Vs: Ilveksen nykytilanne
Olen ajatellut kirjoittaa tästä asiasta aiemminkin, mutta ehkä viimein HPK-pelin jälkeen on pakottava tarve avata omaa sanaista arkkua nykytilanteesta, aiemmasta tilanteesta ja koko kaudesta.
Ei minulla ollut kovinkaan suuria odotuksia tälle kaudelle, kokoonpano oli mitä oli, etenkin puolustuksen osalta täynnä jokerikortteja liigatasolla. En edes muista, kävinkö katsomassa yhtäkään harjoituspeliä. Yleensä olen käynyt. Milloin Nokialla, milloin Kangasalla, milloin Hakametsässä. Tietyllä tapaa omalta osalta suurin liekki Ilvestä kohtaan himmeni, kun omistusjärjestelyt saatiin järkevälle tolalle. Ilveksen tulevaisuus ja olemassaolo oli pelastettu, pelaajahankinnat eivät herättäneet suuria odotuksia tulevalle kaudelle. Ihan järkeviä syitä.
Kausi alkoi, liigassa monet joukkueet pelasivat raikasta kiekkoa sen jättö-jätön-jätön-jätön-jättö neljäs-hidas-lähtö kiekon sijaan. Myös Ilves pelasi mukavaa vauhdikasta kiekkoa, omakin kipinä syttyi, hallille oli kiva mennä. Alkukaudesta (n. 10 peliä) oli muistikuvien mukaan 2-3 peliä, joista olisi pitänyt peliesitysten perusteella tulla voitto, mutta maalipaikoissa oltiin todella tehottomia eikä Lady Fortunakaan ollut oikein meidän puolella. Sarjataulukossa valahdettiin pohjalle. Sen jälkeen alkoikin vaihe, jolloin koko viisikkopeli oli aivan sekaisin ja Ilvekselle tehtiin todella paljon maaleja. Osa tästä meni myös heikon maalivahtipelin piikkiin. Kun oma pää saatiin tilkittyä, ei sitten saatukaan mistään sisään vastustajan päässä. Ei ollut oikein paikkojakaan. Sen jälkeen peli oikeastaan naksahtikin kohdilleen, tämä tapahtui joskus marraskuun lopulla, joulukuun alussa. Niillä main kuitenkin. Näytti siltä, että tästä kaudesta voi tulla vielä ihan hyvä. Mm. Nordiksella marraskuun lopussa pelattu IFK-peli oli Ilvekseltä erittäin vahva esitys. Ilves loi hyvin maalipaikkoja, piti IFK:n pois maalipaikoilta ja teki maalejakin, kunnes viimeisellä kympillä tapahtui jotain.
Se "tapahtui jotain" on toistunut tällä kaudella usein, milloin kenenkin toimesta. Vuodenvaihteessa kokenut pelaaja Laakso teki karmean mokan Lappeenrannassa, tänään HPK-pelissä Sandell töhöili viivassa kolmannen erän alussa ylivoimalla, välillä molarit ovat joko sekoilleet maalin takana tai muuten vaan päästäneet sen 1-3 helppoa maalia. Omalla vuorollaan myös puolustajat ovat tehneet karmeita merkkausvirheitä, jotka ovat ihan ok junnupeleissä. Nyt HPK-pelissäkin otettiin pari tyhmää jäähyä peräkkäin ja saatiin 5-3 av. Perjantain KooKoo-pelin 6-3 alivoimasta Laakson Tapsa totesikin hienosti pelin jälkeen radiossa, että "eipä olla tuollaista loppua vielä tällä kaudella koitettukaan". Sillä, kuka milloinkin on tyrinyt, ei suuressa kuvassa ole merkitystä tai ainakaan siitä ei pidä lähteä heitä syyttelemään ja asioita muistelemaan vuosien päästä.
Monet noista kenttäpelaajien virheistä ovat sellaisia, joita valmentaja ei kyllä varmasti missään nimessä kehota tekemään. Niihin ovat sortuneet kokeneet pelaajat ja välillä nuoremmatkin. Mistä tämä kaikki kertoo - mistä se kumpuaa? Ennen kaikkea minua on ihmetyttänyt se, että virheet ovat ihan oikeasti luokkaa "unohdin mitä 20 sekuntia sitten valmentaja kertoi ennen jatkoajan alkua", hölmöjä kiekonmenetyksiä sinisellä, kiekko katsomoon alivoimalla vaikka olisi aikaa purkaa rauhassa sekä uskomattomia merkkausvirheitä tai vastustajan hyökkääjän hukkaamisia. Tällä kaudella nähtyjä virheitä ei pitäisi tulla enää junnupelien jälkeen. Ei varsinkaan näin liukuhihnalta.
Ok, Kivi on korostanut sitä erityisesti nuorten pelaajien kohdalla, että heidän pitää pelata vahvuuksillaan, antaa aikaa kasvaa ja yrittää tehdä ratkaisuja vaikka ne eivät aina onnistukaan ja virheitä tulee. Tällä kaudella pisteitä on suorastaan lahjoitettu vastustajille ja tämä voi nyt maksaa playoff-paikan. Nuoriso-osastoa tästä ei voi kuitenkaan syyttää.
En tästä itse oikein osaa Kiveä saati muutakaan valmennusjohtoa heittää bussin alle, sillä pelaajathan siellä pelaavat. Tuliko viime keväänä maha täyteen? Onko sisäinen vaatimustaso laskenut? Onko hommasta tullut liian kivaa? Tällä kaudella Ilves on säästynyt pahoilta loukkaantumisilta ja sinänsä joukkue ei ole kokenut koviakaan vastoinkäymisiä. Muistin virkistykseksi: muutamalla aiemmalla kaudella meidän avainpelaajat ovat loukkaantuneet päästyään vireeseen. Tällä kaudella Ilveksellä on käynyt tuuri sen suhteen.
Palataan tämän kauden kirveleviin tappioihin, joita mm. nimimerkki toskala on laskenut tulleen 8 kappaletta. Se syö aivan saatanasti joukkuehenkeä, kun yksittäisten virheiden takia joukkue ottaa turpaan. Muu jengi voi pelata 50 minuuttia hyvin, tehdä maaleja ja koko paska voidaan vetää pöntöstä alas. Runkosarjan lopussa katsotaan sarjataulukkoa ja kausi jatkuu sen mukaan. Tulos merkkaa. Milloin kauden 2017-2018 Ilves alkaa tehdä tulosta? Kahdeksan tappiopeliä kääntämällä toisinpäin meillä olisi vähintään 10 pistettä enemmän, samoin osalla keskikastin joukkueista pisteitä jonkin verran vähemmän. Jotkut sanovat tappioiden johtuvan huonosta viisikkopelaamisesta. Virheet ovat kuitenkin olleet niin karmaisevia ja ennen kaikkea pelin loppupuolella tulleita, ettei se viisikkopelaamisen organisoimisesta mielestäni johdu. Ilves on paskonut housuun. Henkinen kantti ei kestä. Milloin kentällä luisteleva Ilves alkaa olemaan se Uusi Ilves, joka tarjoaa hienoja kiekkoelämyksiä? Toimiston sekoilujen taakse ei voi enää mennä - kuten kukaan ei ole aiemminkaan ainakaan mediassa mennyt. Organisaatio ei kuitenkaan Manngardin aikana vaatinut menestymään, eikä sitä tullutkaan. Joukkue ei ole täysin irrallinen osa organisaatiosta, joka elää omassa kuplassaan. Myös IFK on hyvä esimerkki tästä, Bäckströmin pinnalle nostama aihe kuvaa hyvin tätä.
Tuolla joukkueella on pelimerkit olla jotain muuta kuin se on tällä kaudella esittänyt. Ei se mestaruusjoukkue ole, mutta nykypäivän tasaisessa liigassa saumat kahdeksan joukkoon olisi taas olemassa. Kuten viime kevät osoitti, playoffeissa kaikki on mahdollista.
Tämä joukkue koostuu pelaajista, joista suuri osa vasta ottaa ammattilaisuran ensiaskeleita. Monet heistä tulevat pelaamaan menestyksekkään uran. Ruotsalainen ja Koppanenkin pelaavat nuoriksi kavereiksi erittäin kypsästi ja viime viikolla Ikonen ja Haapanen olivat pelistä toiseen joukkueen parhaimmistoa. Suomen ja Meskasen nykykuntoa ei tarvitse mainitakaan. Tavallaan hieno joukkue seurata, mutta kolikon kääntöpuolella on nämä sulamiset. Kannattajan näkökulmasta on melko raskasta katsoa pelejä, joita hallitaan ja joissa on voiton avaimet käsissä, mutta hallilta saa lähteä kotiin tappio niskassa.