Takaisku
Luottopelaaja
- Viestejä
- 3 065
Toisille nykyinen kehitys on jo iso saavutus. Organisaatio on vakaa, runkosarjoissa ollaan kärjessä, pudotuspeleissä mennään jatkuvasti pitkälle ja seura näyttää ulospäin ammattimaiselta. Jos vertailukohta on shortsipoikien kaaosvuodet, niin nykyinen Ilves näyttää helposti menestystarinalta.
Mutta sitten on toinen ryhmä (johon itseni lasken), joka katsoo asiaa täysin eri kulmasta. Heitä ei enää kiinnosta "hyvä projekti", viiden sakki tai uusi nelosketjun oikea laita. He haluavat nähdä edes kerran elämässään Ilveksen finaaleissa tai mestarina. Ei teoriassa, ei "jonain päivänä", vaan oikeasti. Ja mitä pidempään sitä joutuu odottamaan samalla kun resurssit ovat Liigan huippuluokkaa, sitä vaikeampi on enää innostua pelkästä hyvästä runkosarjasta.
Minusta kumpikaan näkökulma ei ole väärä. Ongelma syntyy siitä, että ihmiset puhuvat vähän eri asioista. Toiset arvioivat seuraa suhteessa menneisyyteen ja siihen mistä on noustu. Toiset arvioivat sitä suhteessa nykyresursseihin ja siihen mitä pitäisi jo pystyä saavuttamaan.
Siksi osa kokee jatkuvan kritiikin kohtuuttomana ja osa taas kokee jatkuvan tyytyväisyyden vaatimustason romahtamisena. Ja rehellisesti sanottuna ymmärrän molempia tunteita aika hyvin.
Oma mielipiteeni kuitenkin on se, että nykyiset vetäjät ovat maksiminsa antaneet ja tästä eteenpäin vetovastuu pitäisi antaa uusille voimille.
Mutta sitten on toinen ryhmä (johon itseni lasken), joka katsoo asiaa täysin eri kulmasta. Heitä ei enää kiinnosta "hyvä projekti", viiden sakki tai uusi nelosketjun oikea laita. He haluavat nähdä edes kerran elämässään Ilveksen finaaleissa tai mestarina. Ei teoriassa, ei "jonain päivänä", vaan oikeasti. Ja mitä pidempään sitä joutuu odottamaan samalla kun resurssit ovat Liigan huippuluokkaa, sitä vaikeampi on enää innostua pelkästä hyvästä runkosarjasta.
Minusta kumpikaan näkökulma ei ole väärä. Ongelma syntyy siitä, että ihmiset puhuvat vähän eri asioista. Toiset arvioivat seuraa suhteessa menneisyyteen ja siihen mistä on noustu. Toiset arvioivat sitä suhteessa nykyresursseihin ja siihen mitä pitäisi jo pystyä saavuttamaan.
Siksi osa kokee jatkuvan kritiikin kohtuuttomana ja osa taas kokee jatkuvan tyytyväisyyden vaatimustason romahtamisena. Ja rehellisesti sanottuna ymmärrän molempia tunteita aika hyvin.
Oma mielipiteeni kuitenkin on se, että nykyiset vetäjät ovat maksiminsa antaneet ja tästä eteenpäin vetovastuu pitäisi antaa uusille voimille.