Vs: Ilveksen ottelutapahtuma
Yleensä tappiopelien jälkeen pidän keskustelupalstat visusti avaamatta, mutta nyt piti tulla tarkistamaan, etten ollut ainoa... Nimittäin tappio tietenkin veti mielen apeaksi, mutta pitkässä juoksussa kolmea sarjapistettä pahempi menetys on tuo rokin vaihtuminen jonkinlaisiin suomiräpin biletysbiiseihin(?). Juuri näitä siis tarkoitan, joista Koikkaaja tuolla muutamaa viestiä ylempänä puhui.
Ilmeisesti tuollainen musiikki on sitten kuitenkin suuremman yleisön suosiossa, vai kuinka? Täten on varmaan parasta vain myöntää tappionsa, mutta surullisesti omasta katsomoelämyksestä on tuollaisen uudistuksen myötä iso ripaus poissa, kun adrenaliinitasot saadaan pelikatkoilla räjähdysmäisestä alas. Puoliksi leikilläni olen miettinyt myös aiemmin, kun vieraspeleissä ovat soineet Cheekit ja Robinit, että pakkohan niiden rytmien on laskea pelaajienkin adrenaliinitasoa ja täten koko pelin intensiteettiä, mutta ehkä ja toivottavasti se nyt on kuitenkin liian kaukaa haettua teoriaa.
Sisääntulobiisissä otettiin omaan korvaan alustavasti lievästi takapakkia viime kauden Tom Holkenborgin Brothers in Armsiin, mutta toisaalta tuosta alun historia-videosta tykkäsin. Hienosti löydetty klippejä vuosien varrelta ja mielellään niitä olisi katsellut pidemmänkin hetken. "Ne ajat palaavat vielä" sopivasti siihen loppuun ja pieniä kylmiä väreitä pintaan, joten upposi ainakin minulle.