En muista kenen foorumilaisen kanssa tässä hetki sitten kirjoiteltiin pudotuspeleistä. Hän mainitsi KalPan olleen henkisesti kova vastus Ilvekselle ja siksi suoritukset jäivät alussa piippuun. Ilveksen ketjumuutokset, Pavlatin vaihto maaliin ja seuraavan pelin onnistumiset käänsivät henkisen puolen pelokkaasta Ilveksestä itseluottamusta uhkuvaksi Ilvekseksi.
Tässä sarjassa Tappara on ollut kuin KalPa-sarjan Ilves. Edellisestä sarjasta testosteronia täynnä oleva Ilves nakutti torstaina maaleja heti alkuun hurjaan tahtiin Tapparan pelkästään katsellessa turistina vierestä. Tänään Tapparalla oli peli ensimmäisen erän reilu puolikas täysin hallussa ja Ilveksellä oli maaliodottamana pitkään 0,04. Tappara ei kuitenkaan päässyt tekemään sitä lukot avaavaa ensimmäistä maalia. Ilves puolusti alun todella tiiviisti ja sitten erän lopussa tullut Ilveksen avausmaali tuntui katkaisevan Tapparan selkärangan. Ote pelissä siirtyi välittömästi Ilvekselle, eikä Tapparalla ollut enää mitään tarttumapintaa peliin. Kaikki runkosarjassa nähdyt hyvät asiat olivat kadonneet. Vauhtikiekon sijaan pelaajat seisoa pönköttivät paikallaan. Ilves taas nautti pelaamista ja osui itseluottamuksen turvin suunnilleen jokaisesta paikasta. Täysin ansaittu voitto siis.
Seuraavaan peliin Tappara tarvitsee ehdottomasti sen avausmaalin ja sitä kautta painetta pääkopasta pois. Ilveksen voittaminen on täysin mahdollista, jos Tappara pelaa loput samalla tavalla kuin ensimmäisen ottelun kolmannen erän. Tämä vaatii nyt kuitenkin valtavasti työtä henkisellä puolella, sillä Ilves on ottanut suuren henkisen yliotteen ottelusarjassa. Pelaajia Tapparalla on, taitoa on, osaamista on, mutta peli on ihan sekaisin, kun ongelma on siellä korvien välissä. Iso ongelma se perhana vie onkin.
Luovuttamassa en tietenkään vielä ole, niin pitkään kun ottelukellossa on aikaa, uskoa ja toivoa riittää.
www.is.fi
