Naapuri pelaa taas finaaleita ja me ollaan lomilla. Tässä kun on näitä suorittamista katsonut ja muutenkin juttuja lukenut niin on huomannut että ollaan edelleen ihan helvetin kaukana siitä vaatimustasosta joka mestaruuteen tarvitaan. Meillä huonon kauden pelannut Jokipakka menee naapuriin ja löytää siellä uuden tason ja Haapala kertoo kuinka paljon tottumista vaati mennä siihen Tapparan toimintakulttuuriin uudestaan, ihan selvästi piikkinä Ilvekselle. Paljon ollaan vaatimustasoa nostettu ja parannettu Esa & Vesa - kaksikon ajoista, mutta se vieläkin meillä kummittelee se kulttuuri jossa treenataan tasan sen verran että voidaan hyvällä omallatunnolla lähteä Jäähoviin kaljalle. Jo Mälkiä tuohon kiinnitti aikanaan huomiota että täällä on aina tehty kaikki huonosti, ja siitä haastattelusta on jo 25 vuotta. Edelleen meillä aletaan keulia jo sillä että runkosarjassa menee hyvin tai ollaan saatu pari voittoa play-offeissa vaikka mestaruus on maratonlaji eikä maratonia ekalla kympillä ratkota. Lieneekö sekään sattumaa että edellinen menestyspiikki tuli Vova Jursinovin aikana, joka toteutti venäläista harjoittelukulttuuria jossa määrä korvaa laadun.
Naapuri on jo 50 vuotta ollut edellä toimintakulttuurissaan eikä sitä kuilua 10 vuodessakaan umpeen kurota. Koskela on tätä yrittänyt tätä saavuttaa hakemalla tyyppejä jotka on urheilullisia mutta sitten haaviin tarttuu valitettavasti Ratista ja Utusta. Pitäisihän tuon toimintakulttuurin muutoksen lähteä ylimmästä johdosta, mutta saako siihenkään täällä tarpeeksi tukea vai tuleeko sitä muutosvastarintaa heti jos aletaan kertoa että tämä ihan kiva ei riitä? Klingbergille jatkon tarjoaminenhan olisi ollut vain tämän saman kulttuurin toistamista: isoa palkkaa nauttiva, johtavaksi pelaajaksi hankittu kaveri tulee omatoimijaksolta rapakunnossa harjoitusjaksolle ja sillä vetää jo koko kaudelta pohjan pois. Tällaiselle jatkosopimus? Voisiko tämä olla koskaan mahdollista naapurissa? Tässä mielessä ainakin Pärmäkoskeen on kovat odotukset, jos on ollut tuota Tapparan uusinta tulemista tekemässä, tietää se ainakin miten ollaan kunnossa kun sitä tosissaan vaaditaan.
Olen ihan tosissaan miettinyt pitäisikö seuraavaksi utj:ksi kysyä Pekka Virtaa. Ja agendalle ihan selvästi toimintakulttuurin muuttaminen. Sellainen joka ei paljon kysele että kuinka täällä on aiemmin toimittu vaan kysyy että miksi näin on toimittu ja mitä siitä on hyödytty.