Jääkiekkotoimittajat, asiantuntijat, kommentaattorit yms.

[Robert ja Nollakulma]

Odotan itsekin miten apun melko monivivahteisesta kiekkobunkkerista kirjoitetaan Ilveksen viimeisistä otteista. Nähdäänkö siinä mitään hyvää vai mistä on kyse.

Korjataan samalla laajalle levinnyt harha ja vitsaus, että esim. Sihvonen peräänkuuluttaa pelkkää meidän peliä joka joukkueelle. Eihän siitä ole kyse ! Paljon tärkeämpiä asioita on johdonmukaisesti noudattaa valittua pelitapaa ja etenkin joukkueen tai jopa koko seuran identiteettia. Eikä rimpuilla vähän väliä erilaisten pelitapojen kesken. Ja samalla tuhota jopa harvoilla oleva identiteetti ! Lisäksi pelitapa-asiat pitää valmentaa pelaajille yksiselitteisesti.

Meidän peli tai siis useita eri rytmejä ja pelitilannevariaatioita, eri pelitilanteiden peliratkaisuja sisältävä modeni pelitapa ei ole missään nimessä itsearvoisesti jotain passiivista tai epäviihdyttävää ! MP ja tai monipuolinen moderni pelaaminen ymmäretään usein (tahallaankin ?) väärin. Kuten joitakin varmasti ärsyttää tämä tapa ilmaista, niin ytimessä on todellisuudessakin pelata mitä nimenomaan pelitilanteet pyytävät. Siitä syntyy eri rytmien pelaamista. Hidasta, puolinopeaa ja nopeaa. Tai esim trappimuodostelmia / syvempää paineistamista jne. Mutta, ei juuri koskaan pakotettuna ! Tästä voisi kirjoittaa paljon lisääkin. Kuitenkin kärjistäen, myös jopa nopeat pystyyn pelaamiset ovat osa meidän peliä tai millä sitä nyt haluaakin kutsua. Kunhan pelitilanne sitä ns. pyytää, eli kun se on järkevää mm. kenttätasapainon puolesta. Ei viivelähtöä ole mkn pakko tehdä, jos voi kääntää pelin nopeasti, kunhan tuo valinta on oman joukkueen ilmiselvä etu (ei esim. oma-aloitteisesti ajauduta menettämään kiekkoa). Ehkä yksi tärkeimmistä asioista on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan kiekon hallinta ! Siitähän edelleen luovutaan mm. siirtokiekoilla välillä aivan oudosti (ilman syytä = turhaan) paineetta ja sitten alkaa työläät riistotalkoot. Typeryyttä, saatana sentään !

Viihdyttävyys. Sitä on aika vaikea mitata (tilastoina tai tai jotenkin tieteellisesti). Joka tapauksessa pelien lopputulos ja etenkin voitto tai tappio ovat eniten merkityksellisiä kannattajille. Kaikki muu on muodollista ja teennäistä hölynpölyä.

Mitä kirjoitat meidän pelistä on ihan totta. Toki meidän peli ei edelleenkään ole mikään pelitapa, vaan enemmänkin ideologia. Muutenkaan MP:llä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä siihen, mitä Sihvonen viime jaksossa kommentoi ja mihin esim minä reagoin.

Sihvonen ottaa kantaa siihen, että Liigassa on viime ja tällä kaudella yleistynyt aktiivinen pelaaminen passiivisuuden sijaan. Tämä taas näkyy etenkin kiekottomassa pelissä, mikä on muutenkin se isoin juttu jos mietitään pelitapoja ja valmentajan vaikutusta. Se että Suomessa on otettu nyt askelia aktiivisempaan jääkiekkoon passiviisuuden sijasta on hyvä ja tärkeä asia jääkiekon tulevaisuudelle. Silloin kun kummatkin joukkueet ovat lähtökohtaisesti aktiivisia pelin viihdearvo on parempi, sekä samalla se kehittää huomattavasti paremmin yksilötaitoja. Nämä taas tai lähinnä niiden puutteet ovat valitettavan isossa roolissa, jos verrataan kotimaisia pelaajia kansainväliseen huipputasoon.

Toisin sanoen ei sillä pelitavalla ole merkitystä kunhan siinä vain se on lähtökohtaisesti aktiivinen sellainen. Meidän pelin teesi "Pelataan mitä peli pyytää" on tavallaan ihan diipa daapaa. Ei sillä etteikö se pitäisi paikkaansa, vaan sillä että se on nykyään ihan itsestään selvää.

Mitä taas tulee tuohon viihdyttävyyteen, niin kyllä kannattajille on luonnollisesti isoin ja selkein merkitys voittamisella. Ongelma vain on siinä, että on hyvin paljon muitakin ketkä olisi saatava sinne kiekkokatsomoon. Ei Liiga tuotteena ole tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että siitä neutraali jääkiekon kuluttaja kiinnostuisi.

Taitoa on hyvin vaikea saada ainakaan nykyisellä sarjasysteemillä lisää, mutta intesiteettiä voidaan saada kunhan pelaajia ohjastetaan olemaan aktiivisia.

 

[Miika Lundin]

Mitä kirjoitat meidän pelistä on ihan totta. Toki meidän peli ei edelleenkään ole mikään pelitapa, vaan enemmänkin ideologia. Muutenkaan MP:llä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä siihen, mitä Sihvonen viime jaksossa kommentoi ja mihin esim minä reagoin.

Sihvonen ottaa kantaa siihen, että Liigassa on viime ja tällä kaudella yleistynyt aktiivinen pelaaminen passiivisuuden sijaan. Tämä taas näkyy etenkin kiekottomassa pelissä, mikä on muutenkin se isoin juttu jos mietitään pelitapoja ja valmentajan vaikutusta. Se että Suomessa on otettu nyt askelia aktiivisempaan jääkiekkoon passiviisuuden sijasta on hyvä ja tärkeä asia jääkiekon tulevaisuudelle. Silloin kun kummatkin joukkueet ovat lähtökohtaisesti aktiivisia pelin viihdearvo on parempi, sekä samalla se kehittää huomattavasti paremmin yksilötaitoja. Nämä taas tai lähinnä niiden puutteet ovat valitettavan isossa roolissa, jos verrataan kotimaisia pelaajia kansainväliseen huipputasoon.

Toisin sanoen ei sillä pelitavalla ole merkitystä kunhan siinä vain se on lähtökohtaisesti aktiivinen sellainen. Meidän pelin teesi "Pelataan mitä peli pyytää" on tavallaan ihan diipa daapaa. Ei sillä etteikö se pitäisi paikkaansa, vaan sillä että se on nykyään ihan itsestään selvää.

Mitä taas tulee tuohon viihdyttävyyteen, niin kyllä kannattajille on luonnollisesti isoin ja selkein merkitys voittamisella. Ongelma vain on siinä, että on hyvin paljon muitakin ketkä olisi saatava sinne kiekkokatsomoon. Ei Liiga tuotteena ole tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että siitä neutraali jääkiekon kuluttaja kiinnostuisi.

Taitoa on hyvin vaikea saada ainakaan nykyisellä sarjasysteemillä lisää, mutta intesiteettiä voidaan saada kunhan pelaajia ohjastetaan olemaan aktiivisia.

Mä oon tullut siihen tulokseen, että tuo näkyy siinä, että usein hyväkin joukkue on huonoa vastustajaa vastaan ihan paska. Ilta päättyy nihkeään voittoon ja toteamukseen "oltiin vähemmän huono paikallaolijoista". Pelattiin, mitä peli vaati

(sisältää sarkasmia, muuten samaa mieltä - aktiivista peliä pitäisi kehittää, muttei Alepan puujalat ja Motonetin kädet meinaa riittää)

 

[Vito]

Ei se edes katoa, takki kääntyy kokoajan eikä ymmärrä edes hävetä aiempia julistuksiaan.

Tuon sankarin paras juttu oli kyllä vastaus kysymykseen siitä, miksei Sihvonen koskaan myönnä olevansa väärässä. Meni kutakuinkin ”Kyllähän minä pystyn myöntämään olleeni väärässä, mutta eihän se, että jokin asia minkä sanoin tapahtuvan ei tapahdukkaan tarkoita sitä, että minä olin väärässä”