Juniorien valmennus sm joukkueissa.

[oulu]

Kyselin taannoin valmentajien valinta kriteereitä, mutta vastauksena tuli lähinnä jääkiekon harrastamisen kalleuteen liittyviä vastauksia. Kiitos niistäkin, koska hockey tosiaan on ELIITTI lajiksi muodostunut, sokaisemien päättäjien avustuksella.

Mutta, mutta palaan edelleen valmentajien valintaan, ja valmentajien
Koulutus polkuun. Kaikki vanhemmat ja heidän juniorinsa kaiketi pitävät siitä tosi asiasta kiinni, että sm tasolla pelaava tarvitsee kokeneen ,parhaan mahdollisen saatavilla olevan valmennusportaan. Eikö?
Ei ole oikein, että valmentamisen opettelu aloitetaan sm tason joukkueella. Se on väärä toimintatapa kaikkia osapuolia kohtaan.

En tiedä rehellisesti sanoen, onko näin.
Mutta kun tarkastelee viime vuosien laskevaa menestys käyrää eri ikäluokissa, herää ihmettely, miksi näin?
A nuorissa nyt oli viime vuonna poikkeuksellinen ikäluokka ja valmennusjohto kypsyi sopivasti mestarivalmentajaksi.

Kiva olisi kuulla mielipiteitä, mieluummin ilman huolta siitä, etteikö organisaatio kykenisi käsittelemään myös tämän kaltaisia ajatuksia.

 

[oulu]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Ilveksen b2 ja c1:sen taival tyssäsi jo tässä vaiheessa. Valmennuksen piikkiin, vai muuten vaan vuosikerta ongelma.
Viime vuonna yksikään manse juniorijoukkue sm- sarjoissa ei yltänyt mitaleille! Miksi muut karkaavat?

 

[Babbel]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Kuinka paljon ja kuinka läheltä seuraat juniorikiekkoa?

Kirjoituksistasi tulee mieleen jonkun pojan katkeroitunut isä..

Juniorikiekossa joukkueen menestystä tärkeämpää on pelaajien kehittyminen, ja sen seuraaminen.?

Ilveksestä ei mielestäsi tule tarpeeksi hyviä pelaajia? Se, hukkaako HOy nämä lupaavat pelaajan alut, onkin asia erikseen.

Pelaajien vanhemmat maksavat valmentajien korvauksen. Mikäli mutseilla ja fatseilla on varaa 30k/vuosi valmentajiin niin en usko että seura tässä vastaan laittaisi..

 

[Brooks]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Nykyään kuulee aina vain useammin sellaisia arvioita, että Tappara saisi haalittua parhaat pelaajanalut, koska edustusjoukkue menestyy niin paljon Ilvestä paremmin.

Saattaa olla, että tällä on jonkin verran vaikutusta siihen, mikä tason pelaajia junioriorganisaatio pystyy kasvattamaan. Muistettakoon kuitenkin, että aloittelevista junioreista kukaan ei pysty vielä arvioimaan, mnkä tason pelimiehiä heistä myöhemmällä iällä tulee - kaikkein vähiten juniorit itse.

Asia olisi aivan eri, jos Tappara menestyksensä vuoksi pystyisi haalimaan siipiensä suojiin selvästi paikalliskilpailijaansa suuremman pelaajamassan. Tällöin todennäköisyys siihen, että Tapparan riveihin osuisi Ilvestä enemmän lahjakkuuksia, nousisi merkittävästi. Niinhän ei kuitenkaan ole, sillä kumpikaan seura ei voi merkittävästi kasvattaa junioripelaajiensa määrää. Ilveksellä on tätä nykyä noin 700 junioria, ja Tapparalla on käsittääkseni yhä vähemmän. Jos Tapparan imu olisikin lisääntynyt, se merkitsisi käytännössä vain isompia ryhmiä, mikä ei palvelisi valmennusta. Molemmissa seuroissa myönnettäneen junioritoiminnan suurimmaksi ongelmaksi nykyään massojen puuttuminen sieltä alkupäästä. Joskus kauan sitten junioreita oli moninkertainen määrä aloittamassa harrastusta nykypäivään verrattuna. Se johtaa siihen että kaikkia lahjakkaimpia ei saada enää kiekkoon, vaan nuoria hakeutuu muihin lajeihin tai jää kokonaan pois seuratoiminnan ulkopuolelle. Joitakin vuosia sitten lähetin erästä artikkelia varten Tampereen jääkiekkoilun tilaa ja tulevaisuudennäkymiä koskevan kyselyn tamperelaisille kiekkovaikuttajille. Kilu Järvinen oli ainoa, joka vaivautui vastaamaan. Hänkin piti suurimpana uhkatekijänä sitä, että jääkiekko joutuu kilpailemaan lasten suosiosta muiden ajanvietteiden kanssa.

Pelaajien määrää ja liigajoukkueen menestystä olennaisempi asia on laadukas valmennus, oikeisiin asioihin keskittyminen ja vaatimustaso. En tunne Ilves ry:n toimintaa niin hyvin, että osaisin arvioida, onko Ilves jäänyt näillä osa-alueilla tapparalaisista jälkeen.

 

[Hermis]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Joskus kauan sitten junioreita oli moninkertainen määrä aloittamassa harrastusta nykypäivään verrattuna. Se johtaa siihen että kaikkia lahjakkaimpia ei saada enää kiekkoon, vaan nuoria hakeutuu muihin lajeihin tai jää kokonaan pois seuratoiminnan ulkopuolelle.

Tämä on kyllä niin totta. Muistan omasta nuoruudesta, kuinka esim. ala-asteen koululuokalta varmaan 90% pelasi jossain vaiheessa jomman kumman seuran kaupunginosajoukkueessa ainakin jonkun kauden. Sillä lisenssillä pääsi puoli ilmaiseksi peleihin ja välillä sai myös vapaalippuja. Siinä sitten kasvettiin seuraamaan ja harrastamaan lajia. Osa harrasti kauemmin osa vähemmän aikaa. Jotkut lopetti ja palasi pelaamaan harrastekiekkoa.

Nykyään tilanne on kuin mäkihypyssä. Veteraanit pelaa harrastesarjaa iltojen lepakkovuoroilla. Omien lapsien koululuokilta todella harva harrastaa jääkiekkoa. Valmennus on varmasti laadukkaampaa, mitä silloin aiemmin, mutta harrastajien määrä on vähentynyt. Huolettaa mistä saadaan pelaajat tulevaisuudessa tuonne harrastesarjaan .

Salibandy ja jalkapallo ovat matalan kynnyksen lajeja, joiden harrastaminen onnistuu esim. koululaisten iltapäiväkerhoissa. Missä on jääkiekon vastaava toiminta? Jos et ole aloittanut 6-vuotiaana, olet ulkona. Moni nuori kehittyy eri tahtiin Toiset voivat kasvaa nopeasti ja olla kömpelöitä nuorena, toiset taas kasvaa myöhemmin ja olla pienkokoisia ja heikompia, joillain ei ole varaa harrastaa. Moni pontentiaalinen nuori jää ulkopuolelle. Kaikki heistä on liikaa. Kaikista ei todellakaan tule liigapelaajia, eikä tarvitsekaan. Harrastesarjatkin tarvitsevat pelaajia ja fanipohja syntyy pitkälle tuolla kentillä.

Toki olosuhteet ja luonnonjäiden tilanne on nykyisin toinen kuin esim. 80-90-luvun taitteessa. Tekojäitä ja halleja tarvitaan, jotta ei kiekkoilu koe mäkihypyn kohtaloa. Onneksi se nyt ei vielä ole näköpiirissä, mutta liigan sekoilun ja harrastajien ja aloittelijoiden olosuhteiden heikkenemisen ja lajin kallistumisen myötä se voi olla mahdollista. Esim. Ylellä tällä viikolla esiteltiin junioria Oulun Kärpissä, jonka harrastus maksaa 11k€ vuodessa. Ei ihan hyvätuloisellakaan perheellä ole moiseen varoja, varsinkaan jos lapsia on vaikka enemmän kuin yksi.

 

[El Reino]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Jos et ole aloittanut 6-vuotiaana, olet ulkona.

Tämä pätee nykyaikana aika moneen lajiin ja on suurta idiotismia. Aloittelijoita pitäisi voida ottaa vastaan melkein teini-ikään asti. Muutenkin lasten pitäisi voida harrastaa eri lajeja monipuolisesti.

 

[Hermis]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Jos et ole aloittanut 6-vuotiaana, olet ulkona.

Tämä pätee nykyaikana aika moneen lajiin ja on suurta idiotismia. Aloittelijoita pitäisi voida ottaa vastaan melkein teini-ikään asti. Muutenkin lasten pitäisi voida harrastaa eri lajeja monipuolisesti.

Onneksi ainakin KooVee (varmaan muutkin seurat) järjestää ainakin esim. salibandyssä kerhotoimintaa, jossa aloittaminen on mahdollista myös myöhemmin. Toivottavasti myös muissa lajeissa on vastaavaa. Jääkiekon puolella en kyllä tiedä, että onko mitään matalamman kynnyksen harrastetoimintaa. Veikkaisin, että jonkin sortin pipolätkälle olisi kysyntää.

Monissa lajeissa myös aikuisten harrastetoiminnan kannattavuus on huomioitu (tätä on kyllä myös esim. Ilveksellä jossain määrin). Sillä saadaan lisää tuloja ja harrastajia.

 

[Ilveksenmiäs]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

N. 10 vuotta junnuvalmennusta tehneenä ( ei Ilves ), niin pitää sanoa ns. höntsäporukoille olevan kovaakin kysyntää. Aikuisilla ja nuorilla näitä on, kun itse järkkäävät, mutta ne nuorimmat lapset.
Usein on myös niin, että lasten vanhemmat eivät niinkään piittaa näistä kerhoista. Se lapsi halutaan pistään isoon seuraan, silmissä kiiltää NHL tai vähintään Liiga, liikkuminen ja urheilun riemu ei ole etusijalla.
Tässä iso haaste teille vanhemmille..lähtekää mukaan toimintaan, järjestäkää lapsille kerhoja. Tiloja saa käyttöön pyytämällä ja kerätkää isompi sakki, ettei kukaan kuormitu liiaksi. Lupaan tälläisen toiminnan olevan erittäin antoisaa myös itselle.
Älkää siis odottako seuroilta toimintaa, vaan lähtekää toimimaan.
Seurat myös kyllä usein ottavat sitten siipiensä suojaan, kunhan tekijöitä löytyy, eli kyselemään rohkeasti.
Vapaaehtoistoimintaa kun tehdään, niin aina on puutetta resulsseista. Näitä valmennuksia usein tekee työssäkäyvät ihmiset kaiken muun elämänsä ohessa. Aina ei pienissä seuroissa edes polttoaine ym. kuluja korvata.

 

[Tarinankertoja]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Eihän se vetovoimatekijä ole merkittävä tamperelaisten lasten alottamisessa (vaikka tulee vääjäämättä vaikuttaa myös määrään pitkällä tähtäimellä) , vaan niihin lahjakkuuksiin muualla suomessa, jotka pohtii teininä uransa jatkoa.. ja siihen teiniin Ilveksessä myös.

Kärpät imuroi näitä tehokkaasti, samoin IFK (pääkaupunkiseudun imu). Aikanaan Jursin TPS oli vetovoimainen... Tappara saa menestyksensä ja parin superjunnunsa ansiosta vetovoimatekijöitä vs. Ilves, Kerho tai Pelicans. Ilveksen menestymättömyys ei houkuttele urapolkuna. Pelicansissa tähän on herätty ja asioita on korjattu juurikin tätä silmälläpitäen. JYP pyörittää akatemiaa, Bluesilla oli pääkaupunkiseuruvetovoimaa. Ilveksellä ei oikein ole mitään muuta kun vanheneva maine junnukasvattajana. OY syö tässä ry.n eväitä.

Mutta eihän tätäkään Ilveksessä tosissaan oteta. Näin on aina ennekin tehty, eikä mikään vaikuta mihinlään ja tulevaisuus rakentuuittekseen.
Eletään menneessä vähän kaikilla tasoilla.

Tosiasia on, ettäkaikki vaikuttaakaikkeen ja että tulevaisuus syntyy tekemällä asioita uudella tavalla ja kehittämällä toimintaa kokonaisvaltasesti.

Honkurssi tätä nyt ei tietenkään ymmärrä, ei ole kapasiteettia, mutta hämmentävän rauhallisesti OYn vuosikymmeniä jatkuvaan kyntämiseen ry.ssä suhtaudutaan.

 

[El Reino]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Ongelmana erilaisten lasten höntsyporukoiden järjestämisessä on se, että pitäisi käytännössä perustaa oma seura. Emäseurat pyrkivät valitettavasti aika usein rahastamaan ja kaikenlaiset jäsenmaksut ym. karsivat nopeasti halukkuuden tulla mukaan johonkin uuteen lajiin sellaisilta, joilla on jo 1-2 päälajia. Kustannukset eivät saisi olla missään nimessä kuin joitain kymppejä vuodessa ja tuohon päästään kyllä helposti, jos vain vanhemmilla on tahtoa. Salivuorot ovat kuitenkin ainakin sisälajeissa kortilla.

 

[Ilveksenmiäs]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Ongelmana erilaisten lasten höntsyporukoiden järjestämisessä on se, että pitäisi käytännössä perustaa oma seura. Emäseurat pyrkivät valitettavasti aika usein rahastamaan ja kaikenlaiset jäsenmaksut ym. karsivat nopeasti halukkuuden tulla mukaan johonkin uuteen lajiin sellaisilta, joilla on jo 1-2 päälajia. Kustannukset eivät saisi olla missään nimessä kuin joitain kymppejä vuodessa ja tuohon päästään kyllä helposti, jos vain vanhemmilla on tahtoa. Salivuorot ovat kuitenkin ainakin sisälajeissa kortilla.

Kalliiksihan tuon usein tekee nämä vakuutusasiat. Jos pelaat seurassa x ja saat esim. silmävamman harjoituksissa, niin kuka kantaa vastuun. Tämä on suurin syy, miksi seura perii jäsenmaksua seuran alaisuudessa virallisesti puuhaavilta.

 

[El Reino]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Ongelmana erilaisten lasten höntsyporukoiden järjestämisessä on se, että pitäisi käytännössä perustaa oma seura. Emäseurat pyrkivät valitettavasti aika usein rahastamaan ja kaikenlaiset jäsenmaksut ym. karsivat nopeasti halukkuuden tulla mukaan johonkin uuteen lajiin sellaisilta, joilla on jo 1-2 päälajia. Kustannukset eivät saisi olla missään nimessä kuin joitain kymppejä vuodessa ja tuohon päästään kyllä helposti, jos vain vanhemmilla on tahtoa. Salivuorot ovat kuitenkin ainakin sisälajeissa kortilla.

Kalliiksihan tuon usein tekee nämä vakuutusasiat. Jos pelaat seurassa x ja saat esim. silmävamman harjoituksissa, niin kuka kantaa vastuun. Tämä on suurin syy, miksi seura perii jäsenmaksua seuran alaisuudessa virallisesti puuhaavilta.

Vakuutukset voi ottaa muutenkin. Kun kyseessä on muu kuin kilpailutoiminta, riittää yleensä vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jollainen löytyy useimmilta.

 

[Ilveksenmiäs]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Ongelmana erilaisten lasten höntsyporukoiden järjestämisessä on se, että pitäisi käytännössä perustaa oma seura. Emäseurat pyrkivät valitettavasti aika usein rahastamaan ja kaikenlaiset jäsenmaksut ym. karsivat nopeasti halukkuuden tulla mukaan johonkin uuteen lajiin sellaisilta, joilla on jo 1-2 päälajia. Kustannukset eivät saisi olla missään nimessä kuin joitain kymppejä vuodessa ja tuohon päästään kyllä helposti, jos vain vanhemmilla on tahtoa. Salivuorot ovat kuitenkin ainakin sisälajeissa kortilla.

Kalliiksihan tuon usein tekee nämä vakuutusasiat. Jos pelaat seurassa x ja saat esim. silmävamman harjoituksissa, niin kuka kantaa vastuun. Tämä on suurin syy, miksi seura perii jäsenmaksua seuran alaisuudessa virallisesti puuhaavilta.

Vakuutukset voi ottaa muutenkin. Kun kyseessä on muu kuin kilpailutoiminta, riittää yleensä vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jollainen löytyy useimmilta.

Kyllä kyllä, mutta kun pyörittää vaikkapa 20 junnun joukkuetta, niin on oma vaivansa valvoa jokaisen yksittäisiä vakuutuksia ja niiden kattavuutta. Tiedän myös tapauksen, jossa vakuutus vannotaan otetun, kunnes... ja vastuussa on silloin viimekädessä seura.
Kun jäsenmaksu kattaa vakuutuksen on paljon selkeämpää hallita tälläinen asia.
Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole huolehtivaisia edes itsestään. Varsinkin nykypäivänä näkee kaikenlaista...

 

[Brooks]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Laine ja Barkov ovat poikkeuksellisia jääkiekkoilijoita, koska heitä on pienestä pitäen kasvatettu vain tätä yhtä suurta tavoitetta varten. Nykyään ei enää riitä seuran harjoitukset eikä edes omaehtoinen höntsääminen kavereiden kesken, vaan tasokas kohdennettu ekstravalmennus.

Samaa on tapahtumassa myös eurooppalaisessa jalkapallossa.

Esimerkiksi Pohjoismaissa on pitkään ajateltu, että tulevaisuuden maajoukkuepelaajat löytyvät maahanmuuttajien jälkeläisistä: nämä kun ovat valmiita käyttämään kaiken vapaa-aikansa pallon potkimiseen. Näin on toki osittain käynytkin, sillä etenkin Ruotsissa monet huippupelaajat ovat maahanmuuttajataustaisia - Zlatan tietenkin tunnetuimpana esimerkkinä. Myös Suomessa etenkin pääkaupunkiseudulla juniorien joukossa on todella paljon muita kuin kantamuomalaisia lapsia.

Kuitenkin Ruotsissa ollaan nykyään sitä mieltä, että tulevaisuuden maajoukkuepelaajat tulevatkin varakkaiden perheiden kantaruotsalaisista lapsista. Tämä siksi, että alati tiukentuvassa kilpailussa tarvitaan seuravalmennuksen lisäksi juuri tuollaista alussa mainitsemaani huippuluokan yksilöllistä valmennusta. Rikkailla vanhemmilla on varaa lähettää lapsensa jalkapallokouluihin tai järjestämään näille muuten huippuluokan lisävalmennusta. Maahanmuuttajilla ei sellaiseen ole varaa.

Kotimaisessa jääkiekkoilussa aletaan olla siinä tilanteessa, että tunnin jäävuoroilla ja isoissa ryhmissä (Tapparallakin taitaa olla nuoremmissa ikäryhmissä 50 pojan joukkueita) yksilöitä ei pystytä tarpeeksi kehittämään. Siksi riittävän kunnianhimoiset ja varakkaat vanhemmat järjestävät jälkikasvunsa lisävalmennukseen. Barkovin kohdalla tästä lisävalmennuksesta huolehti tietenkin hänen oma isänsä.

 

[jalkakynä]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Ei tarvitse kuin katsella 2000-luvun Ilvesläisten ikäluokkien tuloksia. Ei hyvältä näytä. Poikkeuksena muutama erittäin kova maalivahti on tulossa. Jotain tarttis tehrä.

 

[Tarinankertoja]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Juuri kuten Brooks kertoilee... omaehtoinen harjoittelu, jopa siis maksettu sellainen, on nousemassa ihan avainasemaan. Mutta juuri tämä huomioiden olisi mahdollista muuttaa junnuvalmennusrakenteita. Ikävä kyllä 'näin on aina tehty' asenne elää tiukassa. Ruotsi on taas meitä edellä tässä... ja jos puhutaan omaehtosesta lasten lätkäharjottelusta, niin keitä siä pihahöntsyissä "ollaan" ? No siä ollaa laineita, barkkoveja, ahoja, puljujärviä ja ...prkl..? hintzejä. Ymmärrys Hintzin arvosta ei ole tainnut vieläkään saavuttaa Honkurssin toista aivosolua.

 

[Ilveksenmiäs]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Juuri kuten Brooks kertoilee... omaehtoinen harjoittelu, jopa siis maksettu sellainen, on nousemassa ihan avainasemaan. Mutta juuri tämä huomioiden olisi mahdollista muuttaa junnuvalmennusrakenteita. Ikävä kyllä 'näin on aina tehty' asenne elää tiukassa. Ruotsi on taas meitä edellä tässä... ja jos puhutaan omaehtosesta lasten lätkäharjottelusta, niin keitä siä pihahöntsyissä "ollaan" ? No siä ollaa laineita, barkkoveja, ahoja, puljujärviä ja ...prkl..? hintzejä. Ymmärrys Hintzin arvosta ei ole tainnut vieläkään saavuttaa Honkurssin toista aivosolua.

Kyllähän iso linja on se, että joukkuetreeneissä treenataan ensisijaisesti joukkueena asioiden tekemistä. Yksilötaidot pitää jokaisen treenata ihan ominpäin. Harjoittelu on lisäksi monesti kaavamaista ja siitä puuttuu monipuolisuus. Pelisilmää kasvattaisi huomattavasti mennä esim. välillä lajirajojen yli harjoituksissa. Se ei olisi ajanhaaskuuta, vaan kaikkea muuta..

 

[El Reino]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Ongelmana erilaisten lasten höntsyporukoiden järjestämisessä on se, että pitäisi käytännössä perustaa oma seura. Emäseurat pyrkivät valitettavasti aika usein rahastamaan ja kaikenlaiset jäsenmaksut ym. karsivat nopeasti halukkuuden tulla mukaan johonkin uuteen lajiin sellaisilta, joilla on jo 1-2 päälajia. Kustannukset eivät saisi olla missään nimessä kuin joitain kymppejä vuodessa ja tuohon päästään kyllä helposti, jos vain vanhemmilla on tahtoa. Salivuorot ovat kuitenkin ainakin sisälajeissa kortilla.

Kalliiksihan tuon usein tekee nämä vakuutusasiat. Jos pelaat seurassa x ja saat esim. silmävamman harjoituksissa, niin kuka kantaa vastuun. Tämä on suurin syy, miksi seura perii jäsenmaksua seuran alaisuudessa virallisesti puuhaavilta.

Vakuutukset voi ottaa muutenkin. Kun kyseessä on muu kuin kilpailutoiminta, riittää yleensä vapaa-ajan tapaturmavakuutus, jollainen löytyy useimmilta.

Kyllä kyllä, mutta kun pyörittää vaikkapa 20 junnun joukkuetta, niin on oma vaivansa valvoa jokaisen yksittäisiä vakuutuksia ja niiden kattavuutta. Tiedän myös tapauksen, jossa vakuutus vannotaan otetun, kunnes... ja vastuussa on silloin viimekädessä seura.
Kun jäsenmaksu kattaa vakuutuksen on paljon selkeämpää hallita tälläinen asia.
Valitettavasti kaikki vanhemmat eivät ole huolehtivaisia edes itsestään. Varsinkin nykypäivänä näkee kaikenlaista...

Nyt siis puhuttiin lasten höntsyporukan järjestämisestä. Monesti olisi haluja harrastaa jääkiekon ohella esim. salibandya, jalkapalloa tai koripalloa rinnakkaislajina ilman mitään kilpailullista tavoitetta. Tämä ei siis välttämättä vaadi kuin aikuisen järjestämään tällaisen mahdollisuuden ja ohjata höntsyvuoroa oikein.

 

[Tarinankertoja]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Kyllähän iso linja on se, että joukkuetreeneissä treenataan ensisijaisesti joukkueena asioiden tekemistä. Yksilötaidot pitää jokaisen treenata ihan ominpäin.

Maailma ja ihmisten käytös muuttuu... tähän dogmiin hirttäytyminen tuntus olevan Suomessa yleistä. Kanadassa ja Ruotsissa tätä on jo muutettu...

 

[El Reino]

Vs: Juniori ikäisten valmentajien valinta.

Kyllähän iso linja on se, että joukkuetreeneissä treenataan ensisijaisesti joukkueena asioiden tekemistä. Yksilötaidot pitää jokaisen treenata ihan ominpäin.

Maailma ja ihmisten käytös muuttuu... tähän dogmiin hirttäytyminen tuntus olevan Suomessa yleistä. Kanadassa ja Ruotsissa tätä on jo muutettu...

Joukkuetreeneissä pitää löytyä kykyä myös yksilöllisten taitojen kehittämiseen ja sen ohjaamisen, että mitä ja miten kunkin nuoren ihmisen kannattaa treenien välissä tehdä.