On tuo otteluseurantaketju surkuhupaisaa seurattavaa: "Ei mitään mahdollisuuksia tällä valmennuksella keväällä, ainoa mahdollisuus saada joku Nieminen penkin taakse", "Mitään ei ansaita, hiton lammaslauma", "Kauden surkein esitys", "hävetkää", "hyvää yötä" jne jne.
En sinänsä kiistä etteikö Ilves olisi ollut 2. ja 3. erän alussa todella surkea ja jyrän alla, mutta tämä ilta opetti taas sen kuinka ihmeellinen ja ennalta-arvaamaton peli nimeltä jääkiekko lopulta on. Ja vaikka turhauttaa välillä, niin taas nähtiin kuinka kova joukkue Ilves todellisuudessa on. Koska olennaista ei tässä voitossa ollut se, että jouduttiin sinne jyrän alle, vaan se jyrän alla olo kestettiin niin ettei Lukko missään vaiheessa päässyt naulaamaan peliä. Ja sitten kun se oma paikka tuli, niin tylysti pistettiin kiekko maaliin eikä paljon mietitty oliko se ansaittua vai ei. Aina tästä porukasta nousee joku, joka haluaa ratkaista, haluaa viedä joukkueen voittoon ja on valmis laittamaan itsensä likoon. Ja tällä kertaa se oli sitten Masin, onneksi.
Tämä ei ollut ensimmäinen eikä toivottavasti viimeinen kerta kun tämä joukkue näyttää että se on suurempi kuin osiensa summa ja sitä on todella vaikea voittaa, jos se vaan päättää olla häviämättä. Ja silti tuntuu että monella kannattajalla loppuu usko heti ensimmäiseen takaiskumaaliin. Tänään ja viime torstaina myös Lukkoa vastaan oli vähän samanlainen ilmiö. Kolmannessa erässä Lukolla kova painostus ja tuntuu että ollaan vain viimeistä iskua vaille hävitty. Ja sitten, ihan kuin salaman iskusta, tuntuu että koko porukka saa valtavan itseluottamusboostin ja herää siihen että "mitä hittoa me ollaan tekemässä, miksi me annetaan pelin lipua ohi". Ja samalla alkaa taas syötöt napsua lapoihin, alkaa löytyä tilaa ratkaisuille, pelaajat tietää mitä tehdä ja pelin virtaus otetaan uudestaan haltuun.
Tällaista se tulee play-offeissakin olemaan. Sielläkin peli aaltoilee ja kummallekin tulee pidempä ja lyhyempiä painostusjaksoja. Ja niissä sitä kanttia mitataan. Jos pystyt kestämään ne painostusjaksot, olet aina vähän vahvempi ja lähempänä sarjan voittoa.
Siirretään tuolta otteluketjusta, kun vastaukseni koskee enemmänkin koko kautta.
Tämän lainaamani viestin allekirjoitan siis täysin. Jumankauta, että tuli taas hyvä fiilis Ilveksen kairatessa voiton todella upeilla maaleilla, mutta Jatkoajassa pari Ilves-fania kerkesi silti jo ilmoittamaan, mielikuvissani kuiva ja virkamiesmäinen ilme naamallaan, että tästä Lukko-voitosta ei pidä edes iloita, kun oli niin surkeaa ja ei tällä pelillä ketään voiteta (vaikka juuri voitettiin hallitseva mestari vieraissa). Ja pleijareista tulee varmasti lyhyet.
Vuosia siitä haaveiltiin, että Ilves olisi sarjan kärkijoukkueita, eikä mutasarjan paska ja nyt kun vihdoinkin on, niin ei sitä näitä forumeita lukemalla uskoisi. Kaikki tehdään väärin, peli on paskaa ja pelaajat varsinkin. Samalla kuitenkin joukkue on sarjassa ykkösenä ja jo pitkään ollut varma playoffjoukkue. Tuntuu ihan uskomattomalta edes sanoa sitä. Kukaan ei vielä tiedä miten playoffeissa käy ja runkosarjassa voidaan vielä muutamakin sija tippua, mutta Ilves on maaliskuussa sarjakärjessä ja lähtee playoffeihin yhtenä mestariehdokkaista, sitä ei kukaan vie enää pois. Totta kai se on silti suuri pettymys, jos mitalia ei tulekaan ja lähdetään heti ekalta kierrokselta laulukuoroon, mutta en minä tätä halua vaihtaa enää ikinä niihin spekulaatioihin, kun seitsemän kierrosta ennen loppua mietitään, että riittäisiköhän kuusi voittoa kymppisijalle vai pitääkö kaikki seitsemän voittaa ja sitten jos säälien kautta sinne puolivälieriin selvitään niin mietitään, että olisipa upeaa jos Daavid-Ilves saisi yhden otteluvoiton otettua tästä Jokereista, Tepsistä, Jypistä tai Kärpistä, joka oli runkosarjan ykkönen tai kakkonen. Mikä parasta, tämä kausi ei tunnu todellakaan olevan mikään once in a lifetime, vaan ainakin itsellä on vakaa usko, että Ilves on varteenotettava mestarikandidaatti tulevina vuosina pitkään.
Minä iloitsen jokaisesta Ilveksen voitosta, tuli ne millä pelillä tahansa ja toivottavasti niitä tulee tällä kaudella vielä paljon. Jos ei tule, niin nyt ihan oikeasti on aina se ensi kausi. Tätä on odotettu yli 20 vuotta, nautitaan nyt tästä. Nyt on sen aika. Mitalit ja mestaruudet ovat edelleen pelkkä unelma, mutta tässä pelkästään, että meidän Ipa on yksi parhaista koko kauden mittakaavassa ensi kertaa sitten allekirjoittaneen viimeisten teinivuosien, on yksi unelma jo toteutunut.
PS. Ei ne kestomenestyjätkään ole 60 peliä kaudessa murskanneet jokaista vastustajaansa. Ilveskin on aina välillä voittanut Jokereita ja TPS:ää ja myös Kärppiä ja Tapparaa, kivaa ollut silloinkin niillä hetkillä, vaikka sarjataulukko on näyttänyt ison kuvan totuuden. Jokaista peliä ei näet voi voittaa ja varsinkaan, vaikka voittaisi, niin jokaisessa voitossa ei voi myös pelillisesti parempi osapuoli.
