Kaikkia ei voi miellyttää ja suuret voitot vaatii uhrauksia tms.
Jos maailma jatkaa epävakaata kulkuaan, ostovoima laskee eikä tv- ja vedonlyöntisoppareilla ole kovaa nousua tulossa, mutta siitä huolimatta laatua pitää nostaa, niin homma on simppeli: rahat jakaa pienempi porukka.
Vaikka meillä olisi liigan A- ja B- sarja niin melko nopeasti B- sarjaa pidettäisiin ”mestiksenä” vaikka siinä liigan leima olisikin. Typerää on myös joku änäri fiilistely idästä ja lännestä. Molemmat voi kuullostaa paperilla hyviltä, mutta siihen se jää.
Laatu maksaa. Jos halutaan laatua, tarvitaan rahaa. Jos rahaa on rajallinen määrä niin sitä pitää jakaa harvemmille.
Kukaan ei halua sanoa tätä ääneen, mutta ainoa vaihtoehto on pudottaa joukkuemäärää, vedän nyt hatusta ilman laskelmia, vaikka kahteentoista. Loput pelaa mestistä ja sieltä sitten noustaan tai ei. Käytännössä ei nousta, mutta keinotekoisessa urheiluhengessä pitää olla tuo mahdollisuus.
Varmana se vituttaa jotain Jukureita ja kerhoja, tai ketkä nyt sattuvatkaan putoamaan, mutta se on voi voi. Elämä ja markkinatalous on kovaa.
Nyt vaan kaikille tieto, että -26/-27 kauden jälkeen neljä viimeistä putoaa. Seurat sitten reagoivat haluamallaan tavalla. Sugardaddyt kehiin, niinhän se nytkin menee.
Metsässä ollaan jos kuvitellaan, että pikkukylän yleisömäärät triplaantuvat kun jengi tahkoaa liigan leimalla B-sarjaa Jokipoikia vastaan.
Suomi on pieni maa, ei sille mitään mahda. Muut vetelee ohi kun täällä mietitään vähäisten rahojen jakoa yli kahdellekymmenelle seuralle, olkoonkin että se olisi jotenkin porrastettu.
Tai sitten ollaan solidaarisia ja pelaillaan täällä omaa liigaa omalla tasolla eikä välitetä muista. Tunnustetaan, ettei pysytä kv tahdissa, mutta ollaan ylpeitä omasta jutusta. Ei käydä chl:ssä toteamassa paskaa tasoamme. Silti peli näyttää jääkiekolta ja mestaruudesta taistellaan kovasti taklaten.
