Kontiola eikä kukaan hokipelaaja ole elämää suurempia. On kysy polvihousuissa pelaavista urheilijoista, joille päätasolla maksetaan huippukorvaus, varmaan syystäkin.
Kontiolan tapaus on hyvä esimerkki, kuinka tarina saa liian isot mittasuheet kannattajienkin ja jopa lehdistönkin piirissä. Pienen piirin hybetystä, miesäpahoittamista, ilokointia, pahoinvointia ja jopa yöunien menettämistä. Tuttavapiirissäni moni ei ole edes kuullut Petri Kontiolasta, mutta hokijannujen kesken ollaan jo Hollywood meinigissä kaikilla mausteilla.
Kontiolan päihdeongelmasta saadaan/saatiin kirjoitettua jos minkälaista versiota, toiset jopa toivovat kaverin luisuvan luiskaan alkon kanssa.
Petri saa nostella kannua. Ilman värilaseja voi hyvin todeta, että missään muussa seurassa sitä ei olisi koskaan tapahtunut. Laadukkaan joukkueen kanssa Kontiola pääsi naattimaan, ei enään kärkipelaajana, hyvin roolitettuna mestaruudesta.
Siinä mielessä onnelline loppu, ettei Kontiola olisi missään muussa seurassa (ehkä poislukien Ilves) enään uraansa jatkanut.
Viikon päästä uuden jutut, eikä Petri enään aihauta ihottumaa hokipiireissä.