Ketju jonne kaikkien on pakko kirjoittaa, oli asia sitten mikä tahansa

Huono joukkue aiheuttaa apatiaa.
Hyvä mutta ei voittava joukkue aiheuttaa raivoa.
 
Melkoinen performanssi taas ollut menossa jatkoajan puolella eräällä 70-luvun ipalaisella. Ilvesfoorumi myös vahvasti esiintyy kaverin viesteissä siellä.
Että terveisiä vaan sinne, luet tätä kuitenkin.
 
Sir David Attenborough täytti eilen vaatimattomat 100 vuotta.

Uskon, että hän on "valistanut" ihmisiä meidän planeetasta enemmän kuin kaikki muut maailman ihmiset yhteensä.

Enää ei ole Legot 4-99 vuotiaille.
1000033477.jpg
 
Tammelan Stadionin K-supermarketin käytävä on tapetoitu valokuvilla vanhan Paltsun ajoilta. Oli mukava katsella kuvia ja muistella kuinka siellä käytiin pelailemassa kesällä ja talvella sangen vaatimattomissa olosuhteissa. Kiitos kauppiaalle tms. sponsorille.
 
Rakas poikani,

Haluan pyytää anteeksi sitä, että johdatin sinut jo pienenä Ilveksen kannattajaksi. Silloin se tuntui oikealta päätökseltä — ajattelin siirtäväni eteenpäin perinteitä, yhteisöllisyyttä ja rakkautta jääkiekkoon. En ymmärtänyt, että samalla siirsin myös jatkuvan pettymyksen, epärealistisen toivon ja vuosittaisen henkisen romahduksen osaksi elämääsi.

Olisi pitänyt huomata ajoissa, ettei lapsen kuulu opetella lauseita kuten “ensi kaudella sitten” tai “ihan hyvä kausi kuitenkin” jo alakouluikäisenä. Sinä ansaitsit huoletonta urheiluiloa, et eksistentiaalista kärsimystä joka kevät.

Toivon, että vielä joskus pystyt antamaan anteeksi minulle — ja ehkä vielä vaikeampaa, myös Ilvekselle.
 
Tulevaisuuden näkymiä:

Vuonna 2084 kansainvälinen arkeologiryhmä saapui Tampereelle tutkimaan muinaista ilmiötä, jota paikalliset kutsuivat nimellä “Ilveksen mestaruus”. Tutkijat olivat kuulleet legendoja kaukaisilta ajoilta, jolloin seura oli joskus voittanut jotain merkittävää, mutta konkreettisia todisteita ei ollut löytynyt vuosikymmeniin.

Kaivaukset aloitettiin Nokia Arenan raunioilta. Maaperästä löytyi useita fossiloituneita kausikortteja, puoliksi tyhjiä Karjala-tuoppeja sekä kivitaulu, johon oli kaiverrettu muinainen loitsu: “ensi vuonna sitten”. Löytöjen perusteella tutkijat päättelivät, että Ilves-kannattajat olivat eläneet jatkuvan toivon ja pettymyksen rituaalikierteessä.

Erityisen merkittävä löytö tehtiin syvältä vanhan fanikatsomon alta. Sieltä löytyi lähes täysin säilynyt kannattaja, joka herätettäessä mumisi ensimmäisenä: “ihan hyvä kausi kuitenkin”. Tämän uskotaan olleen aikakauden yleinen selviytymismekanismi.

Varsinaista mestaruutta ei tutkimuksissa kuitenkaan onnistuttu löytämään. Osa tutkijoista epäilee nykyään, että kyseessä oli pelkkä mytologinen käsite, vähän kuten Atlantis tai toimiva ylivoimapeli keväällä.
 
Neitikiekko sanoi:
Joko niitä vahvistuksia on ropissut?
Laajenna klikkaamalla
Vahvistuksia ropisee Tampereelle kuin sääennusteen yllättävä räntäkuuro huhtikuussa. Ensin tulee “mielenkiintoinen nuori lupaus”, sitten “kokemusta tuova puolustaja” ja lopulta vielä yksi hyökkääjä, jonka kerrotaan olevan “erinomainen kahden suunnan pelaaja” - mikä Ilveksen kontekstissa tarkoittaa lähinnä sitä, että hän ehtii nippa nappa sekä hyökkäys- että puolustusalueelle ennen kuin tilanne on jo ohi.
 
Takaisku vääntelee tuossa edellä puukkoa haavassa rankimman päälle. Varmaankin se on eräs versio kannattajan selviytymissuunnitelmaa.

Optimistisiivellä on elo auvoisampaa. Pelataan vaan yritteliäästi ja virkeästi kausi kerrallaan ja joskus vuosien saatossa pytty hakee paikkansa ilveksen toimiston tiloihin tilastoilmiönä ja joidenkin onnellisten sattumien seurauksena.
 
Alfred Lammas sanoi:
Takaisku vääntää tuossa edellä puukkoa haavassa rankimman päälle. Varmaankin se on eräs versio kannattajan selviytymissuunnitelmaa.
Laajenna klikkaamalla
Vuosi vuodelta työ keväällä saada itsensä kannatusmoodiin käy aina vaikeammaksi. Itselleen ja Ilvekselle pitää pystyä nauramaan. Muuten ei vaan jaksa.
 
Vuosien mittaan Ilves-kannattaja oppii, että mikään johto ei ole turvassa, mikään tilanne ei ole mukava ja mikään kevät ei ole vielä "se kevät".

Tämä ei kuitenkaan ole pelkkää kärsimystä, vaan hienovarainen koulutus nöyryyteen. Sellainen nöyryys, jossa ei enää vaadita liikaa maailmalta, koska maailma on jo ehtinyt opettaa, ettei se yleensä anna mitään pyytämättä takaisin.

Jossain vaiheessa syntyy myös erikoinen henkinen vahvuus. Kun toiset juhlivat mestaruuksia,
Ilves-kannattaja kykenee rauhallisesti toteamaan, että "ihan hyvä yritys" ja jatkamaan elämäänsä ilman turhia harhakuvia.

Pettymykset eivät enää riko, vaan muotoilevat. Ne tekevät ihmisestä varovaisesti toiveikkaan ja samalla valmiiksi pettyneen - mikä on ilvesläisessä urheilukulttuurissa melko optimaalinen tila.

Ja lopulta siinä onkin koko asian ydin: jatkuva häviäminen ei tietenkään vie mestaruuksiin, mutta se kasvattaa sellaista sisäistä tasapainoa, jossa ei enää romahdeta, koska ei koskaan ehditty nousta liian korkealle.
Rima kannattaa asettaa niin korkealle, että sen voi alittaa kumartumatta.
 
THE KAUSI on käsite, jota ilvesläiset suu vaahdossa odottavat, mutta aina se karkaa seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavaan vuoteen, etc... koskaanhan sitä ei tule - sen tietävät kaikki yli 40 vuotiaat ilvesläiset.

Ilves on kuin kauhuelokuva, aina keksitään loppukohtaus, joka saa näyttämään edellisen vuoden lopun rakkauselokuvalta.

Ilvesläisyys on se, jota ei voi poistaa. Se pysyy ja porautuu koko ajan syvemmälle sieluun. Onneksi emme ole yksin. Meitä yhdistää juurikin tuo ilvesläisyys. Toiset nauttivat siitä, kun saadaan pronssinen mitali, tai ollaan runkosarjassa sijalla 4. Se on juuri tuota ilvesläisyyttä tietyssä olo muodossa. Sitten on kuten allekirjoittanut, mikään muu kuin mestaruus ei riitä, runkosarjassa sijoitus ei kiinnosta, kunhan lopputulema on mestaruus - tämä on rajumpi ilvesläisyyden olomuoto ja erittäin kuluttava, jopa pelottava!

Toistemme haukkuminen tai vähättely ei kuulu ilvesläisyyteen - kukin taaplaa tyylillään. Annetaan kaikkien ilvesläisyyden olomuotojen kukkia!

Toivottavasti jonain päivänä.... kyllä te tiedätte!
 
jurgen sanoi:
THE KAUSI on käsite, jota ilvesläiset suu vaahdossa odottavat, mutta aina se karkaa seuraavaan vuoteen ja sitä seuraavaan vuoteen, etc... koskaanhan sitä ei tule - sen tietävät kaikki yli 40 vuotiaat ilvesläiset.

Ilves on kuin kauhuelokuva, aina keksitään loppukohtaus, joka saa näyttämään edellisen vuoden lopun rakkauselokuvalta.

Ilvesläisyys on se, jota ei voi poistaa. Se pysyy ja porautuu koko ajan syvemmälle sieluun. Onneksi emme ole yksin. Meitä yhdistää juurikin tuo ilvesläisyys. Toiset nauttivat siitä, kun saadaan pronssinen mitali, tai ollaan runkosarjassa sijalla 4. Se on juuri tuota ilvesläisyyttä tietyssä olo muodossa. Sitten on kuten allekirjoittanut, mikään muu kuin mestaruus ei riitä, runkosarjassa sijoitus ei kiinnosta, kunhan lopputulema on mestaruus - tämä on rajumpi ilvesläisyyden olomuoto ja erittäin kuluttava, jopa pelottava!

Toistemme haukkuminen tai vähättely ei kuulu ilvesläisyyteen - kukin taaplaa tyylillään. Annetaan kaikkien ilvesläisyyden olomuotojen kukkia!

Toivottavasti jonain päivänä.... kyllä te tiedätte!
Laajenna klikkaamalla
Diagnoosi: Fandomus Ilvesensis Chronica Infantilis

Kyseessä on krooninen, elinikäinen tila, jossa potilas osoittaa poikkeuksellista ja toistuvaa uskoa Ilves-nimiseen urheiluilmiöön riippumatta aiemmista tuloksista, tilastoista tai keväisistä romahduksista.

Oirekuvaan kuuluu vahva taipumus sanoa lauseita kuten "tämä vuosi voi olla se", usein täysin ilman objektiivista perustetta. Potilaalla esiintyy myös kausiluonteista muistikatkosta kevään ratkaisupeleissä, jossa aiemmat pettymykset tulkitaan "yksittäisiksi poikkeuksiksi" eikä järjestelmälliseksi ilmiöksi.

Erityisen huomionarvoista on lapsenomaisen toivon säilyminen pitkälle aikuisikään. Vaikka ympäristö tarjoaa toistuvasti näyttöä toisenlaisesta todellisuudesta, potilas kykenee palauttamaan uskonsa nopeasti esimerkiksi kesäharjoituskauden alkaessa tai uuden "potentiaalisen hankinnan" yhteydessä.

Sairautta ei pidetä kliinisesti vaarallisena, mutta se aiheuttaa toistuvaa tunnekuormitusta, erityisesti huhti–toukokuu-akselilla. Pitkäaikaisena sivuvaikutuksena esiintyy kuitenkin erikoista resilienssiä, kykyä hyväksyä pettymys nopeasti sekä taipumusta sanoa "ihan hyvä yritys" tilanteissa, joissa useimmat muut hakisivat oikeusturvaa.
Parantavaa hoitoa ei tunneta. Ennuste on pysyvä, mutta paradoksaalisesti vakaata elämää tukeva: potilas palaa aina katsomaan seuraavan kauden.
 
Tässä ku @Takaisku kirjotuksia lukee ja miettii, ni ei voi välttyä ajatukselta että Ilvesläiset on jonkun ylemmän tahon koekaniineja. Seurataan miten paljo ihmislapsi kestää häviämistä ja kärsinystä, laitetaan vielä naapuriksi mestaruuskone kadunvarsilippuineen "ilahdutamaan".
 
Teme-74 sanoi:
Tässä ku @Takaisku kirjotuksia lukee ja miettii, ni ei voi välttyä ajatukselta että Ilvesläiset on jonkun ylemmän tahon koekaniineja. Seurataan miten paljo ihmislapsi kestää häviämistä ja kärsinystä, laitetaan vielä naapuriksi mestaruuskone kadunvarsilippuineen "ilahdutamaan".
Laajenna klikkaamalla
Kieltämättä sama on käynyt mielessä. Helvetin kärsiminen jo maan päällä? Simulaatio, jossa eletään ja huonoksi onnekseen ohjelmoitu Ilves kannattajaksi sen lisäksi, että on syntynyt Suomeen jne.
 
Kirjaudu tai rekisteröidy vastataaksesi
Takaisin
Ylös