Hawk22
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 105
Menee ehkä hieman ohi aiheen, mutta vastailen nyt samaan ketjuun missä lainaus on.
Peli-identiteetti nyt on sinänsä aika universaali termi, koska jokainen seura haluaa aina samoja asioita omilta kasvateiltaan. Eli hyvin luistelevia, työteliäitä, kamppailuhalukkaita, yrittelijäitä ja peliälykkäitä pelaajia, joilla on erinomainen laukaus ja pelintekotaidot ja lisäksi haluavat laittaa itsensä joka ilta likoon omalle kasvattajaseuralleen. Eli nämä nyt on lähtökohtaisesti aina samat, riippumatta siitä missä päin Suomea pelataan.
Itse olen hieman näitä "koko seuran kattavia pelitapoja ja -identiteettejä" vastaan johtuen ihan omasta kokemuksestani erään liigaseuran juniorivalmentajana, jossa Liigan peli-identiteettiä lähdettiin ajamaan U10 ikäluokkaan asti. Sillä saatiin ainoastaan sekasortoa aikaan nuorempiin ikäluokkiin kun liian monimutkaista peli-identiteettiä lähdettiin ajamaan lapsille.
Seuralla kun vielä oli erinomainen peli-identiteetti jo käytännössä U18 junioreihin asti, eli koko Ry junioripolun. Eli pähkinänkuoressa:
- Trap pelaaminen kielletty
- Joukkueen pelaaminen perustuu kovaan luisteluun ja riistopelaamiseen, erityisesti karvauspelissä
- Taklaamisen ja kamppailupelaamisen tärkeys
- Puolustajien aktiivisuuteen kannustaminen niin hyökkäyspelissä (takamiehen nousut) kun puolustuspelissä (pinchaukset karvauksessa, tuplaukset omassa päässä)
Sitten mitä vanhemmiksi ikäluokat kasvavat, niin mukaan otettiin tarvittaessa malleja erilaisiin kolmiopeleihin, käytiin läpi oman pään tuplauksia ja "palomiehen" roolia sekä harjoiteltiin yksinkertaisia avauspelin variaatioita. Mutta keskeisintä on kuitenkin se hieman valitettava asia, että isä-valmentajissa on aivan järkyttäviä eroja juuri kaikista pienimpien junioreiden kohdalla, jonka jälkeen eron kurominen vaatii todella rautaisia ammattilaisia.
Tietämättä nyt yhtään millaisia tekijöitä Ilveksen juniorivalmennuksesta löytyy, niin keskeisintä on panostaa erinomaiseen valmentajakoulutukseen (isä-valmentajat ja vapaaehtoiset) ja siihen ettei yhdessäkään ikäluokassa heilu pelkästään tulosorientoituneita valmentajia vaan kaikki tekeminen on yksilöiden kehittämisessä. Tätähän ne tulokset sitten seuraavat kun saadaan parempia yksilöitä.
