Minulla ei ole oikeastaan missään vaiheessa kauden mittaan ollut sellaista tunnetta, että Ilves taistelisi mestaruudesta.
Ehkä se oli tuo shokeeraava alkukausi, joka jätti sen verran traumoja. Koko ajan on hyvistä tuloksistakin huolimatta tuntunut siltä, että ei tästä mitään tule.
Nyt taidetaan kuitenkin olla Ilveksen uuden tulemisen jälkeen lähimpänä tätä tilannetta, kun välieräsarja on tilanteessa 2-0. TPS:ää vastaan taidettiin sarjaa johtaa 1-0, jonka jälkeen se pari ikävä kyllä kääntyi väärille raiteille.
Jos on aiempina keväinä odotukset olleet korkealla, niin tänä vuonna olen nähnyt Ilveksen enemmän mustana hevosena.
Aiempina keväinä pelaamisen taso ei ole noussut pudotuspeleihin, vaan tilanne on usein ollut jopa päinvastoin. Eli vähän sellaista Toronto Maple Leafsin ja Carolinan meininkiä, jos rapakon takaiseen haluaa verrata.
Nyt kuitenkin näyttää päinvastaiselta. KalPa-sarjaa, jos katsoo, niin sarjan tultua tasatilanteeseen, näytti siltä, että Ilves voi jopa hävitä tuon parin ihan puhtaasti erikoistilannepelaamiseen.
Sen jälkeen suorastaan katastrofaalisen huono alivoima saatiin kuitenkin kuntoon ja tämä osa-alue on ollut sitä yhtä KalPan lohtuosumaa lukuun ottamatta todella hyvällä tasolla. Suorastaan järkyttävän hyvällä, jos muistelee sitä, kuinka huonoa av on ollut koko kauden ajan.
Myös yksilötasolla on nähty paljon fénixlinnun kaltaisia heräämisiä. Esimerkiksi Toni Utunen on nostanut tasoaan kovasti siitä KalPa-sarjan puolivälistä, jossa tilalle huudettiin ihan perustellusti nuorta Soinia. Samankaltainen muutos on nähty esimerkiksi Samuli Ratisen kohdalla.
Sitten on myös tällaisia esimerkkejä kuin Otto Latvala, johon melkeinpä kaikki meistä ovat vähintään ajoittain olleet pettyneitä kauden mittaan. Aika hienoa kevättä pelaa jättiläinen tällä hetkellä. Yksi iso virhe tuli KalPaa vastaan, mutta muuten on ollut pelin ytimessä. Osas tällä hetkellä käyttää kokoaan eikä myöskään provosoidu, vaikka vastustajat sitä usein yrittävätkin.
Toinen esimerkki on sitten Pavlat. Muistan jonkun kirjoittaneen Pavlatin viimeisen runkosarjapelin (olikohan Lukkoa vastaan) jälkeen, että toivottavasti oli viimeinen peli Ilveksen maalilla. Aika komeasti on tshekki koonnut itsensä jälleen pudotuspeleihin, etenkin kun huomioidaan se, että otteet olivat tällä kaudella käytännössä läpi koko runkosarjan ailahtelevia, vaikka Armaliksen kanssa vastuun jakaminen ja keskinäinen kilpailu sitä yleistasoa nostivatkin.
Kärkipelaajat ovat Ilvekseltä aika usein kadonneet kevään aikana. Kaikki muistamme hyvin mm. sellaiset nimet kuin Oula Palve, Sami Niku, Aku Räty jne. Lukas Jasekille varmasti povailtiin jotain vastaavaa ilmiötä, mutta hyvinhän tuo on mennyt. Jopa niin hyvin, että Mäntykiven ketjulta ei ole tarvittu ihmeitä tähän mennessä. Näitä saatiin kunnolla vasta kevään kahdeksannessa ottelussa.
En tiedä, mihin asti Ilveksellä tänä keväänä riittää, mutta sen perusteella, mitä olen pelejä nähnyt, on eväät mestaruuteen paljon paremmat kuin aiempina keväinä.
