Vs: Scouttausketju
Ei noilla AHL-palkoilla juurikaan ole merkitystä Euroopan pelaajamarkkinoilla. NHL-paikkaa kärkkyvän kahden suunnan sopparilla pelaavan miehen tilipussi kasvaa huomattavasti jo 10-15 pelistä ylhäällä kuten tuosta ylhäältä ilmeneekin.
Jos hyökkääjän AHL-palkka on esimerkiksi 75 000 taalaa ja äijä on nakuttanut tasaisesti noin 50 pistettä, niin pelaajan markkina-arvo Euroopassa on hyvin helposti 150-250 ke netto. Tällaiset pelaajat ovat Euroopan liigoissa ykköskentän miehiä, joista kilpailee muutama kymmenen liigaseuraa eri maissa. Ja kovimmista tulee vielä kisaamaan KHL. Kysynnän ja tarjonnan laki. Agentit tietävät tasan tarkkaan, mitä Euroopassa voi pyytää. Sitten on muutamia pelaajia, jotka haluavat SM-liigaan päästäkseen hyvään näyteikkunaan KHL:n kannalta. Silloin he ovat valmiitta hiukan tinkimään hinnastaan.
SM-liiga alkaa olla aika heikoilla palkanmaksukyvyssä. Esimerkiksi Itävallassa ei suurseuroja huimaa yhtään signata kymmentä yli 150 ke:n äijää. Jopa Italiassa parhaille maksetaan 100 ke netto. Pohjoisamerikkalaiset varsinkin haluavat aina sopparinsa nettona. Suomessa neton voi kertoa suunnilleen kahdella autoineen ja asuntoineen.
SM-liigassa kuitenkin henkilöstökulut ovat nousseet nopeammin kuin liikevaihto. Kohta hätyytellään maagista ja kriittistä 70 prosentin rajaa. On ihan selvä, ettei kehitys voi jatkua näin.