Kirjoitin viime sivulla, että Ilves nousi odotettua nopeammin taistelemaan menestyksestä ja haluan täsmentää että tällä tarkoitin kautta 2019 - 2020. Samaa mieltä kanssasi siitä, että viime vuosina ollaan oltu aivan aikataulussa.
Kausi keskeytyi tuolloin pandemiaan, mutta Ilves keräsi 114 pistettä ja siitä huokui nimenomaan joukkueena poikkeuksellisen hyvät vibat. Pudotuspeleissä vastaan olisi tullut KooKoo, mutta tuntui siltä että vastaan olisi voinut tulla kuka tahansa eikä olisi pelottanut. Runkosarja päätettiin kolmen suoran voiton ja viiden pisteitä tuoneen ottelun putkessa.
Ykkösketjussa noin piste per peli -tahtia takoi tutkapari Suomi - Ruotsalainen. Oli läpimurtoaan tekevä Maccelli, parhaan liigakautensa vetänyt Bobby Leino, keväällä limppua häkkiin vakuuttavasti heittänyt Mese. Puolustuksessa hyvin pelannut pari Peltola - Parikka. Maalahti oli vielä iskussa ennen kuin ura kääntyi laskusuuntaan tällä vuosikymmenellä. Oli sotureita Elorinteestä Horsen kautta Jasse Ikoseen. Paljon hyvää henkeä kopissa Radusta Pantteriin, taiteilijaveljeksiä Antonen & Lepaus unohtamatta. Nuorta osaamista Thomsonista Saarelan kautta Laaksoseen. Maalissa Dostál.
Olisin todella halunnut nähdä, mihin tää nippu ois yltänyt ilman kauden keskeytystä. Seuraavalla kaudella oli euforista nähdä sitä niin sanottua NHL-Ilvestä dominoimassa kentällä, mutta keväällä 2021 ero aiempaan oli selvä: puuttui ruotsalaiset, leinot, dostalit sun muut ja kokoonpanosta löytyikin mm. Adam Rockwood.