Etä-Ilves
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 556
Tuskin on liian aikaista avata ensi kauden valmentajaspekulaatioille tarkoitettua ketjua. Monet seurat aloittavat näinä aikoina jo tulevan päävalmentajan kartoittamisen, elleivät ole jo aloittaneet. Kärpäthän on jo "varannut" Lauri Marjamäen Bluesista. Siinä on muuten valmentaja, jonka toivoisin näkeväni jonain päivänä Ilveksessä. Ura on hurjassa nousussa ja Bluesin viime vuosien orastava menestys on suurimmilta osin juuri Laten ansiota. Plussana tietenkin Ilves-väritteinen historia.
Olisiko porukka valmis jatkamaan Raipella? Itse olen kahden vaiheilla. Ilves ei todellakaan ole nykyisellään vetovoimainen seura. Raipe jatkaa takuuvarmasti, mikäli sopimusta vain tarjotaan. Hän on elävä legenda ja viimeisen päälle Ilves. Raipe on takuulla hyvä hengenluoja ja muodostaa kunnioitusta herättävän parivaljakon Vesku Viitakosken kanssa. Mutta silti. Mielipiteeni Raipen pestaamisesta eivät olleet hänen kannaltaan kovinkaan suopeita, eivätkä ne tuntemukset ole mihinkään muuttuneet. Raipe ei todellakaan ole valmis liigatason päävalmentaja - edes Ilvekseen. Tämä ei tietenkään ole Raipen vika, vaan niiden amatöörien, jotka hänelle pestiä tyrkyttivät. Raipen olisi ehdottomasti pitänyt toimia muutama kausi Ilveksen kakkosvalmentajana ja siirtyä jossain vaiheessa vaikkapa LeKin päävalmentajaksi.
Ilveksen pelaaminen on pahimmillaan ollut sellaista kuin voitiin ennen kauden alkua kuvitella. Raipella ei ole järkevää pelikirjaa, välillä tuntuu, ettei pelikirjaa ole lainkaan. Näin ollen mahdollinen päävalmentajan vaihtuminen ei tuottaisi pelitavallista katastrofia tai identiteettikriisiä. Raipen pelitapa ei ole yhdelläkään Ilves-pelaajalla selkäytimessä, uskallan väittää. Materiaali on totta kai surkea, eikä nykyjengiä luotsasi pudotuspeleihin edes Scotty Bowman, mutta siitä huolimatta Raipenkin tekemisiä täytyy arvostella kuin kenen tahansa muun valmentajan.
Kuka sitten tilalle?
Olen hehkuttanut paljon Sveitsissä valmentavaa Antti Törmästä. "Stögö" koutsasi Vaasan Sportin Mestiksen mestaruuteen ja monin verroin kovemman tempun hän teki viime keväänä luotsatessaan SC Bernin voiton päähän Sveitsin mestaruudesta. Tahti on jatkunut hyvänä tälläkin kaudella, sillä Bern on mukana NLA-liigan tiiviissä kärkitaistelussa. Antti Törmänen on vielä erittäin nuori valmentaja ja hänessä on paljon samaa kuin Lauri Marjamäessä. Törmäsen saamista Ilvekseen voisi pitää megaluokan lottovoittona. Ollakseni rehellinen, en oikeasti usko hetkeäkään siihen, että Törmänen saadaan Tampereelle. Miksi hän tänne tulisi? Varsinkin, mikäli kuluva kausi menee Sveitsissä nappiin, Stögö on tilanteessa, jossa hän pystyy itse valitsemaan työnantajansa. Ja uskon, että siinä vaiheessa kutsuu KHL. Unelmointi ei kuitenkaan ole kiellettyä.
Raimo Summasen perään on Ilves-piireissä haikailtu vähintään viimeiset 10 vuotta. Summas-huhuihin on jo turtunut. Karu fakta taitaa olla se, ettei Ramia järkisyiden vuoksi voisi vähempää kiinnostaa rutiköyhän, sekavuustilassa elävän jumbo-Ilveksen valmentaminen - olkoonkin, että hän tunnepuolella on totaalinen Ilveksen mies ainakin omien sanojensa mukaan. Raimo Summanen on maailmanluokan valmentaja. En liioitellut yhtään, kun joskus väitin Ramin rahkeiden riittävän jopa NHL-joukkueen pääkäskijäksi asti. Tämä luonnehdinta tiivistääkin jo sen, miksei Summasta tulla lähivuosina Ilveksen organisaatiossa näkemään. Mutta kuten todettua, aina voi toivoa.
TPS:stä pois potkittu Pekka Virta on kiistatta osaava valmentaja. Mikäli Virta pystyisi alkaneen lomansa aikana lievään itsetutkiskeluun ja omien tekemistensä kriittiseen arviointiin, olisi hän kova sana ensi kauden Ilveksessä. Virran pelitapa ei ehkä ole sieltä viihdyttävimmästä päästä, mutta se on parhaimmillaan pirun tehokas. Tämä nähtiin Virran valmentaessa KalPaa. Virta tarvitsisi aisaparikseen jonkun tasapainoisemman ja pelaajalähtöisemmän valmentajan. Raipe ja Vesku -tandem voisi olla tällainen. Pekka Virta on kaiken lisäksi niitä harvoja realistisia vaihtoehtoja, joihin Ilveksellä voisi olla saumaa.
Tapparassa flopannut, nykyisin KalPan palkkalistoilla oleva Sami Hirvonen on mainettaan parempi valmentaja. Hirvonen teki minuun vaikutuksen A-junnu- ja LeKi -kausina. Hirvonen joutui liian varhain liian suuriin saappaisiin ja hänen urakehityksensä otti kertaheitolla takapakkia. Sami Hirvonen olisi loppujen lopuksi pienen riskin valmentaja. Hänessä on potentiaalia jopa liigatason huippunimeksi, mikäli hän vain saa aisaparikseen jonkun itseään autoritaarisemman valmentajan.
Heikki Mälkiä. Pakko se on myöntää - puolustan Mälkiän uudelleenpalkkaamista ainoastaan henkilökohtaisilla tunnesyillä. Ei sille voi mitään. Tykästyin mälkiäläiseen jääkiekkoon 2000-luvun alussa hänen Ilves-kausiensa aikana. Muistan myös fanien silloiset mielenosoitukset ja suoranaisen epätoivon. Mutta silti minulla oli koko ajan luottavainen fiilis. Mälkiä-hockey oli niin erilaista, kuin mihin oli totuttu. Olin jostain syystä aivan varma, että viimeisenä nauraa Mälli. Ja niinhän siinä kävi! Yhtä titaanisesti luotin Mälkiään hänen viimeisimmän Ilves-visiittinsä aikoihin. Vaikka pelillisesti uitiin syvällä, niin luotin siihen, että tämä kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Mälkiän pelitapa ei missään vaiheessa ehtinyt juurtumaan pelaajien korvien väliin. Ehdotin Mälkiälle kolmen vuoden jatkosopimusta. Tuli vain vuoden jatkosopimus, jonka jälkeen tulikin sitten potkut ja Juha Pajuoja. Väitän yhä, että Mälkiän vaihtaminen Juupeen ja Raipeen oli ratkaiseva virhe, josta saamme yhä maksaa.
Pidän Heikki Mälkiän tavasta valmentaa. Enkä ole ainoa. Veti kieltämättä hymyn huulille, kun jokunen aika sitten eräs HIFK-aktiivi avasi Jatkoajan palstalle "Pro Mälkiä" -ketjun, jossa muistellaan Heikki Mälkiän Helsingin aikoja. Mälli koutsasi vaatimattomalla materiaalilla varustettua HIFK:ta, jonka itse Pena oli koonnut. Nuo ajat herättivät myös HIFK-faneissa paljon muistoja:
"Mälli teki sitä mitä tilattiin ja yritti edes viihdyttää sonnilaumoineen."
"Ei perkele paljon katseltu oman veskarin ajelemisia. Päinvastoin, Joonas Vihko ajeli Porissa Ässien veskan ja sytytti joukkomyllyn. Mitä tekivät Mälli ja Kaakku? Lähettivät Nielikäisen ylimääräisenä pelaajana mukaan luvaten maksaa sakot. Rispekt! Kättä lippaan!"
"Mälli seisoi aitiossa kuin toteemi. Nielikäinen sai toisessa erässä ensimmäisen vaihtonsa ja Mällin ohjeistamana täräytti suoraan Tapparan veskarin päälle ja torikokous alkoi."
"Heikki Mälkiä - lähes paita kattoon -miehiä, kun tarkemmin ajattelee. Unohdettu nero. Jäätävä persoona. Ei hymyä, ei iloa, eikä päästä pelaajiaan helpolla. Vaikka ei mitään pelikirjaa omaakaan. Lätkäjätkä."
Korostan vielä, että suhtautumiseni Mälkiään on jollain kierolla tavalla täysin tunnepohjaista. Mutta sittenkin: toisihan Mälkiä Ilvekseen kosolti äijämäisyyttä. Mälkiä on myös niitä harvoja Ilveksessä vaikuttaneita henkilöitä, joilla oli munaa sanoa vastaan Vincent Manngardille. Siitä huolimatta Vinnie ja Mälli ovat tiettävästi edelleen hyviä kavereita. Viimeisten kausien aikana Mälli on noussut otsikoihin lähinnä useiden potkujensa sekä henkilökohtaisten ongelmiensa johdosta. Sääli. Muistelen Mälliä ja hänen pronssikauttaan edelleen suurella lämmöllä. Siihen kauteen liittyy paljon samanlaista tunnelatausta kuin kevääseen 1998. Those were the days!
Olisiko porukka valmis jatkamaan Raipella? Itse olen kahden vaiheilla. Ilves ei todellakaan ole nykyisellään vetovoimainen seura. Raipe jatkaa takuuvarmasti, mikäli sopimusta vain tarjotaan. Hän on elävä legenda ja viimeisen päälle Ilves. Raipe on takuulla hyvä hengenluoja ja muodostaa kunnioitusta herättävän parivaljakon Vesku Viitakosken kanssa. Mutta silti. Mielipiteeni Raipen pestaamisesta eivät olleet hänen kannaltaan kovinkaan suopeita, eivätkä ne tuntemukset ole mihinkään muuttuneet. Raipe ei todellakaan ole valmis liigatason päävalmentaja - edes Ilvekseen. Tämä ei tietenkään ole Raipen vika, vaan niiden amatöörien, jotka hänelle pestiä tyrkyttivät. Raipen olisi ehdottomasti pitänyt toimia muutama kausi Ilveksen kakkosvalmentajana ja siirtyä jossain vaiheessa vaikkapa LeKin päävalmentajaksi.
Ilveksen pelaaminen on pahimmillaan ollut sellaista kuin voitiin ennen kauden alkua kuvitella. Raipella ei ole järkevää pelikirjaa, välillä tuntuu, ettei pelikirjaa ole lainkaan. Näin ollen mahdollinen päävalmentajan vaihtuminen ei tuottaisi pelitavallista katastrofia tai identiteettikriisiä. Raipen pelitapa ei ole yhdelläkään Ilves-pelaajalla selkäytimessä, uskallan väittää. Materiaali on totta kai surkea, eikä nykyjengiä luotsasi pudotuspeleihin edes Scotty Bowman, mutta siitä huolimatta Raipenkin tekemisiä täytyy arvostella kuin kenen tahansa muun valmentajan.
Kuka sitten tilalle?
Olen hehkuttanut paljon Sveitsissä valmentavaa Antti Törmästä. "Stögö" koutsasi Vaasan Sportin Mestiksen mestaruuteen ja monin verroin kovemman tempun hän teki viime keväänä luotsatessaan SC Bernin voiton päähän Sveitsin mestaruudesta. Tahti on jatkunut hyvänä tälläkin kaudella, sillä Bern on mukana NLA-liigan tiiviissä kärkitaistelussa. Antti Törmänen on vielä erittäin nuori valmentaja ja hänessä on paljon samaa kuin Lauri Marjamäessä. Törmäsen saamista Ilvekseen voisi pitää megaluokan lottovoittona. Ollakseni rehellinen, en oikeasti usko hetkeäkään siihen, että Törmänen saadaan Tampereelle. Miksi hän tänne tulisi? Varsinkin, mikäli kuluva kausi menee Sveitsissä nappiin, Stögö on tilanteessa, jossa hän pystyy itse valitsemaan työnantajansa. Ja uskon, että siinä vaiheessa kutsuu KHL. Unelmointi ei kuitenkaan ole kiellettyä.
Raimo Summasen perään on Ilves-piireissä haikailtu vähintään viimeiset 10 vuotta. Summas-huhuihin on jo turtunut. Karu fakta taitaa olla se, ettei Ramia järkisyiden vuoksi voisi vähempää kiinnostaa rutiköyhän, sekavuustilassa elävän jumbo-Ilveksen valmentaminen - olkoonkin, että hän tunnepuolella on totaalinen Ilveksen mies ainakin omien sanojensa mukaan. Raimo Summanen on maailmanluokan valmentaja. En liioitellut yhtään, kun joskus väitin Ramin rahkeiden riittävän jopa NHL-joukkueen pääkäskijäksi asti. Tämä luonnehdinta tiivistääkin jo sen, miksei Summasta tulla lähivuosina Ilveksen organisaatiossa näkemään. Mutta kuten todettua, aina voi toivoa.
TPS:stä pois potkittu Pekka Virta on kiistatta osaava valmentaja. Mikäli Virta pystyisi alkaneen lomansa aikana lievään itsetutkiskeluun ja omien tekemistensä kriittiseen arviointiin, olisi hän kova sana ensi kauden Ilveksessä. Virran pelitapa ei ehkä ole sieltä viihdyttävimmästä päästä, mutta se on parhaimmillaan pirun tehokas. Tämä nähtiin Virran valmentaessa KalPaa. Virta tarvitsisi aisaparikseen jonkun tasapainoisemman ja pelaajalähtöisemmän valmentajan. Raipe ja Vesku -tandem voisi olla tällainen. Pekka Virta on kaiken lisäksi niitä harvoja realistisia vaihtoehtoja, joihin Ilveksellä voisi olla saumaa.
Tapparassa flopannut, nykyisin KalPan palkkalistoilla oleva Sami Hirvonen on mainettaan parempi valmentaja. Hirvonen teki minuun vaikutuksen A-junnu- ja LeKi -kausina. Hirvonen joutui liian varhain liian suuriin saappaisiin ja hänen urakehityksensä otti kertaheitolla takapakkia. Sami Hirvonen olisi loppujen lopuksi pienen riskin valmentaja. Hänessä on potentiaalia jopa liigatason huippunimeksi, mikäli hän vain saa aisaparikseen jonkun itseään autoritaarisemman valmentajan.
Heikki Mälkiä. Pakko se on myöntää - puolustan Mälkiän uudelleenpalkkaamista ainoastaan henkilökohtaisilla tunnesyillä. Ei sille voi mitään. Tykästyin mälkiäläiseen jääkiekkoon 2000-luvun alussa hänen Ilves-kausiensa aikana. Muistan myös fanien silloiset mielenosoitukset ja suoranaisen epätoivon. Mutta silti minulla oli koko ajan luottavainen fiilis. Mälkiä-hockey oli niin erilaista, kuin mihin oli totuttu. Olin jostain syystä aivan varma, että viimeisenä nauraa Mälli. Ja niinhän siinä kävi! Yhtä titaanisesti luotin Mälkiään hänen viimeisimmän Ilves-visiittinsä aikoihin. Vaikka pelillisesti uitiin syvällä, niin luotin siihen, että tämä kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Mälkiän pelitapa ei missään vaiheessa ehtinyt juurtumaan pelaajien korvien väliin. Ehdotin Mälkiälle kolmen vuoden jatkosopimusta. Tuli vain vuoden jatkosopimus, jonka jälkeen tulikin sitten potkut ja Juha Pajuoja. Väitän yhä, että Mälkiän vaihtaminen Juupeen ja Raipeen oli ratkaiseva virhe, josta saamme yhä maksaa.
Pidän Heikki Mälkiän tavasta valmentaa. Enkä ole ainoa. Veti kieltämättä hymyn huulille, kun jokunen aika sitten eräs HIFK-aktiivi avasi Jatkoajan palstalle "Pro Mälkiä" -ketjun, jossa muistellaan Heikki Mälkiän Helsingin aikoja. Mälli koutsasi vaatimattomalla materiaalilla varustettua HIFK:ta, jonka itse Pena oli koonnut. Nuo ajat herättivät myös HIFK-faneissa paljon muistoja:
"Mälli teki sitä mitä tilattiin ja yritti edes viihdyttää sonnilaumoineen."
"Ei perkele paljon katseltu oman veskarin ajelemisia. Päinvastoin, Joonas Vihko ajeli Porissa Ässien veskan ja sytytti joukkomyllyn. Mitä tekivät Mälli ja Kaakku? Lähettivät Nielikäisen ylimääräisenä pelaajana mukaan luvaten maksaa sakot. Rispekt! Kättä lippaan!"
"Mälli seisoi aitiossa kuin toteemi. Nielikäinen sai toisessa erässä ensimmäisen vaihtonsa ja Mällin ohjeistamana täräytti suoraan Tapparan veskarin päälle ja torikokous alkoi."
"Heikki Mälkiä - lähes paita kattoon -miehiä, kun tarkemmin ajattelee. Unohdettu nero. Jäätävä persoona. Ei hymyä, ei iloa, eikä päästä pelaajiaan helpolla. Vaikka ei mitään pelikirjaa omaakaan. Lätkäjätkä."
Korostan vielä, että suhtautumiseni Mälkiään on jollain kierolla tavalla täysin tunnepohjaista. Mutta sittenkin: toisihan Mälkiä Ilvekseen kosolti äijämäisyyttä. Mälkiä on myös niitä harvoja Ilveksessä vaikuttaneita henkilöitä, joilla oli munaa sanoa vastaan Vincent Manngardille. Siitä huolimatta Vinnie ja Mälli ovat tiettävästi edelleen hyviä kavereita. Viimeisten kausien aikana Mälli on noussut otsikoihin lähinnä useiden potkujensa sekä henkilökohtaisten ongelmiensa johdosta. Sääli. Muistelen Mälliä ja hänen pronssikauttaan edelleen suurella lämmöllä. Siihen kauteen liittyy paljon samanlaista tunnelatausta kuin kevääseen 1998. Those were the days!