Urheilijan vaade on ihan eri kuin normi duunarin. Treeniä ja urheilusuorituksia et voi hoitaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämä lienee kaikille selvää. Liigakiekkoilijalla on keskimäärin yksi lepopäivä viikossa. Missä välissä kännäät? Alkoholistin juomamäärät ovat lisäksi isoja keskiverto kuluttajaan.
Iltaisin
Mitä enemmän käyttää päihdettä, vaikka nyt alkoholia, sitä kovemmaksi toleranssi muodostuu. Ja se toleranssi ei tosiaan kasva kerralla vaan vuosien saatossa. Jos ensiksi ottaa pari lasia viiniä iltaisin, voi sitä harrastaa vuoden, kaksi, kolme kunnes sitten sitä rupee menemään puoli pulloa illassa, sitten koko pullo, sitten toista pulloa ja kun on 5 - 7 vuotta kulunut, ei edes tonkka riitä kuin ehkä kahdeksi illaksi. Koko ajan haetaan sitä samaa hyvän olon tunnetta, joka joskus on siihen päihteeseen koukuttanut, mutta joka kerta se kokemus jää sitten vähän valjummaksi. Ja jotta sitä mukavasta päihtymyksen tunteesta saisi kiinni, pitää juoda entistä enemmän ja suurempia määriä, mutta siitä ei vaan saa sitä samaa tunnetta minkä joskus sai.
Siinä samalla toleranssi kasvaa ja arjen rutiinit hoituu vaikka pienessä hutikassakin. Koko ajan menemällä vähän jonkun rajan yli. Treenejä tai pelejä nyt ei välttämättä pysty kännissä tekemään, mutta krapuloissa kyllä, välttelee koutsin katsetta ja ottaa mynthonia puoli rasiaa ja keksii jonkun selityksen että "mä nyt oon nukkunut vähän huonosti, tuli valvottua myöhään kun lapsella korvatulehdus, sopimus on katkolla niin ei oikein luista jne" kun treenit ei kuljekaan. Näitä selityksiä ja peittelyitä riittää ja läheiset ja valmentajat myös ne uskoo, koska ajatellaan juuri tuolla tavalla että kun se on urheilija ja pelaa vaikka huipputasolla kiekkoa, niin ei se voi olla alkoholisti. Ja vasta sitten kun aletaan peleissä tai treeneissä olemaan kännissä tai nyt vaikka kupitellaan kesken play-offeja herätään siihen että jukoliste, tuohan on alkoholisti ja pitäisi saada hoitoon.
