Selostettuna se menisi kai näin.
"Ja Tiitisen yritys... OHI. Siinä oli paikka. Kyllä se jotenkin sopisi tähän pelin kuvaan että SJK sen tasoituksen iskee. Se olisi jotenkin ilvesmäistä.
Ja sitten Akinyemin heikko prässi, pallo Mäenpäälle joka purkaa mutta Paananen. JA SIELLÄ.. SIELLÄ. SJK TASOITTAA JA KUPS MESTARI. Ja miten se voi olla. Miten se voi taas olla näin. Kyllä se jotenkin vain niin tieto oli että SJK sen tasoituksen iskee. Tämä on järkyttävän hieno seura... mutta se on edelleen Ilves. Vain tällaiset tapahtumat ovat mahdollisia Tammelan stadionilla. Lähes loppuvihellystä vaille ollut ottelu jossa ei tarvitsisi kuin pitää SJK pois pallosta. Ja sitten tapahtuu jotain lähes käsittämätöntä, jotain jota oikeastaan kukaan ei pysty selittelemään. 3-3. Maalintekopaikkoja ollut vaikka kuinka paljon lyödä 4-2. Ei ole kiinnostanut ei Akinyemyä, ei Veteliä, ei Tiitistä ja sitten ottelun viimeisellä hetkellä 3-3.
Pelaajat muuttuvat, valmentajat muuttuvat mutta se syvin. Se säilyy edelleen Ilveksessä. Joonas Rantasen tärkeä ottelu, hänen suuresti odottama hetki. Pettymykseen se vain päättyy. Rantanen varmasti pettynyt mies kuten valtaosan Tammelan väestöstä. On tämä merkillisen kaunis seura. Voi kun tähän nyt saisi vielä Tuomas Virkkusen kertomaan Pedro-tarinaa ja kuvitella sen Tammelaan. Kuinka kaksi keltavihreisiin pukeutunutta Ilves-kannattajaa, vanhahko herrasmies ja pieni poika istuvat Tammelan taittopenkeillä ja poika kysyy isältään: "Iskä, miks me oikeastaan kannatetaan Ilvestä". Isä herkistyy ja kyyneleet silmissä katsoo poikaansa mutta mitäpä tuohon voisi vastata. Miten selittää sellaista ihanan raastavaa vahvaa tunnetta, sitä joka ei ikinä palkitse. Se joka ottaa niin kovin kovin paljon mutta antaa niin kovin kovin vähän. Sitten pienen herkistymisen hetken jälkeen isä-Petri katsoo poikaansa ja sanoo ne sanat jotka niin kovin usein on Ilveksen ympärillä kuultu: "Ensi kausi poikaseni, ensi kausi. Se tulee. Silloin meillä on paljon rahaa, meillä on uusia pelaajia, me osaamme puolustaa boksissa maalipaikat pois. Me voitamme paljon mestaruussarjassa." Isä luo uskoa poikaansa.
Ja sitten tulee se ensi kausi. ja sitten sitä seuraava. Ja taas seuraava. Vuodet vaihtuvat Ilveksen ympärillä. Vuosikymmenet vaihtuvat. Mikään ei oikeastaan muutu. Ja lopulta isä-Petrin elämän kiertokulku päättyy. Ja samalla pikku-Petristä joka aikanaan tuon kysymyksen kysyi on tullut mies. Hänestä on tullut myös isä. Hän on naimisissa. Ja hän on on odottanut sitä päivää kun hän pääsee oman poikansa kanssa Tammelaan. Mikä mahtava tunne se onkaan esitellä omalle rakkaalle pojalleen toinen suuri rakkaus, se joka kantaa kauniita vihreä-keltaisia värejä. Vihdoin tulee se sunnuntaipäivä ja nyt pikku-Petristä muotoutunut Isä-Petri pääsee viemään poikansa Tammelaan. Siellä he istuvat. Matkalla on käyty Hesessä vetämässä kerroshampparit ranskalaisilla. Ja sitten, kas kas, 90 minuuttia KuPS:ia, SJK:ta, Vepsua, MIFK:ta kuka nyt silloin sattuukaan olemaan vastassa ja ottelu on päättynyt 1-1 viime hetken tasoitukseen. Perinteinen ilta Tammelassa, se on päättynyt juuri niin kuin sen pitikin päättyä.
No poika siinä varttuu ja koko ajan ymmärtää yhä enemmän pelistä ja jalkapallosta vaikka ikää on vähän. Ja sitten yksi ilta hän istuu isänsä vieressä ja kysyy sen saman kysymyksen minkä hän aikanaan kysyi omalta isältään: "Iskä, miksi me oikeastaan kannatetaan Ilvestä." Silloin tulee nyttemmin isä-Petrille kyyneleet silmiin kun hän muistelee nostalgisesti omia aikojaan kuinka aikanaan kysyi tuon kysymyksen omalta isältään. Hän on samalla äärimmäisen ylpeä omasta pojastaan koska se kysymys osoittaa että pojasta tullut ILVES, keltavihreän tamperelaisseuran kannattaja. Ja hän on vihdoin sisäistänyt sen seuran olemuksen ja syvimmän. Niin kuin niin monesti näillä lehtereillä on nähty, pelit yleensä päättyvät pettymykseen. Isät ja pojat saavat sen aikojen kuluessa nähdä Tammelan stadionilla. Melankolian tiellä on niin kauniimpi kysyä kysymyksiä joihin ei oikeastaan ole edes vastauksia. Se Ilveksessä on kaikista kauneinta.
Tämä peli on päättynyt 3-3 tasapeliin lähes surumielisen esityksen jälkeen. Peli joka oli jo hallussa mutta ilvesläisyys iski jälleen. Ja lopulta SJK nousee tasoihin ja murskaa Ilveksen mestaruusunelman."
