Jääkiekon MM 2019 | Bratislava & Košice

El Reino

Tähtipelaaja
Viestejä
10 162
Liigaseurojen palkanmaksukyvyn heikentymisessä on ollut se hyvä puoli, että enää ei osteta kilpaa jotain tusinaulkomaalaisia täyttämään kokoonpanoa. Suomalaisille lupauksille on tullut enemmän näyttöpaikkoja, eikä vain missään junnuketjuissa jämäminuuteilla. Toisaalta näkyy myös sekin, että vanhan aikakauden valmentajat ovat hiljalleen kadonneet kuvasta ja uutta taktista ja sosiaalista osaamista omaavat kyvyt ovat päässeet estradille.

Yksilöiden kehittämiseen panostaminen on kuitenkin NHL:n kärkipään varausten lisääntymisen ja U20-joukkueen menestyksen ykkössyitä, jossa kiitos kuuluu eniten laadukkaalle juniorivalmennukselle.
 

jalkakynä

Luottopelaaja
Viestejä
1 909
Itselleni olen todennut, että tämän kahden tai kolmen viikon takia saan nauttia kiekosta 48 viikkoa vuodessa. Ilman tätä vuotuista MM-kisojen huumaa ei mikään media viitsisi panostaa kiekkoon lokakuisena tiistaina, kun Ilves ja SaiPa ovat kohdanneet puolityhjässä Hakametsän hallissa.

Toisaalta lähes kesäkuulle kestävä kiekkokausi alkaa jo viemään mehut itseltäni. Stanley Cupin finaalit, varaustilaisuus, Pitsiturnaus, Tampere Cup ja siitä se sitten lähtee. Antaa muiden nauttia kaksi tai kolme viikkoa vuodessa. He lopulta mahdollistavat oman harrastukseni seuraamisen tässä mittakaavassa. Kiitos.
 

Serve

Luottopelaaja
Viestejä
2 052
Oli kyllä huikea taisteluvoitto. Suomen mestaruuksista tässä oli sitä talvisodan henkeä. Sanoisin, että -95 Suomi oli lievä ennakkosuosikki 60-40 suhteella. 2011 lievä altavastaaja 40-60. Tänä vuonna selkeä altavastaaja 20-80, mutta raju taistelu toi voiton. Hyvä esimerkki Kiviranta, joka väänsi ihan viimeiselle sekunnille saakka. Suomi ei antanut mitään ilmaiseksi, ja olin aistivinani, että myös Kanadan joukkue kunnioitti kovaa ja reilusti taistellutta Suomea kättelemällä koko joukkueen hopeamitalit kaulassaan.

Hienoa oli myös oman maalin puolustaminen varsinkin Ruotsi, Venäjä ja Kanada peleissä, siellä todellakin laitettiin kroppaa likoon, ja syötiin kumia
 

toskala

Luottopelaaja
Viestejä
8 587
Eilisten juhlien seuraaminen kyllä avasi silmiä kuinka hieno kiekkovuosi kansainvälisesti on ollut kun lavalle päästiin marssittamaan peräti neljä arvokisoissa mitalin voittanutta joukkuetta. Puhutaan mitä tahansa marginaalilajista ja junttikansasta ja kendosta niin tunteita tämä laji meille suomalaisille tarjoaa laidasta laitaan. Ja tunne se on se primus motor miksi sitä sitten haluaa sinne hallille tai pelireissulle lähteä ja kerätä niitä elämyksiä.

Ja sai niitä tunteitakin sitten ihan tosissaan kokea: Markolta oli jo älyttömän tyylikäs veto antaa kannu ensimmäisenä Kuuselalle. Vielä hienompaa oli kuinka joukkuetta vastassa olleelle Luostariselle annettiin ensimmäisenä oma mitali ja kannu nostettavaksi. Kertoo siitä kuinka tiivis tuo joukkue on, se pitää yhtä vaikka yksi olisikin poissa. (kontrastina muistetaan kuinka 8 vuotta sitten Salmela naljaili finaalipelin kokoonpanosta ulos jääneille Niko Hoviselle ja Jesse Joensuulle).

Mutta kyllä alkaa jo jonkinlainen turnausväsymys iskeä. Vielä olisi Stanley Cup finaalit väijyttävänä ja siinähän on ilvesläisillä jännättävää: saadaanko ´mekin nyt "oikea" SC voittaja eli torjuuko Tuukka kannun nyt ihan itse Brunsille. Hyvin alkoi, mutta sen jälkeen ei kyllä kiekkoa jaksa pariin kuukauteen ajatella.
 

Brooks

Luottopelaaja
Viestejä
7 022
Hysteria keskustelupalstalla tai medioiden otsikoissa ei tarkoita sitä, että hysteriaa olisi itse ammattilaisten keskuudessa. Kymmenen vuotta sitten koottiin yhteen ”viisaiden kokous”, eikä tuon jälkeen ole vastaavaan tapahtumaan nähty tarvetta.

Kun Kummola ja Westerlund vuonna 2009 järjestivät valmentajien tapaamisen Vierumäellä, huolenaiheena oli se, että kotimainen järjestelmä ei enää tuottanut taitopelaajia, vaan "maailman parhaita kolmosketjun laitureita." Westerlund oli tahollaan tullut synnintuntoon, koska vallitseva tilanne oli hyvin pitkälle hänen aikaansaannostaan. JyPissä Westerlund laittoi 1980-luvun lopulla vierimään lumipallon, joka paisui suomalaisen jääkiekkoilun suurimmaksi syöväksi eli kahvakiekoksi, ja saatuaan potkut Lukosta Westerlund alkoi Jääkiekkoliiton tutkijankammiossa näperrellä surullisenkuuluisan pelianalyysinsä parissa, jonka pohjalta hän kehitti 1990-luvun lopulla ajan ja tilan jääkiekon. Westerlund oli huomannut, että ainakin kahvakiekon oloissa suurin osa maaleista syntyi hyökkäysalueen kiekonriistoista ja sitä varmemmin, mitä lähempänä vastustajan maalista kiekko voitettiin. Ajan ja tilan jääkiekossa kiekollisesta vaiheesta tuli pelkästään väistämätön paha, jonka aikana peliväline piti toimittaa vastustajan päätyyn ja vastustajan haltuun, jotta sitä päästiin karvaamaan. Ihannepelaajiksi nousivat Jarkko Ruudun ja Juha Ylösen kaltaiset pelaajat. Kunnianhimoiset uravalmentajat veivät ajan ja tilan jääkiekon myös juniori-ikäluokkiin.

Oleellinen muutos tuossa vuoden 2009 palaverissa oli se, että nyt junioreissa painopiste siirrettiin joukkuevalmentamisesta yksilöiden valmentamiseen. Pelitaitojen ohella panostettiin myös nuorten henkisiin ominaisuuksiin. Juniorivalmennukseen panostettiin sekä maajoukkue- että seuratasolla.

Jos ajatellaan tämän päivän tilannetta ja tapaa pelata jääkiekkoa, niin olellista tuossa suunnanmuutoksessa oli se, että muutos nojautui vahvasti Meidän peliin, jota liiton huippu-urheilujohtajina ensin Rautakorpi ja sitten Urama veivät seuratasolle.

Usko Meidän peliin alkoi joutua koetukselle vuoden 2016 paikkeilla, kun Pittsburgh, Kanadan maajoukkue ja USAn nuorten maajoukkueet olivat esitelleet uudenlaisen tavan pelata jääkiekkoa, äärimmäisen nopean pystysuunnan pelin, jota oli alettu laajasti toteuttaa myös Ruotsissa. Kriisi oli valmis, kun Marjamäen johtama Suomen joukkue nahjusteli syksyn 2016 World Cupissa. Monet näkivät etenkin Pohjois-Amerikan yhdistetyn joukkueen esittämän pelitavan olevan jääkiekkoilun definitiivisen tyylin, ja samalla monilta jäi huomiotta, että World Cup oli oikeasti keskenkuntoisten ja kurittomien NHL-tähtien kesähöntsyturnaus, eikä Pohjois-Amerikan yhdistetty joukkue edes päässyt lohkostaan jatkoon.

Suomessa alettiin laajalti kritisoida Meidän peliä ja lajin valmentajakeskeisyyttä. Pelikirjavalmentaminen piti korvata "selkäydinjääkiekolla" ja "vaistoilla pelaamisella"; oli "palautettava peli pelaajille." Viivelähdöt piti korvata mahdollisimman nopeilla suunnanmuutoksilla ja alivoimaisena hyökkäämisellä. Liigan orjamaisen viisikkopelaamisen ja keskialueen trapin ei katsottu valmistavan suomalaisia pelaajia NHLään, jossa nopeus oli noussut kaiken keskiöön. Iso kaukalokaan ei antanut kilpailuetua, koska peli oli muka passiivisempaa verrattuna pienen kaukalon peliin, jossa kaikki tapahtuu nopeammin. Liigasta on tullut kasvattajasarja ja sen taso on pudonnut, koska se ei enää houkuttele pelaajia.

Hysteria sai ehkä alkunsa ensin mediassa, mutta on kyllä levinnyt viime vuosina kiekkoväenkin keskuuteen. Yksi vahva osoitus siitä oli 2017 U20-kisat, kun pelaajat saivan kangettua Rautakorven pois päävalmentajan paikalta. NHL-pelaajien vastarinta Meidän peliä kohtaan on näkynyt kieltäytymisinä Marjamäen ja Jalosen aikana. On kuvaavaa, että jopa sukupolvensa ehkä arvostetuimmat valmentajat, Jukka Jalonen ja Rautakorpi, ovat joutuneet alistumaan julkiseen itsekritiikkiin. Käytäntö on toki osoittanut, ettei kumpikaan ole toden teolla lähtenyt tinkimään omista periaatteistaan, mutta se, että he ovat verbaalisesti luvanneet uudistua, on osoitus siitä, kuinka yksisilmäistä suomalaisen jääkiekkoilun tilasta käyty keskustelu on viime vuosina ollut. Voitaneen sanoa, että liigatason valmentajista ainoastaan Ville Nieminen on esiintynyt johdonmukaisesti Meidän pelin puolustajana.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, käytäntö on osoittanut joksenkin kaikki viime vuosina esitetyt väitteet suomalaisen jääkiekkoilun tilasta vääriksi.

Vaikket ammattilainen olekaan, olet kuitenkin ollut sitä mieltä, että Liigan taso on huonontunut. Minä taas olen esittänyt, että Liigan taso nousee koko ajan, kun peli kehittyy, ja samaan aikaan nuoret pelaajat ovat aina vaan valmiimpia pelaajia entistä nuorempina. Pidän Liigaa maailman toiseksi vaativimpana sarjana, ja joiltakin osin se on jopa maailman ykkössarja. Sami Kapasen yritys menestyä pystysuunnan jääkiekolla koki haaksirikon, kun taas Liiga voitettiin maailman edistyneimmällä pelitavalla, joka nojautui vahvasti Meidän pelin jatkumoon.

Maailmanmestaruuden voittamiseen riitti Meidän pelin arkiversio, kun NHL-tähdet pelasivat "selkäydinjääkiekkoa."

Tämä kausi osoitti osaltaan oikeaksi näkemykseni Marjamäen aikakaudesta maajoukkueen päävalmentajana. Häntähän syytettiin siitä, että vaikka hän yritti tehdä maajoukkueen pelistä aktiivisempaa ja osin onnistuikin siinä, ratkaisupeleissä hän turvautui vanhaan hitaaseen Meidän peliin. Minä taas olin sitä mieltä, että Marjamäen suurin virhe oli nimen omaan siinä, että hän kuunteli ympäristön vaatimuksia sen sijaan, että olisi pysynyt uskollisena itselleen luontaiselle tyylille. Pelaamalla koko ajan Meidän peliä Marjamäen Suomi olisi todennäköisesti saavuttanut paljon enemmän.

Kun kultahuuma vähitellen haihtuu, luultavasti myös Meidän pelin ja ylipäänsä pelievoluution arvostelijat hiipivät piiloistaan. Todennäköisesti saamme tulevaisuudessa kuulla ja lukea ainakin kahdenlaisia selittelyjä: ensinnäkin yritetään uskotella, että MM-kullan takana ei ollut niinkään Meidän peli, vaan pelaajien taistelutahto ja joukkueen yhtenäisyys. Toisekseen Suomen joukkueen pelistä yritetään löytää sellaisia ominaisuuksia, joita siellä ei tosiasiassa ollut.
 

Tarinankertoja

Luottopelaaja
Viestejä
3 327
Jalonen ei ainakaan opeta pelitapaa yksityiskohtia myöden, kuten jotku pitävät tehokkaimpana tapana

Jalosen pelitavassa korostuu muutama perin yksinkertainen jääkiekon peruslainalaisuus. Hän sanoo pyrkivänsä opettamaan pelitapaa enemmän periaatetasolla ja pelillisten tavoitteiden kautta kuin esittämällä valmiita kuvioita ja malleja. Sovittujen raamien sisällä on myös lupa soveltaa ja luoda, elää hetkessä – sitä jopa odotetaan. Mutta koskaan sitä ei saa tehdä joukkueen kustannuksella. Pelissä Jaloselle tärkeintä on yhteistyö.


koko juttu kertoo nykyaikaisesta johtamisesta sellaisena, kun sitä esim yliopistoissa opetetaan. Motivointi, luottamus ja läsnäolo. Eli ne "kriitikot" tulevat olemaan täysin oikeassa, kyse on enemmästä kuin pelitavasta, kyse on lopulta hengestä keskenäiskunnioituksen ammattilaisuudessa.



Ja huomautan olevani itse MeidänPelin luja kannattaja... voisi kutsua jopa "seuraajaksi" tai "uskovaksi", mutta totuus on aina monitahoisempi.
 
Viimeksi muokattu:

El Reino

Tähtipelaaja
Viestejä
10 162
Oleellinen muutos tuossa vuoden 2009 palaverissa oli se, että nyt junioreissa painopiste siirrettiin joukkuevalmentamisesta yksilöiden valmentamiseen. Pelitaitojen ohella panostettiin myös nuorten henkisiin ominaisuuksiin. Juniorivalmennukseen panostettiin sekä maajoukkue- että seuratasolla.

Huomattavaa oli myös se, että pelaajien osalta panostettiin myös yksilötaitoihin ja kokonaisvaltaiseen urheilullisuuteen kuten ravinnon ja levon merkityksen huomioimiseen. Tämähän näkyy hyvin siinä, että nykyiset kärkilupauksemme ovat lähtökohtaisesti urheilullisia taitopelaajia, kun aiemmin oltiin kärjistäen joko tai. Se näkyy myös siinä, että "juhlimisen" ihannointi on vähentynyt merkittävästi siitä, mitä se pahimmillaan kiekkopiireissä oli.

Meidän peli tai vastaavat variaatiot pelitaktiikasta tai -tavasta (miten sitä kukin haluaa kutsua) ovat mahdollistaneet sen, että nuoremmatkin taitopelaajat pärjäävät fyysisesti isompia pelaajia vastaan, kun peli ei ole painia laidoissa ja kulmissa. Edelleen toki fysiikan lait pätevät ja isompi pelaaja on ulottuvampi sekä usein vahvempi väännöissä, mutta luistelutaidottomat mörssärit ovat oikeastaan kadonneet kuvasta. Mikko Rantasen kaltaiset pelikäsitykseltään älykkäät, kauttaaltaan vahvat, taitavat ja luisteluvoimaiset pelaajat ovat tämän päivän optimikiekkoilijan muotteja.
 

Serve

Luottopelaaja
Viestejä
2 052
urheilullisuuteen kuten ravinnon ja levon merkityksen huomioimiseen

Marjamäen Late laittoi Kärpissä Donskoin ruokavalion kuntoon, ja Donskoi paino putosi noin 5 kiloo kesässä. Mikä taas tiesi sujuvampaa luistelua yms.
Tuntui jotenkin uskomattomalta,että ammaturheilijan ruokavalio voi olla niin pielessä.
 

Kunto

Luottopelaaja
Viestejä
1 607
Suomessa alettiin laajalti kritisoida Meidän peliä ja lajin valmentajakeskeisyyttä. Pelikirjavalmentaminen piti korvata "selkäydinjääkiekolla" ja "vaistoilla pelaamisella"; oli "palautettava peli pelaajille." Viivelähdöt piti korvata mahdollisimman nopeilla suunnanmuutoksilla ja alivoimaisena hyökkäämisellä. Liigan orjamaisen viisikkopelaamisen ja keskialueen trapin ei katsottu valmistavan suomalaisia pelaajia NHLään, jossa nopeus oli noussut kaiken keskiöön. Iso kaukalokaan ei antanut kilpailuetua, koska peli oli muka passiivisempaa verrattuna pienen kaukalon peliin, jossa kaikki tapahtuu nopeammin. Liigasta on tullut kasvattajasarja ja sen taso on pudonnut, koska se ei enää houkuttele pelaajia.

Hysteria sai ehkä alkunsa ensin mediassa, mutta on kyllä levinnyt viime vuosina kiekkoväenkin keskuuteen. Yksi vahva osoitus siitä oli 2017 U20-kisat, kun pelaajat saivan kangettua Rautakorven pois päävalmentajan paikalta. NHL-pelaajien vastarinta Meidän peliä kohtaan on näkynyt kieltäytymisinä Marjamäen ja Jalosen aikana. On kuvaavaa, että jopa sukupolvensa ehkä arvostetuimmat valmentajat, Jukka Jalonen ja Rautakorpi, ovat joutuneet alistumaan julkiseen itsekritiikkiin. Käytäntö on toki osoittanut, ettei kumpikaan ole toden teolla lähtenyt tinkimään omista periaatteistaan, mutta se, että he ovat verbaalisesti luvanneet uudistua, on osoitus siitä, kuinka yksisilmäistä suomalaisen jääkiekkoilun tilasta käyty keskustelu on viime vuosina ollut. Voitaneen sanoa, että liigatason valmentajista ainoastaan Ville Nieminen on esiintynyt johdonmukaisesti Meidän pelin puolustajana.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, käytäntö on osoittanut joksenkin kaikki viime vuosina esitetyt väitteet suomalaisen jääkiekkoilun tilasta vääriksi.

Lyhyitä kommentteja. Suomalaisten ammattilaisten keskuudessa ei ole ollut paniikkia tai hysteriaa Meidän Peliä kohtaan. Väkeä ei ole kutsuttu koolle, päävalmentajavalinnat ovat tukeneet valittua linjaa.

Rautakorven ongelmat ovat enemmän ihmisjohtamisessa.

Vaikket ammattilainen olekaan, olet kuitenkin ollut sitä mieltä, että Liigan taso on huonontunut. Minä taas olen esittänyt, että Liigan taso nousee koko ajan, kun peli kehittyy, ja samaan aikaan nuoret pelaajat ovat aina vaan valmiimpia pelaajia entistä nuorempina. Pidän Liigaa maailman toiseksi vaativimpana sarjana, ja joiltakin osin se on jopa maailman ykkössarja. Sami Kapasen yritys menestyä pystysuunnan jääkiekolla koki haaksirikon, kun taas Liiga voitettiin maailman edistyneimmällä pelitavalla, joka nojautui vahvasti Meidän pelin jatkumoon.

Olen edelleen sitä mieltä, että Liigan taso on heikentynyt. Mutta sitäkin enemmän olen huolestunut Liigan vetovoimasta. Päättynyt kausi oli hyvä osoitus siitä, että seurat saivat paljon kieltäytymisiä ulkomailta. Jopa Saksan DEL:n vetovoima on ohittamassa kotoisan Liigamme. Ne itselleni tutut pelaajat, jotka siellä pelasivat viihtyivät Saksassa ja kehuivat sitä, miten seurat hoitavat pelaajien asiat.

Liigamme on ajautunut yhä enemmän kasvattajaliigan asemaan. Tasokkaita pelaajia ei tahdo riittää jokaiseen joukkueeseen. Suomalaisia huippupelaajia, EHT-tason pelaajia sekä Liigaan oivallisia pelaajia pelaa kotoisen Liigamme ulkopuolella ennätysmäärä. Olisiko jopa yli 150 pelaajaa (NHL, AHL, KHL, SHL, NLA, DEL, NCAA)? Jokereiden poistuminen heikensi myöskin osaltaan Liigan tasoa. Liigan tasoa kuvaa sekin, että tänne takaisin palanneet jäähdyttelijät (mm Tomi Kallio) iskevät vielä yli nelikymppisenä pinna per peli tahtia eli samaa tahtia kuin mitä hän teki pelatessaan Liigaa ennen maailmalle lähtöään.

Pudonneella Liigan tasolla on ehdottomasti hyviäkin puolia. Yhä nuoremmat pelaajat saavat vastuullisia pelipaikkoja ja pääsevät pelaamaan miesten pelejä.

Myöskään Jokereiden roolia ei voida vähätellä, kun mietitään Suomen menestystä miesten tasolla.

Liiga on ehdottomasti vielä mielenkiintoinen sarja. Suunta on huolestuttava, mikäli parhaiden pelaajien virta poispäin pysyy kovana ja vetovoima pysyy huonolla tasolla. Toivottavasti potentiaaliset ulkomaalaiset huomaisivat Liigavalmentajien tason ja sen, että Liiga toimii hyvänä ponnahduslautana isompiin ympyröihin.
 
Ylös