Jos Ist0:lla tai Mary Mackeyllä on heittää nimiä jotka olisivat parempia toimareita niin olkaa hyvät ja heittäkää nimiä ilmoille!
Ei kai osakeyhtiön toimitusjohtajaa valita keskustelufoorumin huutoäänestyksellä.
Olen ollut sitä mieltä, että kaksikko Jalo - Hirsimäki on hyvä tähän vaiheeseen, kun on tärkeää palauttaa Ilveksen uskottavuus eri sidosryhmiin ja rakentaa uudelleen palaneita siltoja, mutten ole nähnyt heitä pitkän aikavälin innovatiivisina uudistajina, jotka ohjaavat seuraa muuttuvan toimintaympäristön paineessa. Viime aikoina on alkanut elää epäilys siitä, että noinkohan joudun pettymään molemmissa asioissa.
Ensinnäkin minusta tuntuu, ettei Jalo aio olla mikään siirtymävaiheen johtaja, vaan odottaa olevansa toimitusjohtajana hyvinkin pitkään, kukaties eläkkeelle asti. Ns. Jalon ryhmä on turvannut selustansa aika hyvin osakeannin kymmenesosan säännöllä. Pahinta, mitä heidän kannaltaan voisi tapahtua, taitaa olla sellainen tilanne, että Ilves-Hockey Oy joutuisi turvautumaan ylimääräiseen osakeantiin. Monelle Jalon ryhmään kuuluvalle 300 000 euron panostuksessa lienee ihan tarpeeksi. Sitä vastoin jotkut rikkaammat osakkaat saattavat jopa toivoa uutta osakeantia, joka tarjoaisi tilaisuuden kasvattaa omaa osuutta.
Entä pystyykö Jalo kohoamaan yhdistäväksi voimaksi? Tai ehkä kysymys voitaisiin muotoilla niin, että kykeneekö hän olemaan yhdistävä voima myös tulevaisuudessa. Hän näyttäytyy sellaisena suuren yleisön silmissä, ja tämä on toki sidosryhmistä tärkein - toki myös arvaamattomin, koska se tuo rahaa Ilvekselle vain, jos se menestyy -, mutta löytyykö entiseltä taitosentteriltä pelisilmää pelin muissa kiemuroissa?
Kun minä edellä kirjoitin kompromissipolitiikasta, se ei suinkaan tarkoita sitä, että jokainen asia pitäisi ratkaista sulle-mulle -taktiikalla. Ehkä tällainen humanisti vain ajattelee asioista laajemmin kuin sellainen, jolle jääkiekon seuraaminen tarkoittaa kakkosketjun laiturin pähkäilemistä tai sarjataulukon seuraamista muutaman ottelun perspektiivillä. Olen edelleen sitä mieltä, että Ilves-henkiset tahot olisi mahdollista saattaa toistensa tykö. Toki se saattaa tuntua ylivoimaiselta tehtävältä, jos tätä keskustelupalstaa pidetään läpileikkauksena Ilveksen kannattajakunnasta, mutta toisaalta olen varma siitä, että jos täällä operoivat kannattajat kohtaisivat toisensa kasvokkain, he saattaisivat huomata, etteivät näkemykset sittenkään ole niin kaukana toisistaan kuin nyt näyttää. Oleellista kompromissipolitiikassa on juuri se, että toinen kohdataan arvokkaana yksilönä, että hänen näkemyksiään arvostetaan ja että häntä kuunnellaan. Varsinkaan miesvaltaisissa yhteisöissä henkilökemioiden ei aina tarvitse kohdata, mutta homma voi silti toimia, koska keskinäinen kunnioitus syntyy yleensä siitä, että kaikki hoitavat hommansa yhteisen päämäärän hyväksi ja että heidän työtänsä arvostetaan. Ei tämä ole taloushallintoa tai insinööritiedettä.
