Lynx
Uusi Ilves since 2017
- Viestejä
- 988
Välly: – Ilves on iso asia minulle, se pistää pelaamaan.
Siinäpä se pelaajan omina sanoina se oikea Ilves-henkisyys. Se side, joka tuntuu paljon useammin olevan pelkkä kirous ja rasite, joka saa seuran kerta toisensa jälkeen raahaamaan joukkueeseen ihan vääriä kavereita. Pilkon nyt omasta mielestäni mitä on hyvä ja huono Ilves-henkisyys.
Aito, oikea asia lähtee liikkeelle siitä, että pelaajalla on riittävä taustahistoria seurassa, mahdollisesti junnuvuosista alkaen, muttei välttämättä kuten vaikka Viitakosken kohdalla voidaan todeta. Side seurarakkauteen ja -kunniaan voi syntyä vielä ammattilaisiällä mutta vaatii pitkähkön usean kauden mittaisen pelillisesti onnistuneen jakson.
Mutta tämä on vasta perusta, eikä muuta. Sen päälle tulee polttava halu pelata ja voittaa joukkueelle ja seuralle. Nykyään varmaankin hampaissa asti tuntuva polte nostaa seura takaisin arvostusta nauttivien luokkaan pois mutasarjasta. Se polte näkyy asenteena jäällä, se näkyy parhaimmillaan heittäytymisinä, blokkauksina, viimeiseen sekuntiin asti jatkuvana yrittämisenä yli sietorajojen. Se näkyy oman suoriutumisen parantumisena kauden RATKAISUHETKILLÄ: karsintasarjassa ja joskus toivottavasti vielä playoffeissa.
Ja vielä: asenteen lisäksi se oikea Ilves-henkisyys, jota seuran pitää hakea, sisältää vielä pelaajan kiitettävän suoriutumistason liigatasolla. Olkoon se sitten niinismäkiläistä taikuruutta, taistolaista akrobatiaa tai sonjamaista liukumista - sen on oltava korkealuokkaista liigataitoa ja JUURI NYT eikä joskus kauan sitten. Jo riittää uransa ehtoopuolelle liukuvien selänsuoristajien suojatyöpaikat, joihin ratsastellaan jollain menneellä historialla. Ei seuralla ole mitään kunniavelkaa ex-pelaajilleen, minkä varjolla pitäisi varmistaa heille mukavat uran viime pelit. Ei Raipekaan tullut tänne keinutuoliin istumaan vaikka siihen lopulta päätyikin, hän tuli maailmanluokan pelaajana parhaimpina pelivuosinaan. Sylettää tosissaan kuulla näiden joidenkin rikkinäisten palkkametsästäjien eläkehöntsäilyjen yhteydessä puhuttavan Ilves-henkisyydestä. PTHYI!
Eli, tiivistäen: Kun seuraavan kerran vedotaan halutun pelaajan Ilves-henkisyyteen, haluan että hänen kohdallaan täyttyvät nämä kohdat:
- riittävä liigaan asti ulottuva pelihistoria Ilveksessä
- Vällymäinen asenne ja taistelutahto niin runkosarjassa kuin ratkaisupeleissäkin
- liigatasoa oleva ajantasainen pelitaito/-kunto
Yhdenkin tekijän puuttuessa Ilves-henkisyyden käyttäminen on huijaamista, kannattajien tunteisiin vetoamista, jolla pyritään saamaan joko pelipaikka kaverille joka ei sitä muuten saisi/ansaitsisi tai vedättämään hänen palkkaansa korkeammalle kuin mikään muu seura suostuisi maksamaan.
Ei mulla muuta.
Siinäpä se pelaajan omina sanoina se oikea Ilves-henkisyys. Se side, joka tuntuu paljon useammin olevan pelkkä kirous ja rasite, joka saa seuran kerta toisensa jälkeen raahaamaan joukkueeseen ihan vääriä kavereita. Pilkon nyt omasta mielestäni mitä on hyvä ja huono Ilves-henkisyys.
Aito, oikea asia lähtee liikkeelle siitä, että pelaajalla on riittävä taustahistoria seurassa, mahdollisesti junnuvuosista alkaen, muttei välttämättä kuten vaikka Viitakosken kohdalla voidaan todeta. Side seurarakkauteen ja -kunniaan voi syntyä vielä ammattilaisiällä mutta vaatii pitkähkön usean kauden mittaisen pelillisesti onnistuneen jakson.
Mutta tämä on vasta perusta, eikä muuta. Sen päälle tulee polttava halu pelata ja voittaa joukkueelle ja seuralle. Nykyään varmaankin hampaissa asti tuntuva polte nostaa seura takaisin arvostusta nauttivien luokkaan pois mutasarjasta. Se polte näkyy asenteena jäällä, se näkyy parhaimmillaan heittäytymisinä, blokkauksina, viimeiseen sekuntiin asti jatkuvana yrittämisenä yli sietorajojen. Se näkyy oman suoriutumisen parantumisena kauden RATKAISUHETKILLÄ: karsintasarjassa ja joskus toivottavasti vielä playoffeissa.
Ja vielä: asenteen lisäksi se oikea Ilves-henkisyys, jota seuran pitää hakea, sisältää vielä pelaajan kiitettävän suoriutumistason liigatasolla. Olkoon se sitten niinismäkiläistä taikuruutta, taistolaista akrobatiaa tai sonjamaista liukumista - sen on oltava korkealuokkaista liigataitoa ja JUURI NYT eikä joskus kauan sitten. Jo riittää uransa ehtoopuolelle liukuvien selänsuoristajien suojatyöpaikat, joihin ratsastellaan jollain menneellä historialla. Ei seuralla ole mitään kunniavelkaa ex-pelaajilleen, minkä varjolla pitäisi varmistaa heille mukavat uran viime pelit. Ei Raipekaan tullut tänne keinutuoliin istumaan vaikka siihen lopulta päätyikin, hän tuli maailmanluokan pelaajana parhaimpina pelivuosinaan. Sylettää tosissaan kuulla näiden joidenkin rikkinäisten palkkametsästäjien eläkehöntsäilyjen yhteydessä puhuttavan Ilves-henkisyydestä. PTHYI!
Eli, tiivistäen: Kun seuraavan kerran vedotaan halutun pelaajan Ilves-henkisyyteen, haluan että hänen kohdallaan täyttyvät nämä kohdat:
- riittävä liigaan asti ulottuva pelihistoria Ilveksessä
- Vällymäinen asenne ja taistelutahto niin runkosarjassa kuin ratkaisupeleissäkin
- liigatasoa oleva ajantasainen pelitaito/-kunto
Yhdenkin tekijän puuttuessa Ilves-henkisyyden käyttäminen on huijaamista, kannattajien tunteisiin vetoamista, jolla pyritään saamaan joko pelipaikka kaverille joka ei sitä muuten saisi/ansaitsisi tai vedättämään hänen palkkaansa korkeammalle kuin mikään muu seura suostuisi maksamaan.
Ei mulla muuta.
