laoxin
Tulokas
- Viestejä
- 7
Vs: Scouttausketju
Sentterit ja sentteripelaaminen on kotoisessa liigassamme mietityttänyt minua pidempääkin. Pelipaikan vaatimukset äärimmäisen tiiviin viisikkopelin aikakautena ovat silminnähden kasvaneet. Huomioitavaa on ollut, että sentterit eivät enää samalla tavalla juhli pistepörssin kärkipaikoilla - osittain tämä ehkä johtuu em. rakenteesta ja osittain ehkä liigan talenttipoolin heikentymisestä (a la Granlund, Lehterä, Lindgren). Keskushyökkääjältä vaaditaan viisikon kasassa pitämistä ja niin kokonaisvaltaista yleispelaamista, että ajoittain tehtävä alkaa näyttää jo melkein kolmannen puolustajan postilta. Peleissä korostuvat kaksinkamppailut laidoissa, jatkuva tarjonta keskikaistalla, pelin nöyrä rytmittäminen, sijoittuminen jne. Klassiset taitoniekat ja lätynheittäjät tuntuvat nykyään enemmänkin olevan Keränen/Umicevic/Huml-tyylisiä peliä tekeviä laitureita.
Ilveksen resursseilla operoivan joukkueen rakennusta miettiessä herääkin kysymys: Pitäisikö ykkössentterin sijasta panostaa vahvasti laadukkaisiin kärkilaitureihin? Omissa ajatuksissani alan kääntyä sen puolellle, että pitäisi. Tämä ajatus on saanut tietysti vahvaa lisäpontta siitä, että Tuokkolan aikana Ilveksen viisikoiden rakenne on ollut hyvällä tolalla. Teräviä iskuosia ollaan jääty kaipaamaan. Lisäksi pitää tosin esittää toinen kysymys: Riittääkö, että ensi kauteen lähdetään esim. sentterikalustolla Sandell-Asplund-'Riekkinen'-Kangasniemi-(Hintz-Rämö)? Sandell ja Asplund ovat mielestäni esittäneet molemmat niitä ominaisuuksia mitä kärkisentteriltä vaaditaan. Sandellin riesana ovat loukkaantumiset ja poissaolot rampauttaisivatkin tuossa mallissa noita hyökkääviä ketjuja ikävästi. Sentteröimään kykenevän kärkilaiturin hankkiminen voisi tietysti olla vastaus, toisaalta olisi mahdollista antaa myös nuorille (Hintz/Rämö) näyttöpaikkaa tulosyksiköissä. Yhteenvetona voisi todeta, että "nykyisellä" sentterirungolla eteenpäin meneminen olisi kannatettavaa, mikäli kärkilaitureina löytyisi tyyppejä mallia 'Lehkonen', 'Lasch', 'Dimitrakos' etc.
Sentterit ja sentteripelaaminen on kotoisessa liigassamme mietityttänyt minua pidempääkin. Pelipaikan vaatimukset äärimmäisen tiiviin viisikkopelin aikakautena ovat silminnähden kasvaneet. Huomioitavaa on ollut, että sentterit eivät enää samalla tavalla juhli pistepörssin kärkipaikoilla - osittain tämä ehkä johtuu em. rakenteesta ja osittain ehkä liigan talenttipoolin heikentymisestä (a la Granlund, Lehterä, Lindgren). Keskushyökkääjältä vaaditaan viisikon kasassa pitämistä ja niin kokonaisvaltaista yleispelaamista, että ajoittain tehtävä alkaa näyttää jo melkein kolmannen puolustajan postilta. Peleissä korostuvat kaksinkamppailut laidoissa, jatkuva tarjonta keskikaistalla, pelin nöyrä rytmittäminen, sijoittuminen jne. Klassiset taitoniekat ja lätynheittäjät tuntuvat nykyään enemmänkin olevan Keränen/Umicevic/Huml-tyylisiä peliä tekeviä laitureita.
Ilveksen resursseilla operoivan joukkueen rakennusta miettiessä herääkin kysymys: Pitäisikö ykkössentterin sijasta panostaa vahvasti laadukkaisiin kärkilaitureihin? Omissa ajatuksissani alan kääntyä sen puolellle, että pitäisi. Tämä ajatus on saanut tietysti vahvaa lisäpontta siitä, että Tuokkolan aikana Ilveksen viisikoiden rakenne on ollut hyvällä tolalla. Teräviä iskuosia ollaan jääty kaipaamaan. Lisäksi pitää tosin esittää toinen kysymys: Riittääkö, että ensi kauteen lähdetään esim. sentterikalustolla Sandell-Asplund-'Riekkinen'-Kangasniemi-(Hintz-Rämö)? Sandell ja Asplund ovat mielestäni esittäneet molemmat niitä ominaisuuksia mitä kärkisentteriltä vaaditaan. Sandellin riesana ovat loukkaantumiset ja poissaolot rampauttaisivatkin tuossa mallissa noita hyökkääviä ketjuja ikävästi. Sentteröimään kykenevän kärkilaiturin hankkiminen voisi tietysti olla vastaus, toisaalta olisi mahdollista antaa myös nuorille (Hintz/Rämö) näyttöpaikkaa tulosyksiköissä. Yhteenvetona voisi todeta, että "nykyisellä" sentterirungolla eteenpäin meneminen olisi kannatettavaa, mikäli kärkilaitureina löytyisi tyyppejä mallia 'Lehkonen', 'Lasch', 'Dimitrakos' etc.