Kalevan Pallo -sarjan dominoinnista huolimatta Ilveksellä jäi monella osa-alueella piippuun. Siihen nähden Niemelä tarjosi todellisen yllätyksen, kun Tappara-sarjaan asteli joukkue, joka oli ottanut isoja steppejä eteenpäin KalPa-sarjasta.
Ensinnäkin pelivalmius. Kiekkoihin ei enää liu’uta kuten KalPaa vastaan, vaan vastustajalta käydään aktiivisesti hakemassa aika ja tila pois, jotta optimaaliset ratkaisut estetään. Muutenkin jokaisen taisteluasenne on noussut uudelle tasolle – ilman, että joukkue olisi millään tapaa ylilatautunut.
Tai noh, kyllähän kiekko pomppi ensimmäisessä ottelussa pienen playoff-jännityksen takia, mutta niin pomppi naapurillakin.
Myös pelitapaa on muutettu puolittaisesta peruuttelusta paremmin peliin reagoivaksi. Ja millä tavalla! Tappara on ollut Ilveksen reagointipelin edessä täysin helisemässä. Herääkin kysymys: oliko runkosarjan ja KalPa-sarjan varovaisempi pelaaminen vain tuleviin tosipeleihin vastustajien hämäämistä, joka nyt on vaihdettu raikkaaseen ja aggressiiviseen peliin yllätyselementtinä?