Sen vähän, mitä peliä seurasin niin on toki harmi, että menetettiin paikka harjoitella voittamista, jonka oppii vain voittamalla. Kaikesta huolimatta CHL:lle en ihan hirveästi painoarvoa antaisi, kun Luleån tasoista joukkuetta ei tällä kaudella enää kohdata. Sen sijaan liigan puolelta muutama ajatus.
Yllä olevaan kuntopuntari pohdintaan sellainen, että noissahan on sellainen hauska juttu, että niitä voi manipuloida agendansa mukaan aivan mielin määrin. Kuuden pelin otannallahan alivoima olisi niinkin hyvä kuin 91,7%. Kuusi otteluahan on todella naurettavan pieni otanta, mutta toisaalta liigakontekstissa tämä on ensimmäinen hyvä, edes näinkin pitkä pätkä. Ylivoimalla 16,7%. Mutta harvoinpa kuuden ottelun tai 11 ottelun puntareita töllötellään. Nyt kun se Sese Sekon agendaan sopiin niin se on ainoa tärkeä mittari!
Koko kauden ajalta yv- ja av-maalit
Itse veikkaan, että nykypalasilla alivoima on paremman maalivahtipelin ja kurinalaisuuden kera helpommin saatavissa siedettävämmälle (pakkiosasto estänee ihan kärkipään tason) tasolla kestävämmällä pohjalla kuin tuon yv-pelaamisen, jossa näen jopa isompaa henkilökuntaongelmaa. AV:n ehkä isoin murheenkryyni on sitten siinä, että saadakseen sen tehokkaalle tolalle täytyy tiettyjen avainhyökkääjien pelata sitä liikaa, mikä kuluttaa ja vie mahdollisesti terävyyttä pois hyökkäyspelaamiselta. Pari vuotta sitten täällä sai mm. Bau-Gregoire-Päkkilä porukka aivan naurettavan paljon paskaa päälleensä, vaikka he olivat av-toiminnallaan mahdollistamassa 120 pinnan runkosarjaa ja ennen kaikkea sen, että Palve-Suomi saivat keskittyä eron tekemiseen hyökkäyspäässä. Valmennuksella oli kyllä Oulaan ja Supponkin jokin ihme fiksaatio käyttää heitä alivoimalla melko paljon tiettyyn pisteeseen saakka, ja tuloksena näille oli yksi lähihistorian huonoimmista av-tehokkuuksista yksilötasolla ja tämän kaksikon+Kodytekin toiminta sitä kollektiivin av-tehokkuutta alaspäin hilasikin. Nykynelonen puolestaan ei tarjoa riittävän merkittävää taakan jakoa kumpaankaan erikoistilanteeseen, mutta omiin maaleja menee 5v5 pelissä suhteettoman paljon ja sellaisia puuttellisuuksia siellä vielä viikonloppunakin näille tuli, että ihan hirveästi ei eteenpäin ole välttämättä menty. Tässä on jonkinlainen ketjukolariefekti, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja sellaista ehyttä kokonaisuutta tuntuu olevan vaikea parsia kasaan, jotta allekirjoittaneen olo tuntuisi luottavaisemmalta. Siihen päälle siellä on sitten vielä pelaajia, jotka piiputtaa pahasti peräkkäisten päivien peleissä, joita voi tulla keväällä hieman liikaa, jos pistekeskiarvoa ei lopulta saada riittävän korkealle. Noh, toivottavasti tästä tulee käänteinen kausi tuohon 23-24:een nähden.
Ykkösyv:n tehokkuudessa on koko ajan vähän sellaisia kuplan merkkejä, missä Simon Johanssonin päivän laukomisvire ratkaisee sen, että meneekö kiekko börsään vai ei. Toki myös yv-mahdollisuudetkin jääneet ajoittain aika pieniksi. Siellä ei oikein ole luontaista pyörittäjää ja esim. Jasekin ja Lööken maalia kohti menneiden vetojen prosentti liigan puolella on aika surullisella tasolla. Laukausmäärä kokonaisuudessaan on sinällään ihan ok tasolla. Lööke 12/27=44,4% Jasek 13/32=40,6%. Meskasella maalia kohti menneiden kutien osuus viime kaudella oli 56%. Jasekin kohdalla tätä vähän jo viime keväänä pelkäsin, sillä hän ei historiansakaan puolesta ole oikein missään aikaisemmin esittänyt erityisen vahvaa yv-pelaamista koko kauden otannalla. Paras yv-pinnojen tahti on kaudelta 21-22 lukemalla 0,26, ja tuo ei kovin ihmeellinen suoritus ollut, kun sitä yv-aikaa tuli yli 3:30 / ottelu. Historiallisesti hänen yv-tehokkuus on pääsääntöisesti ollut enemmän tuollaista ykkös-kakkosyv:n välimallin luokkaa.
Laukomis- ja maalintekotaidon merkitys pitäisi korostua entisestään, kun ensi kaudeksi sisäänpäin roudataan Miksa Järvisen kaltaista professoria, joka ei välttämättä yksilötasolla itse mikään maalitykki ole. Ei heitetä tätä helmeä sioille, kiitos! Sinne on väliketjuihin jo yksi viime kausien isoimmista nallipyssyistä kiinnitetty Benjamin Korhosen muodossa, joten miettikää nyt ihmiset tarkkaan niitä jatkosopimustoiveitanne, vaikka kuinka jokin nykyjoukkueen yksilö tuntuisi olevan seuraa tärkeämpi. Kuinka monta sellaista väliketjun kaveria kannattaa kiinniittää, joilla ei ylivoimaan ole hirveästi mitään tarjottavaa?
Tämä ei ole mikään puolustuspuhe Kari Kaltolle, josta olen jo aikaisemmin oman negatiivisen mielipiteeni ilmaissut. En jäisi häntä kaipaamaan, mutta on tuossa nyt aika paljon muutakin vikaa, kun katselee tiettyjen pelaajien ominaisuuksia yv-peliä ajatellen. Niin vaikealta kuin tämä varmasti monelle tilastoja inhoaville ihmiselle tuntuukin uskoa, niin Ilves saa kuitenkin hyvin laukauksia tuotettua ylivoimilla, mutta laatu niissä jää vähän liian kapeille hartioille.
Joskus kuitenkin jokin yksittäinen palanen voi taikanapilla saada homman toimimaan. Esimerkiksi itse en usko, että Ilves olisi mennyt edes Kärpistä jatkoon keväällä 2022 ilman Henkka Haapalan yv-panosta. Myös seuraavan kauden alussa se oli nihkeää hänen oltua poissa kokoonpanosta. Tätä ennen oltiin nähty yli vuosi aika heikkoa yv-pelaamista Are Ruotsalaisen lainan loppumisen jälkeen.
Loppuun vielä tuloskehitys erikoistilanteista ja 5v5 pelin tuloksista.
Aika pieniä marginaalit ovat olleet suuntaan tahi toiseen viime aikoina. Mihinkään omahyväisyyteen tässä ei pitäisi olla yhtään kenelläkään varaa, vaikka kuinka runkkaisi haluamaansa kuntopuntaria mihin tahansa suuntaan (koskee tuota allekirjoittaneen kuuden pelin otantaa yhtälailla). Toki myös positiivistakin kehitystä on monilla osa-alueilla nähty, eikä tässä itsekään pitäisi täysin ilvestä kaivoon heittää, vaikka myönnän itselläni olevan vähän turhan paljon skeptisyyttä tätä tämän kauden kokonaisuutta kohtaan. 5v5 pelissä tuota kahta maalia on nyt pystytty sentään tekemään mukavan pitkän aika, vaikka yhtä maalia varten hirveän paljon hommia täytyy edelleen tehdä. Viime kaudella Ilveksen virallinen keskiarvo tuossa tilastossa oli 1,78 tai 1,82 jos jätetään "hölmöt" pöytäkirjamerkinnät pois kuten tuossa yllä olevassa taulukossa. Ja jos nyt oikein copiumiin haluaa nojata niin Niemelän finalistijoukkueethan eivät sinällään mitään ihmeellisiä erikoistilannejoukkueita runkosarjakontekstissa edes olleet, kun taas esimerkiksi viime kevään KalPa-sarjassa erikoistilanteet nähdäkseni riittävän hyvän mahdollisuuden jatkoonmenolle olisi tarjonnutkin.
