• Foorumilla on nyt mahdollista käyttää myös ns. tumman tilan teemaa, jossa taustaväri on tummempi ja tekstit vaaleammat. Valinta tapahtuu oletuksena automaattisesti käyttöjärjestelmän asetuksen mukaan, mutta sen voi vaihtaaa myös alapalkin vasemmasta laidasta tai omista käyttäjätiedoista.

Täällä puramme Ilveksen aiheuttamaa pahaa oloa

Se on hienoa että Ilvekseltäkin voi nykyään odottaa jotain niin tännekin saadaan tekstiä sulamisesta ja muustakin toista oli 2002-2020. Ei mitään odotuksia noilta vuosilta.
 
Ollaanhan tässä jo 40 vuotta todistettu noita väittämiä vääriksi!

Ollaanko? Minä en Manngardin Ilvestä laskenut hyväksi joukkueeksi. Ilves käytännössä 90-luvun alkupuolelta 2020-luvun alkuun oli yksinkertaisesti huono joukkue muutamia poikkeuskausia lukuun ottamatta. Olimme siis olosuhteiden vankeja. Voiko tosiaan siis sanoa, että se petti tai suli, kun siltä ei oikeasti edes odotettu mitään? Noina kausina mestaruus olisi vaatinut sen tähdenlennon, jonka tapahtuminen on erittäin harvinaista. Siinä kun ohella kulkee toimiston lähes jatkuvat säätämiset, niin miten flow-tilaan olisi mahdollista päästä joukkueenakaan ja saada rakennettua omaa peli-identiteettiä? Valmentajat ainakin saivat potkut väistämättä ennen sopimuskausiensa loppua.

Edelliskautta voi mielestäni kutsua sulamiseksi. Meillä oli erittäin kova pelaajisto, mutta henkisesti täysin sirpaloitunut. Nyt päättyneen kauden joukkue oli taas kokonaan ihan eri joukkue, eikä sen ongelmat liittyneet sulamiseen tai pettämiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Olihan ne toisaalta hienoja hetkiä kun pätkittiin esim. Sapko karsinnoissa:)
Hyvältä sekin silloin tuntui! Keskimäärin on kivempi voittaa, kuin hävitä! :D
 
Vaikka pronssipeli ei lähtökohtaisesti kiinnostanut niin voitto oli hieno juttu. Enemmän kuitenkin se merkitsi sitä tosiasian kohtaamista, että tässä tämä kausi nyt oli.

Seurasin, kuten moni muukin, oikeastaan päivittäin Ilveksen kuulumisia viime keväästä lähtien. Olo oli hyvä ja odottava kun pennasesta päästiin eroon. Ei mahda mitään mutta edelleen vituttaa, varsinkin kun tietää että about vuoden päästä nähdään onnistuuko uusi yritys.

Vaikka elämäni sujuu ja kivaa on niin en vaan saa mielenrauhaa ennen kuin kannu on voitettu.
 
En pystynyt/halunnut katsoa pronssimatsia.

Se ois tuntunut ku veistä ois haavassa väännetty. Vielä niin sattuu tippuminen.

Luulin myös et haluan katsella Raipaa finaaleissa ja kannustaa Raipe kannuun. Sama veitsen kääntelyä haavassa.

Helpommalla pääsen ku en kato Liiga-kiekkoa enää tällä kaudella. Ehkä sitten jos ja kun Raipalle katkolla.
 
Ollaanko? Minä en Manngardin Ilvestä laskenut hyväksi joukkueeksi. Ilves käytännössä 90-luvun alkupuolelta 2020-luvun alkuun oli yksinkertaisesti huono joukkue muutamia poikkeuskausia lukuun ottamatta. Olimme siis olosuhteiden vankeja. Voiko tosiaan siis sanoa, että se petti tai suli, kun siltä ei oikeasti edes odotettu mitään? Noina kausina mestaruus olisi vaatinut sen tähdenlennon, jonka tapahtuminen on erittäin harvinaista. Siinä kun ohella kulkee toimiston lähes jatkuvat säätämiset, niin miten flow-tilaan olisi mahdollista päästä joukkueenakaan ja saada rakennettua omaa peli-identiteettiä? Valmentajat ainakin saivat potkut väistämättä ennen sopimuskausiensa loppua.

Edelliskautta voi mielestäni kutsua sulamiseksi. Meillä oli erittäin kova pelaajisto, mutta henkisesti täysin sirpaloitunut. Nyt päättyneen kauden joukkue oli taas kokonaan ihan eri joukkue, eikä sen ongelmat liittyneet sulamiseen tai pettämiseen.
Melko hyvä kiteytys. Viime kevään rosterilla olisi pitänyt puskea finaaliin. Tässä kohtaa vielä hölölle armoa kun projekti polkastu käyntiin mitalilla. Vaikkei sillä kirkkaimmalla.

Toki ensi kausi tulee varmasti olemaan tiukempi.
Karjalainen Kärppien rattiin, OJ stadiin (ei mikään tae mutta parempi kuin peltsi), naapurissa tehdään hyvää vauhtia korjausliikkeitä ja moottorisaha Matikainen jypinkylään. TPS myös satsaamassa penkin taakse. Lahti suuri kysymysmerkki kuin myös kalpa.
Mikään näistä ei ole mestaruuden tae, mutta näitä kausia ei liikaa tule jossa rahakkaat seurat sulaa jonossa.
Eli tiivistettynä olisi ollut hyvä iskun paikka mutta jäi kuitenkin hieman piippuun.

Vasten odotuksia Tappara nosti kannun viime keväänä sekalaisella pelitavalla mutta nyt finaalissa kaksikko jotka pelaavat melko hurlumhei kiakkoo. Ei paljoa maalin takana seisoskella.
Toivottavasti tämä kehitys jatkuu mutta tarkoittaa myös että meidän puolella pitää olla valmius nostaa pelinopeutta.
 
Ei sitten koskaan helpota tämä kärsimysnäytelmä. Olisi ollut edes jotain positiivista tähän vuoteen, mutta ei sitten. Pelkkää kurjuutta ja syvää kurjuutta.

Ilves -jääkiekko ei tuo elämään valoa ei yhtikäs mitään muuta kuin surua ja kiukkua. On tämä, joku sanoo, että onneksi on vaan jääkiekkoa, mutta mulle se on koko elämä. Ja taas pettymys!

Paha olo sen kuin kasvaa. Voi saakutti.
Et kokenut mitään positiivista koko kaudella?
 
Vaikka pronssipeli oli osittain höntsyä, pisti se miettimään, että Ilves olisi Lukon kyllä kaatanut keskinäisessä sarjassa. Ihan ehjä pronssipeli Ilvekseltä. Samoin Saipa osoitti tänään omat heikkoutensa, erittäin hyvät mahdollisuudet olisi Ilveksellä ollut tuon sarjan voittoon. Jos olisi seiskapeliin mennyt, niin ei Kalpa siinä kovin vahvoilla olisi ollut. Eli jossiteltavaa riittää koko kesä, vaikka siitä Meskasen paikasta. Saattoi jopa mestaruus mennä siinä.

Tämä kausi oli ehdottomasti iso mahdollisuus, kun ei ollut enää konemaista Tapparaa odottamassa finaalissa kuten kolme edellistä vuotta.

Tappara kävi omat kärsimyksensä läpi häviämällä kolmet tiukat finaalit putkeen. Joko neljä Ilveksen katkeraa playoff-kevättä putkeen vastaa tuota ja Ilves on kärsinyt tarpeeksi? Sen jälkeen se lähti Tapparallakin mestaruusputki, ehkä sama odottaa Ilvestä.
 
Tappion jälkeen ehkä suurimpina tunteina on ollut katkeruus ja vahva epäreiluuden kokemus.

Me ollaan tarvottu sateella Hakametsään, ollaan istuttu katsomassa karsintoja, ollaan päivystetty Takojankadulla kuulakärkikynien kanssa. Sittemmin ollaan juhlittu uutta omistajaa, ollaan nostettu yleisökeskiarvo Liigan kärkeen. Ollaan tehty invaasioita ympäri Suomea, ollaan huudettu Ilvestä hyvinä ja huonoina hetkinä. Ollaan rakastettu.

Mestaruutta ei kuitenkaan millään saada, vaikka kaikkemme me annamme. Samaan aikaan tuolla juhlii mestaruutta nuo saatanan läpsyttäjät, joiden yleisökeskiarvo ei ole edes meidän karsintavuosien tasolla. Samaan aikaan finaaleja pelaa joukkue, jonka pitäisi olla konkurssissa ja jonka hallissa käy yhden Teiskollisen verran porukkaa.
 
Tappion jälkeen ehkä suurimpina tunteina on ollut katkeruus ja vahva epäreiluuden kokemus.

Me ollaan tarvottu sateella Hakametsään, ollaan istuttu katsomassa karsintoja, ollaan päivystetty Takojankadulla kuulakärkikynien kanssa. Sittemmin ollaan juhlittu uutta omistajaa, ollaan nostettu yleisökeskiarvo Liigan kärkeen. Ollaan tehty invaasioita ympäri Suomea, ollaan huudettu Ilvestä hyvinä ja huonoina hetkinä. Ollaan rakastettu.

Mestaruutta ei kuitenkaan millään saada, vaikka kaikkemme me annamme. Samaan aikaan tuolla juhlii mestaruutta nuo saatanan läpsyttäjät, joiden yleisökeskiarvo ei ole edes meidän karsintavuosien tasolla. Samaan aikaan finaaleja pelaa joukkue, jonka pitäisi olla konkurssissa ja jonka hallissa käy yhden Teiskollisen verran porukkaa.
Ja tätä on urheilu. Sekä hyvässä, että pahassa.

Ilman tätä olisi ainakin omassa elämässä todella paljon tyhjiötä joka saattaisi täyttyä jollain huonoilla asioilla. Onneksi on :ilves: ja urheilu. ❤️

Edit: vähän OT puolelle menee kun ei Ilveksen aiheuttamaa pahaa oloa nyt ole, mutta vastasimpa nyt kuitenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Tappion jälkeen ehkä suurimpina tunteina on ollut katkeruus ja vahva epäreiluuden kokemus.

Me ollaan tarvottu sateella Hakametsään, ollaan istuttu katsomassa karsintoja, ollaan päivystetty Takojankadulla kuulakärkikynien kanssa. Sittemmin ollaan juhlittu uutta omistajaa, ollaan nostettu yleisökeskiarvo Liigan kärkeen. Ollaan tehty invaasioita ympäri Suomea, ollaan huudettu Ilvestä hyvinä ja huonoina hetkinä. Ollaan rakastettu.

Mestaruutta ei kuitenkaan millään saada, vaikka kaikkemme me annamme. Samaan aikaan tuolla juhlii mestaruutta nuo saatanan läpsyttäjät, joiden yleisökeskiarvo ei ole edes meidän karsintavuosien tasolla. Samaan aikaan finaaleja pelaa joukkue, jonka pitäisi olla konkurssissa ja jonka hallissa käy yhden Teiskollisen verran porukkaa.
On urheilun kuluttajia jotka katsoo vuosittain jääkiekon mömmömit ja ehkä jos joku lähiseura menestyy ja pelaa pudotuspelejä lajista riippumatta. Voiton tullessa juhlitaan. Pettymys olisi jo unohtunut huomiseen mennessä. Lopputulos ei pilaa viikkoa.

Sitten on tämä ääripää jota paremmin ei olisi voinutkaan kiteyttää. Töissä kaikki nauraa, seura on valittu väärin, olemme epäonnistuneita kaupungin häpeäpilkku yksinkertaisen suomalaisen ihmisen silmissä. Päivääkään ei silti kaduta ja muiden kuittailuista vähät välitetään.

Meille se merkitsee. Sinulle se merkitsee!
 
Ei ole Liigassa montaa seuraa jäljellä, jotka olisi menestyksellä mitattuna meitä huonompia. Kookoo, Sport, Jukurit. Ne on vittu siinä. Niillekin yhteistä, etteivät ole saaneet yrittää niin kauan kuin me eikä varsinkaan samanlaisella budjetilla. Ajan kysymyshän se vaan on, että yksi noistakin on vastoin kaikkia odotuksia finaaleissa. Sillain se muualla vaan menee.
 
Ei ole Liigassa montaa seuraa jäljellä, jotka olisi menestyksellä mitattuna meitä huonompia. Kookoo, Sport, Jukurit. Ne on vittu siinä. Niillekin yhteistä, etteivät ole saaneet yrittää niin kauan kuin me eikä varsinkaan samanlaisella budjetilla. Ajan kysymyshän se vaan on, että yksi noistakin on vastoin kaikkia odotuksia finaaleissa. Sillain se muualla vaan menee.
Ollaan siis tyytyväisiä näistä mestisseuroista. Jos tosta nyt lähivuosina vielä Kookoo,Sport,Jukurit alkavat rynnimään, ni otetaan Liigaan lisää mestisseuroja ettei olla pahnan pohjimmaisena. Mites Nokian Pyry tai Imatran Ketterä, olisko nousuhaaaveita.
 
Takaisin
Ylös