Tärkeä aihe ja hyvä nosto. Monilajiseurassa eri lajien välillä olevan yhteistyön soisi olevan kyllä parempaa. Varsinkin jalkapallon Futis-Liigan tuhansista harrastajista löytyisi varmasti lisää harrastajia talvilajeihin ja talvilajienkin keskinäinen mustasukkaisuus tuntuu turhalta. Eiköhän niihin jalkapallon talviryhmiin ja ikäkausiedustuksiin löydy pelaajia, vaikka kesällä jaettaisiinkin mainoksia saman seuran ringette-, jääkiekko-, futsal- tai salibandytoimintaan.
Uutisissa nousee vähän väliä esille kuinka tutkimustenkin mukaan eri lajien harrastamisesta on paljon hyötyä lapsille. Niin huipulle tähtääville kuin ihan vain harrastuksen vuoksi urheilevillekin.
Esimerkiksi Ilveksen ringette- ja tyttökiekkopuolet voisivat ihan hyvin järjestää yhdessä ne ensimmäiset luistelukoulut. Luistelemaan oppiminen on kuitenkin samanlaista kummassakin lajissa ja muutenkin molempia lajeja harrastavia on ollut hyvin tyypillisesti. Parempi yhteistyö voisi mahdollistaa molempien lajien harrastamisen pidempään ilman tarvetta valita jomman kumman välillä. Siitä hyötyisi niin lapset kuin lajit harrastajien isomman määrän muodossa.
Kaikessa yhteistyössä on se vaara, että lapsi ajautuu lopulta juuri sen toisen lajin pariin, jos ja kun valinta on jossain vaiheessa tehtävä. Mutta mitä sitten? Niin voi tapahtua ja tapahtuu jo nyt ilman yhteistyötäkin. Tärkeintä on kuitenkin, että lapset löytävät heille itselleen parhaiten sopivan lajin ja ryhmän. Mikä sen parempi, jos sitä lajia voi harrastaa pelipaidassa, jossa on Ilveksen logo.
Juniorit ja heidän vanhemmat ovat tietysti lajeille merkittävä rahanlähde. Yhdistyksen tehtävä on kuitenkin huolehtia, että jokaisella lajilla on riittävät resurssit ilman sitäkin, että harrastajista tarvitsee kilpailla mustasukkaisesti saman seuran sisällä.
Ilveksessä olisi palloilun monilajiseurana mahdollista kokeilla ainakin harrastajatasolla sellaisia ryhmiä, joissa sama porukka harjoittelisi eri lajeja. Koska eri lajeissa tarvitaan ainakin osittain erilaisia varusteita tuollaisessa ryhmässä pitäisi olla osa varusteista seuran puolesta. Vähän kuin koulun liikuntatunneillakin on. Hämmästyttää, että suurseurassa ollaan niin klikkiytyneitä omiin lajeihin, että tällaisen perinteisen "kyläseurayhteistyön" mahdollisuudet on unohdettu lähes kokonaan.
Lajien harrastajien välillä tapahtuva yhteistyö voisi parhaassa tapauksessa heijastua myös eri lajien edustusjoukkueiden otteluiden katsojamääriin, kun eri lajit ja ihmiset niiden ympärillä tulisivat tutummiksi isommalle ihmisryhmälle.
Paljon puhutaan Ilves-perheestä ja kyllähän se jossain Särkänniemen Ilves-päivässä näyttääkin massiiviselta. Valitettavan usein se näyttäytyy käytännön elämässä kuitenkin enemmän mainoslauseelta tai ainakaan se perhe ei ole kovin yhtenäinen, vaan enemmänkin kateellinen toisilleen.