14-1.
Noin ne taitaa olla Liigan ajalta.
Olen muuttanut aikanaan pois Tampereelta, mutta sukua ja tuttavia on siellä vielä runsaasti.
Jääkiekon seuraaminen on muuttunut ajan myötä todella ahdistavaksi. Ilveksen rämpiminen on muuttunut lähipiirissä joksikin ihmeen pakonomaiseksi vitsin aiheeksi samoin kuin Tapparan mestaruuksien juhliminen. Jokaisesta keskustelunaiheesta löydetään aina aasinsillan kautta naljailun aihe Ilveksestä ja esimerkiksi viime kevään mestaruuden jälkeen Tapparan-fanit tulevat kertaamaan välieriä uudestaan ja uudestaan sekä huomauttamaan Ilveksen rämpimisestä. Myös monet ovat näennäisen myötätuntoisia, että olisihan se KooKoo voinut hyvin voittaakin, että liigaan oltaisiin saatu uusi mestari ja tällä kertaa nyt välierissä kävi näin.
Työpostiin ja työpaikan Teamsiin tulee voittojuhlista kuvia ja kuittailuja, että miten taas kävi. On hävettävä myöntää, mutta aloin välttelemään yhtä kollegaa työpaikalla, kun en vaan jaksanut tätä samaa juttua yhä uudestaan ja uudestaan. Myös nykyisen kotipaikallani on paikallisessa Prismassa tullut puolitutut kuittailemaan Ilveksen "menestyksestä".
Liiga-kauden avausta en odota todellakaan innolla, ennemminkin tämä tuntuu vastemieliseltä. En ole hommannut lippuja mihinkään peliin. Yksi tyttäristäni on kysellyt, että voitaisiinko mennä katsomaan jotakin. Myös toinen tytär lähtisi innolla mukaan, mutta en ole nyt luvannut heille yhtään mitään. Toki ovat jo sen verran isoja, että voivat mennä täysin itsekin.
Ilveksen hupparia ja toppatakkia en ole viitsinyt pitää enää pitkään aikaan (siis viime talvena pidin toppatakkia pari kertaa) ja en muutenkaan aloita keskustelua jääkiekosta ollenkaan.
Joo, tiedän järjellä, että tässä ei ole mitään järkeä. Lähtökohtaisesti Ilveksen tai Tapparan menestys ei tuo minulle mitään tai ota minulta mitään pois. Kuitenkin viime kädessä se vuosikausia jatkuva sama alennustila on alkanut jättämään jälkiään. Tiedän, että kuulostaa lapselliselta alkaa välttelemään niitä ihmisiä, jotka saavat nautintoa siitä, että voivat lällätellä jonkun jääkiekkoseuran tappiosta tai jotka hekumoivat loputtomasti kannatavansa seuran voitoista.
Tuskin olen ainoa, joka kärsii tätä tuskaa. Samaan aikaan tiedän jo, että kuinka iso läjä ihmisiä, joilla ei ole pätkääkään empatiaa nauraa räkättää tälle ja olisivat valmiita laittamaan lisää vettä myllyyn.
Mutta joo, pääsisipä tästä yli ja voisin seurata kiekkoa pelin takia ja nauttia siitä.