Ilves playoffeissa kaudella 2023-2024

[PUMPPU]

Mun sisäinen keittiöpsykologi sanoo, että se voitto oli tulossa liian helposti. Peli oli hanskassa, mutta olihan se välillä melkoista läpsyttelyä vailla suurempaa intohimoa, saati kevään kiimaa. Loppua taas ei tarvitse enää kerrata. "Totuus iski kuin salama", laulaa Maj Karma.

Jotain tällaista itsekin mietin.

 

[ksyylae]

Kuopioon matkustellessani väkisinkin ajatukset pyörivät tässä puolivälieräsarjassa, vaikka muuta puuhaa yrittäisi itselleen kehitellä. Ne pyörivät edelleen sekä tuossa ensimmäisessä ottelussa, että tietysti tulevissa otteluissa. Samalla vaivalla sen ajatusmaailman voisin nyt kaiketi yrittää "paperille" jäsennellä.

Lyhyesti voisi todeta, että edelleen sinänsä vahvaa luottamuksen signaalia ovat torstaista asti onnistuneet tietyt seikat ja tapahtumat häiritsemään. Osa näistä ajoittaista ahdistusta aiheuttavista tekijöistä ovat itsestäänselviä ja ymmärrettäviä, osa kenties turhiakin.

Juurisyy poukkoilevaan mielialaan kaiken taustalla lienee se, että lähihistoriasta löytyy tietysti hyviä esimerkkejä suosikkiasemassa välieriin etenemisestä - kerran vähän vaikeamman kautta, kerran aavistuksen kivuttomammin. Mutta samalla kuitenkin olan takana piruilee se paljon, ehkä liikaakin, käsitelty pitkäaikaisen historian Belsebub. Nolla mestaruutta todistaneena 80-luvun lopun tuotoksena en vain yksinkertaisesti kykene pääsemään eroon ajatuksista "Taasko?" tai "Eikö tälläkään kertaa?" Järjellä ajatellen, olemme kuitenkin hyvin kaukana kauden päättymisestä ennenaikaisesti. Silti, välittömästi tämän todetessani alkaa jyskyttää takaraivossa ajatus: "vai olemmeko sittenkään niin kaukana?" Kertoo karua kieltään vuosikymmeniä kestäneestä murheen alhossa vaeltamisesta.

Pakkovoitoltahan tämä illan ottelu siis alkaa jo väkisin tuntua. Ei ehkä tuntuisi, jos ensimmäisen osaottelun tappio olisi tullut 79 minuutin umpitasaisen nuhjaamisen jälkeen. Moni muukin sen on todennut, että tapa jolla ensimmäinen tappio tuli, oli se ydinongelma. Nyt joka tapauksessa ollaan tilanteessa, missä kärjistetysti sanottuna kuopiolaisilla on varaa hävitä, Ilveksellä ei välttämättä niinkään.

No, on kyseessä "pakkovoitto" tai ei, lienee mielekkäämpää pohtia sitä, voittaako Ilves tänään Kuopiossa, eittämättä kuitenkin tiukassa paikassa? Pääsemme ajatuksenjuoksussa siihen osaan, että mikä luottamusta sitten herättää? Minä uskon, että Ilves luistelee tänään kaukaloon jykevänä ja väkevänä. Paikallinen yleisö pääsee kyllä kerran tai kaksi älähtämään Sweet Carolinen lomassa "Kuo-pi-joo!", mutta illan päätteeksi, jos jostakin syystä tuon laulun säveliä hyräillään, se tapahtuu Jakub Málekin torjuman voiton merkiksi. Saa se voitonsävel minun puolestani toki olla myös Dirlanda, jos niikseen tulee.

Odotukset perustuvat lähinnä siihen, että mielestäni tämän kauden Ilves on osannut olla monesti parhaimmillaan silloin, kun sitä ei ole aina ehkä edellisen otatuksen perusteella varauksettomasti osannut odottaa. Pelaajamateriaalin laadusta suhteessa vastustajaankaan lienee turha yhtä virkettä enempää mainita. Mainitsen nyt toki lisäksi, että ymmärrän myös henki vs. materia -ajattelun ja sen vaikutukset. Ja juuri siitä puheenollen, en usko että Ilvestä on vielä millään tavalla lyöty henkisesti, vaikka oma uskoni välillä horjuukin matkan varrella. Se kaikista olennaisin seikka onkin juuri se, että kaikesta kannattajakunnan pirujenmaalailusta tai yhtälailla horjumattomasta itseluottamuksesta huolimatta, se on joukkue joka kantaa tai on kantamatta ylisuuria paineita 0-1 -tappioasemasta. Matkalla mahdolliseen mestaruuteen tulee suurella todennäköisyydellä vastaan vielä suurempiakin vuoria kiivettäväksi, kuin 0-1 -tappioasema puolivälieräsarjassa. Tämän vastoinkäymisen Ilves selvittää ja tuonnempana nähdään, millaisia haasteita voitettavaksi jatkossa eteen ilmestyy.

Jatkan siis luottavaisin mielin matkaani kohti Kuopiota, samalla kuitenkin silloin tällöin havahtuen ylimääräisiin sydämentykytyksiin, kun "entä jos?" -ajatus on hetkellisesti päässyt häiritsemään edelleen pääosin vahvaa luottamuksen signaalia.

 

[Rst83]

Vaimo otti tuossa puheeksi vuoden 2017 puolivälierät Ilveksen ja Tapparan välillä. Ensimmäinen ottelu voitettiin lopulta aika selkeästi vaikka oltiin ensin 3-1 tappiolla. Samoin parista muusta ottelusta voitto. Silti Tappara tuon sarjan käänsi itselleen ja käveli lopulta mestaruuteen asti. Nyt Ilves pelaa samankaltaista peliä kun Tappara silloin. Toistaiseksi ajattelin tästä muistosta ammentaa voimaa itselleni. Mitään ei ole vielä menetetty.

Olikos tämä 2017 sarja se kun hyväksyttiin maalit vaikka kiekko ollut lähelläkään maalia?

 

[Ikurin Vire]

Olikos tämä 2017 sarja se kun hyväksyttiin maalit vaikka kiekko ollut lähelläkään maalia?

Jos Haapalan haamumaalia tarkoitat, niin se tapahtui kyllä samana vuonna, mutta runkosarja pelissä.

 

[Pentti Annanen]

Rinta rottingilla kyllä sanon edelleen, että pelillisesti KalPa ei esittänyt mitään, mikä aiheuttaisi pelkoa sarjan suhteen. Ainoa pelon aihe näkyy peilistä, se on Ilves itse.

Juuri näin, ja se tekeekin tilanteesta huolestuttavan. Miten voittamisen pelko voi olla näin syvään juurtunut. Ja nimenomaan kun puhutaan tärkeistä peleistä

 

[Rst83]

Jos Haapalan haamumaalia tarkoitat, niin se tapahtui kyllä samana vuonna, mutta runkosarja pelissä.

Oliko niin että runkosarjassa...muistin aivan että olisi tapahtunut pudotus peleissä.

 

[38 Special]

Oliko niin että runkosarjassa...muistin aivan että olisi tapahtunut pudotus peleissä.

Oli runkosarjassa. Ilves johti kahdella maalilla. Jatkoajalla Savinainen ratkaisi.

 

[Hyvönen - Stefan - Kariya]

Oliko niin että runkosarjassa...muistin aivan että olisi tapahtunut pudotus peleissä.

Runkosarjan viimeinen paikallinen. Henkka itsekin myöntänyt, ettei ollut lähelläkään maalia.

 

[El Reino]

Mun sisäinen keittiöpsykologi sanoo, että se voitto oli tulossa liian helposti. Peli oli hanskassa, mutta olihan se välillä melkoista läpsyttelyä vailla suurempaa intohimoa, saati kevään kiimaa. Loppua taas ei tarvitse enää kerrata. "Totuus iski kuin salama", laulaa Maj Karma.

Tämä näkyi osin kehonkielessäkin, kun ryssitään 2-1 -hyökkäys paskaan syöttöön tai suditaan avopaikasta ohi, niin tullaan naureskellen vaihtoon. Ollaan siis siinä fiiliksessä, että mitäpä noista - kyllä me tämä hoidetaan.

Rentous on hyvä asia, mutta se ei saa viedä taisteluasennetta. Liekin pitää palaa koko 60 min tai käy kalpaten tiikerinsilmä-tilan saavuttanutta vastustajaa vastaan. Jos liekki ei pala, ei joukkuekaan syty. Rentous vaihtuu häviämisen pelkäämiseksi.

 

[Alfred Lammas]

Pakkovoitoltahan tämä illan ottelu siis alkaa jo väkisin tuntua. Ei ehkä tuntuisi, jos ensimmäisen osaottelun tappio olisi tullut 79 minuutin umpitasaisen nuhjaamisen jälkeen. Moni muukin sen on todennut, että tapa jolla ensimmäinen tappio tuli, oli se ydinongelma. Nyt joka tapauksessa ollaan tilanteessa, missä kärjistetysti sanottuna kuopiolaisilla on varaa hävitä, Ilveksellä ei välttämättä niinkään.

Hyvät, kultaiset palstaystävät. Taas yhden yön nukuttuani olen entistä vakuuttuneempi pakkovoiton tarpeesta. Se on karu asenne, mutta mahdollisen tappion jälkeen mitalipelit karkaavat epätodennäköisen etäälle!

Joukkueemme ei näet ole mielestäni näyttäytynyt kovin vahvana armottoman paineen ahdistaessa. Näin ollen ei painetta voisi tämäniltaisesta enää suurin surminkaan lisätä. Kun tästä selvitään, on tietenkin uusia uhkia tulossa jatkotapahtumissa. Mutta puolivälierät on kuitenkin sikäli haastavin, että sulaminen tässä vaiheessa johtaisi koko kauden murskaantumiseen ja kaikien toiveiden kariutumiseen.

Mutta uskotaan kantavaan kasvuun.

No niin, hengitän syvään ja siirryn keittiöhenkilökunnan tehtäviin. Vaimoni saattaa näet kohtapuoliin ilmaantua makuuhuoneesta.

 

[Rantsukoff]

Ei tänään ole pakkovoitto. Game3 näyttää vasta suunnan sarjalle.

 

[Ipa72]

Hyvät, kultaiset palstaystävät. Taas yhden yön nukuttuani olen entistä vakuuttuneempi pakkovoiton tarpeesta. Se on karu asenne, mutta mahdollisen tappion jälkeen mitalipelit karkaavat epätodennäköisen etäälle!

Joukkueemme ei näet ole mielestäni näyttäytynyt kovin vahvana armottoman paineen ahdistaessa. Näin ollen ei painetta voisi tämäniltaisesta enää suurin surminkaan lisätä. Kun tästä selvitään, on tietenkin uusia uhkia tulossa jatkotapahtumissa. Mutta puolivälierät on kuitenkin sikäli haastavin, että sulaminen tässä vaiheessa johtaisi koko kauden murskaantumiseen ja kaikien toiveiden kariutumiseen.

Mutta uskotaan kantavaan kasvuun.

No niin, hengitän syvään ja siirryn keittiöhenkilökunnan tehtäviin. Vaimoni saattaa näet kohtapuoliin ilmaantua makuuhuoneesta.

Samaa mieltä asiasta. Paineensietokyky on nyt se ykkösjuttu ja tosiasia on, että tulevalla mestarilla on sekin puoli kaikista parhain, eli parempi voittaa.

 

[jurgen]

Ei tänään ole pakkovoitto. Game3 näyttää vasta suunnan sarjalle.

No ei sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kiistatta voitto on elintärkeä jatkoa ajatellen.

 

[Pieni ja Lihava]

Juu ei pakkovoitto, mutta ehkä "pakkovoitto". Tämä lainaus jatkoajasta: "Viimeisen 10 kauden aikana pudotuspeleissä on ollut 32 kertaa se tilanne, että toinen joukkue johtaa sarjaa 2-0. 31 kertaa näistä sarja on myös lopulta päättynyt tuon joukkueen voittoon, ainoastaan Tappara nousi vuonna 2017 finaalisarjassa KalPaa vastaan 0-2 tappiolta 4-2 voittoon"

 

[Eetu Fucking Mäkiniemi]

Vaimo otti tuossa puheeksi vuoden 2017 puolivälierät Ilveksen ja Tapparan välillä. Ensimmäinen ottelu voitettiin lopulta aika selkeästi vaikka oltiin ensin 3-1 tappiolla. Samoin parista muusta ottelusta voitto. Silti Tappara tuon sarjan käänsi itselleen ja käveli lopulta mestaruuteen asti. Nyt Ilves pelaa samankaltaista peliä kun Tappara silloin. Toistaiseksi ajattelin tästä muistosta ammentaa voimaa itselleni. Mitään ei ole vielä menetetty.

Se oli muuten Ilvekseltä monella tapaa hieno sarja, siinä saatiin joukkue joukkueeksi. Jotenkin tämän kauden joukkue ei ole vieläkään jotenkin hitsautunut täydellisesti yhteen (vaikka vittujakaan tästä oikeaati tiedä mitään).
Ilves myös oli taktisesti kerrankin edellä ja laittoi playoffien hengessä mm. Keräsen päällystakiksi ärsyttämään ja viemään huumoria vastustajan "tähdiltä". Monta hienoa muistoa tuosta sarjasta.

 

[Hyvönen - Stefan - Kariya]

Se oli muuten Ilvekseltä monella tapaa hieno sarja, siinä saatiin joukkue joukkueeksi. Jotenkin tämän kauden joukkue ei ole vieläkään jotenkin hitsautunut täydellisesti yhteen (vaikka vittujakaan tästä oikeaati tiedä mitään).
Ilves myös oli taktisesti kerrankin edellä ja laittoi playoffien hengessä mm. Keräsen päällystakiksi ärsyttämään ja viemään huumoria vastustajan "tähdiltä". Monta hienoa muistoa tuosta sarjasta.

Älä yllytä mua! Toi kevät oli niin mahtava alkaen sieltä runkosarjan lopun voittoputkesta. Karri Kivellä ja ton joukkueen pelaajilla on aina paikka mun sydämessä (jopa Vittasmäellä).

 

[PUMPPU]

Se oli muuten Ilvekseltä monella tapaa hieno sarja, siinä saatiin joukkue joukkueeksi. Jotenkin tämän kauden joukkue ei ole vieläkään jotenkin hitsautunut täydellisesti yhteen (vaikka vittujakaan tästä oikeaati tiedä mitään).
Ilves myös oli taktisesti kerrankin edellä ja laittoi playoffien hengessä mm. Keräsen päällystakiksi ärsyttämään ja viemään huumoria vastustajan "tähdiltä". Monta hienoa muistoa tuosta sarjasta.

Karri Kivi - Olli Salo -tutkapari meinasi syödä kyllä naapurin elävältä silloin. materiaali ja pääkoppa ei vaan riittänyt.

Kivi sanoi joskus että ei pelaajilla usko vaan riittänyt kun aina naapuri kampesi tasoihin.

 

[KAIZΞN]

Juu ei pakkovoitto, mutta ehkä "pakkovoitto". Tämä lainaus jatkoajasta: "Viimeisen 10 kauden aikana pudotuspeleissä on ollut 32 kertaa se tilanne, että toinen joukkue johtaa sarjaa 2-0. 31 kertaa näistä sarja on myös lopulta päättynyt tuon joukkueen voittoon, ainoastaan Tappara nousi vuonna 2017 finaalisarjassa KalPaa vastaan 0-2 tappiolta 4-2 voittoon"

Sinänsä ihan kiva knoppitieto, mutta tuo ei ota huomioon sarjaan osallistuvien voimasuhteita. Eli kuinka usein tilanne on ollut 0-2 sarjan heikommin sijoittuneelle. Ei ole niin yllättävää, että sarjan lähtökohtaisesti parempi (eli tyypillisesti runkosarjassa korkeammalle sijoittunut) joukkue menee 2-0 johtoon ja siitä myös lopulta marssii sarjan voittajaksi. Otantakoko on siis sopiva, mutta mielestäni se on aika tyypillinen esimerkki valikoitumisharhasta. En jaksa nyt katsoa, mutta uskoisin otantakoon olevan melko ohut, jos valikoidaan vain nämä erikoistapaukset.

Toisaalta taas Pelicans-HIFK -sarjaan tämän tilastotiedon hyödyntäminen mielestäni pätee paremmin.

 

[Hyvönen - Stefan - Kariya]

Karri Kivi - Olli Salo -tutkapari meinasi syödä kyllä naapurin elävältä silloin. materiaali ja pääkoppa ei vaan riittänyt.

Kivi sanoi joskus että ei pelaajilla usko vaan riittänyt kun aina naapuri kampesi tasoihin.

Niin tai kyllähän se riitti erinomaisesti 6. ottelun loppuun, mutta siihen tyhjeni takki.

 

[38 Special]

Älä yllytä mua! Toi kevät oli niin mahtava alkaen sieltä runkosarjan lopun voittoputkesta. Karri Kivellä ja ton joukkueen pelaajilla on aina paikka mun sydämessä (jopa Vittasmäellä).

Muistan hyvin sen viimeisen Lukko-kannattajareissun runkosarjan lopussa. Lukko meni ekassa erässä 2-0 johtoon, mutta kokoajan oli ihan älyttömän luottavainen ja levollinen olo että tää hoidetaan ja hoidettiinkin.