Pok
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 12 975
Vitutus on kova itsellänikin ja aika monta viestiä voin enimmäkseen allekirjoittaa. Itse elän kuitenkin kannattajana tässä hetkessä ja tässä hetkessä koko tämän kauden joukkuetta ei voi, eikä kannatakaan vaihtaa. Tämä kausi pitää mennä pääpiirteittäin näillä.
Tämän päivän pohjakosketus osoitti ainakin itselleni sen, että mistään neljän joukosta ei kannata haaveilla, vaan mennä peli kerrallaan. Jokainen voitto tämän kauden runkosarjassa on vastustajasta riippumatta kovan työn ja tuskan takana ja jos ei isoa muutosta pelissä tapahdu, niin niitä tulee myös harvakseltaan. Tiukkaa tekee vasta keskikastiin sarjassa riittävä 50-50-voittosuhdekin, nyt ollaan tilanteessa 3-7. Ilveksen peli voi riittää silti lopulta pudotuspeleihin, eihän siitä rajasta nytkään olla kuin 1 pisteen päässä, mutta voitosta voittoon viime vuosien tapaan Ilves ei näillä näkymin tule missään vaiheessa sarjaa kulkemaan ja ilonaiheet pitääkin valitettavasti siis repiä yksittäisistä voitoista ja yksittäisten pelaajien suorituksista. "Niin kuin vanhoina hyvinä aikoina 1991-2021", voisi joku sanoa. Paitsi ne ajat eivät todellakaan olleet yhtä hyviä kuin viime kaudet.
Jos ei vituttaisi tämän hetken taaperrus, niin muistuttaisinkin vielä kerran, että Ilveksen viimeisten 4 kauden aikana saamat runkosarjan TOP3-sijoitukset ja SM-pronssit eivät ole taaperrusta tai paikalle ilmoittautumalla syliin putoavia itsestäänselvyyksiä, vaan erinomaisia kausia, vaikka ilman suurinta aarretta, eli Kanada-maljaa, jääminen tietenkin harmittaakin. Niistä hetkistä, lukuisista otteluvoitoista, voittoputkista, hyvistä runkosarjasijoituksista ja mitaleista pitää pystyä nauttimaan, eikä olla varmuuden vuoksi kyrpä otsassa koko kautta, "kun kuitenkaan ei mestaruutta lopussa voiteta". Ankeaa on, jos aina vituttaa vaikka voittaisi. Miksi edes seurata jääkiekkokautta jos ainoa merkitsevä asia on, että toteutuuko ihan sen lopussa mestaruus vai ei? Ilves tulee varmasti olemaan taas jollain kaudella kova, mutta valitettavasti tuskin tällä kaudella. Niin paljon reivattavaa pelissä on ja koko ajan kausi juoksee eteenpäin, 10/60 kierrosta jo pelattu. Lumipallon vyöryminen väärään suuntaan on nähty ihan viime vuosinakin monissa ennakkoon kärkeen veikatuissa joukkueissa sekä SM-liigassa, että muissa sarjoissa ja lajeissa.
Jos kausi jatkaa samoja latuja odotetusti ja lopullinen sijoitus on ynnämuut-sijoilla (tai vaikka lopullinen sijoitus olisi puolivälierän suonenvedolla neljäskin, jos runkosarjassa ollaan oltu tyyliin 10.), niin kauden jälkeen pitää ison luudan lakaista niin pelaajistossa, valmentajistossa kuin päättäjätasollakin. Niin tapahtuu ihan normaalisti muissakin suurseuroissa lajista riippumatta katastrofikausien jälkeen ja yksikään ihminen ei ole suurempi kuin seura.
Tämän päivän pohjakosketus osoitti ainakin itselleni sen, että mistään neljän joukosta ei kannata haaveilla, vaan mennä peli kerrallaan. Jokainen voitto tämän kauden runkosarjassa on vastustajasta riippumatta kovan työn ja tuskan takana ja jos ei isoa muutosta pelissä tapahdu, niin niitä tulee myös harvakseltaan. Tiukkaa tekee vasta keskikastiin sarjassa riittävä 50-50-voittosuhdekin, nyt ollaan tilanteessa 3-7. Ilveksen peli voi riittää silti lopulta pudotuspeleihin, eihän siitä rajasta nytkään olla kuin 1 pisteen päässä, mutta voitosta voittoon viime vuosien tapaan Ilves ei näillä näkymin tule missään vaiheessa sarjaa kulkemaan ja ilonaiheet pitääkin valitettavasti siis repiä yksittäisistä voitoista ja yksittäisten pelaajien suorituksista. "Niin kuin vanhoina hyvinä aikoina 1991-2021", voisi joku sanoa. Paitsi ne ajat eivät todellakaan olleet yhtä hyviä kuin viime kaudet.
Jos ei vituttaisi tämän hetken taaperrus, niin muistuttaisinkin vielä kerran, että Ilveksen viimeisten 4 kauden aikana saamat runkosarjan TOP3-sijoitukset ja SM-pronssit eivät ole taaperrusta tai paikalle ilmoittautumalla syliin putoavia itsestäänselvyyksiä, vaan erinomaisia kausia, vaikka ilman suurinta aarretta, eli Kanada-maljaa, jääminen tietenkin harmittaakin. Niistä hetkistä, lukuisista otteluvoitoista, voittoputkista, hyvistä runkosarjasijoituksista ja mitaleista pitää pystyä nauttimaan, eikä olla varmuuden vuoksi kyrpä otsassa koko kautta, "kun kuitenkaan ei mestaruutta lopussa voiteta". Ankeaa on, jos aina vituttaa vaikka voittaisi. Miksi edes seurata jääkiekkokautta jos ainoa merkitsevä asia on, että toteutuuko ihan sen lopussa mestaruus vai ei? Ilves tulee varmasti olemaan taas jollain kaudella kova, mutta valitettavasti tuskin tällä kaudella. Niin paljon reivattavaa pelissä on ja koko ajan kausi juoksee eteenpäin, 10/60 kierrosta jo pelattu. Lumipallon vyöryminen väärään suuntaan on nähty ihan viime vuosinakin monissa ennakkoon kärkeen veikatuissa joukkueissa sekä SM-liigassa, että muissa sarjoissa ja lajeissa.
Jos kausi jatkaa samoja latuja odotetusti ja lopullinen sijoitus on ynnämuut-sijoilla (tai vaikka lopullinen sijoitus olisi puolivälierän suonenvedolla neljäskin, jos runkosarjassa ollaan oltu tyyliin 10.), niin kauden jälkeen pitää ison luudan lakaista niin pelaajistossa, valmentajistossa kuin päättäjätasollakin. Niin tapahtuu ihan normaalisti muissakin suurseuroissa lajista riippumatta katastrofikausien jälkeen ja yksikään ihminen ei ole suurempi kuin seura.
Viimeksi muokattu: