Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

Piti käydä lunttaamassa. Progemaailma ei se oma "teekupillinen" :D
Itsellä isäukko vanha kunnon progeukko niin taisi musiikkimaku tulla lapsena hieman pakotetusti :D .

Soittimia en tosin ikinä opetellut soittamaan erikoisemmin vaikka lahjoja siihen on (setä soitti ammatikseen musiikkia ja isäkin keikkaillut eri pumppujen kanssa). Toki ikinä ei ole liian myöhäistä ja tässä voisi vielä alkaa harjoittelemaan.
 
Balazs Sebokin ketju ei toimi. En tiiä onko erikseen joku ketju mutta kirjoitin tänne.
 
Itsellä isäukko vanha kunnon progeukko niin taisi musiikkimaku tulla lapsena hieman pakotetusti :D .

Soittimia en tosin ikinä opetellut soittamaan erikoisemmin vaikka lahjoja siihen on (setä soitti ammatikseen musiikkia ja isäkin keikkaillut eri pumppujen kanssa). Toki ikinä ei ole liian myöhäistä ja tässä voisi vielä alkaa harjoittelemaan.
Erittäin asiallista!

Aina voi aloittaa. Eipä itelläkään luonnistu kuin suun soittaminen. Alakoulussa Yamahan nokkahuilu oli hetken kuvioissa, mutta ei jäänyt niihin...
 
Erittäin asiallista!

Aina voi aloittaa. Eipä itelläkään luonnistu kuin suun soittaminen. Alakoulussa Yamahan nokkahuilu oli hetken kuvioissa, mutta ei jäänyt niihin...
Oli niin samaistuttavaa että repesin ihan huolella. Katsotaan jos tässä alkaisi harjoittelemaan jotain käsilläkin soitettavaa jossain kohtaa :D.
 
Nyt päätin tehdä oma osuuteni Ilveksen menestyksen eteen.
Suuntasin oikotiätä vaatekaapille ja aluksi vetäsin jalkoihini Ilves-sukat ja Ilves-reinot seuraaksi ainoat housut jotka munieni suojaksi sopii (ja jotka omistan) eli Ilves uimashortsit.

Lihaksikkaan ylävartaloni suojaksi pujottaudun 70-luvulta, ah niin muodikkaaseen, kahisevaan Ilves-takkiin joka oudosti kiristää vatsan kohdalta.

Seuraavaksi tähyän päähineosastoa ja samantien kadun etten ostanut aikoinaan hypistelemääni lippalakkia siispä nykäisen Ilves-pipan päähäni.
Ranteeseen pujotan Ilves-kellon ja samalla kaivan vaatehuoneen kätköistä 60x80 kokoisen varrellisen Ilves-lipun.

Muutaman koeheilautuksen jälkeen siivoan kristallikruunusta pudonneet palaset ja päätän luopua lipusta ennenkuin vaimo tulee sen kädestäni väkivalloin riistämään ja samalla poistamaan minut sohvalta.

Varaudun myös salaa 0.003% mahdollisuuteen tappiosta niin että varmistan että parvekkeen alla on edelleen parkissa yläkerran Mouhijärveläisen osa-aika maanviljelijän Jyrki J. Mattila-Järvenpään traktori jonka peräkärryssä on heinäkuorma. Koska näin ollen voin suorittaa suuresti fanittamani Led Zeppelin yhtyeen bravuurin heittämällä televiision partsilta alas, ilman että se menee rikki ja täten näen vielä seuraavatkin välierät.

Nyt odotan, hien valuessa vartaloni joka kolkassa, että joukkuekin antaa myöskin kaikkensa kentällä ja kissa syö kalakukon hyvällä ruokahalulla.
 
Takaisin
Ylös