. Itse ei ole ehtinyt kokemaan minkäänlaisia pettymyksen tunteita, kun on yhtä romahtanutta pientä Ilvestä lohduttanut.