Ilveksen pelitapa
- Viestiketjun aloittaja Battery
- Alkaa
)Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen pelitapa kaudella 2014-2015
Jos ja kun Ilves ei enää kykene pelaamaan organisoitua hyökkäyspeliä, pitäisi alkaa pelata mahdollisimman yksinkertaisesti ja riskittömästi: ohjauspeliä keskialueella ja maalintekosektorin tukkimista puolustusalueella.
Jos ja kun Ilves ei enää kykene pelaamaan organisoitua hyökkäyspeliä, pitäisi alkaa pelata mahdollisimman yksinkertaisesti ja riskittömästi: ohjauspeliä keskialueella ja maalintekosektorin tukkimista puolustusalueella.
Prophet
Luottopelaaja
- Viestejä
- 2 817
Vs: Ilveksen pelitapa kaudella 2014-2015
Näinhän tämä menee. Eilisessä Sport-pelissä saatiin hyvä esimerkki siitä, miltä pelaaminen näyttää, kun pelitavasta yritetään pitää orjallisesti kiinni, vaikkei eväitä olisi. Ilves lähti toistuvasti paineistamaan myöhässä jopa kolmella pelaajalla, vaikka tilanne oli Sport-pakeilla jo täysin hallinnassa. Tuollaisen säntäilyn purkaminen vaatii tasan yhden helpon pakki-pakki -syötön ja siitä jatkon Ilves-hyökkääjien taakse avautuneeseen tyhjään tilaan.
Tuokkolan on nyt ohjeistettava ukot siten, että aktiivinen karvaus aloitetaan vain oman organisoidun hyökkäyksen jatkoksi tai vastustajan pakin tupeloidessa pomppivan kiekon kanssa selkä peliin päin. Muuten vedetään välittömästi keskialue trapilla tukkoon ja ohjauspeli käyntiin. Näin muodostuva tiivis paketti siirtyy sitten varjelemaan sektoria omalla alueella.
Tällä tavoin pelaten säästetään energiaa ja ollaan tiiviinä viisikkona valmiina lähtemään hyökkäykseen, kun kiekko omille saadaan. Tuosta on edes pieni mahdollisuus saada organisoitu rintamahyökkäys aikaiseksi, joka puolestaan voisi johtaa kulmissa pyörimisen sijaan edes jonkinlaiseen maalipaikkaan joko suoraan tai oikea-aikaisen jatkokarvauksen kautta.
Tällä hetkellä peli on takavuosilta tuttua päätöntä kohkaamista, jossa sekä hyökätään että puolustetaan organisoimattomalla viisikolla, pitkillä etäisyyksillä ja vieläpä useimmiten alivoimaisena. Tuokkola kertoi kauden alussa, että viime kauden pelitapaa on haluttu suoraviivaistaa ja riistoihin pyritään hanakammin vastustajan alueella. Tämä on ajatuksena ok ja toimikin alkukauden lentokelissä loistavasti, mutta nyt olisi syytä vetää hieman jarrua. Tai ainakin tarkemmin pyrkiä tunnistamaan ne tilanteet, jolloin aggressiivinen prässi on paikallaan. Nyt karvataan ja prässätään ihan vain karvaamisen ja prässäämisen riemusta vailla selkeää ajatusta ja erityisesti vailla riittävää liikettä ja viisikon tukea.
Modet voisi varmaan poistaa otsikosta vuosiluvut tai sitten perustaa tälle kaudelle oman ketjun...
Brooks sanoi:
Näinhän tämä menee. Eilisessä Sport-pelissä saatiin hyvä esimerkki siitä, miltä pelaaminen näyttää, kun pelitavasta yritetään pitää orjallisesti kiinni, vaikkei eväitä olisi. Ilves lähti toistuvasti paineistamaan myöhässä jopa kolmella pelaajalla, vaikka tilanne oli Sport-pakeilla jo täysin hallinnassa. Tuollaisen säntäilyn purkaminen vaatii tasan yhden helpon pakki-pakki -syötön ja siitä jatkon Ilves-hyökkääjien taakse avautuneeseen tyhjään tilaan.
Tuokkolan on nyt ohjeistettava ukot siten, että aktiivinen karvaus aloitetaan vain oman organisoidun hyökkäyksen jatkoksi tai vastustajan pakin tupeloidessa pomppivan kiekon kanssa selkä peliin päin. Muuten vedetään välittömästi keskialue trapilla tukkoon ja ohjauspeli käyntiin. Näin muodostuva tiivis paketti siirtyy sitten varjelemaan sektoria omalla alueella.
Tällä tavoin pelaten säästetään energiaa ja ollaan tiiviinä viisikkona valmiina lähtemään hyökkäykseen, kun kiekko omille saadaan. Tuosta on edes pieni mahdollisuus saada organisoitu rintamahyökkäys aikaiseksi, joka puolestaan voisi johtaa kulmissa pyörimisen sijaan edes jonkinlaiseen maalipaikkaan joko suoraan tai oikea-aikaisen jatkokarvauksen kautta.
Tällä hetkellä peli on takavuosilta tuttua päätöntä kohkaamista, jossa sekä hyökätään että puolustetaan organisoimattomalla viisikolla, pitkillä etäisyyksillä ja vieläpä useimmiten alivoimaisena. Tuokkola kertoi kauden alussa, että viime kauden pelitapaa on haluttu suoraviivaistaa ja riistoihin pyritään hanakammin vastustajan alueella. Tämä on ajatuksena ok ja toimikin alkukauden lentokelissä loistavasti, mutta nyt olisi syytä vetää hieman jarrua. Tai ainakin tarkemmin pyrkiä tunnistamaan ne tilanteet, jolloin aggressiivinen prässi on paikallaan. Nyt karvataan ja prässätään ihan vain karvaamisen ja prässäämisen riemusta vailla selkeää ajatusta ja erityisesti vailla riittävää liikettä ja viisikon tukea.
Modet voisi varmaan poistaa otsikosta vuosiluvut tai sitten perustaa tälle kaudelle oman ketjun...
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen pelitapa
Kirjoitin jokin aika sitten tuolla toisessa ketjussa seuraavasti:
Ilveksellä on suuria ongelmia, jotka liittyvät joukkueen rakenteeseen, taitotasoon, pelitapaan, pelin rakenteeseen ja pelaajien henkilökohtaisen suorittamisen yksityiskohtiin.
Ajattelin tässä aikani kuluksi vähän avata sitä, mitä tuolla tarkkaan ottaen tarkoitin. Kirjoitan tähän pelitapaketjuun, koska viime kädessä nuo asiat kuitenkin tiivistyvät pelitapaan ja sen toteuttamiseen.
1. JOUKKUEEN RAKENNE
Ilveksen pelaajisto on vaikkapa viime kauteen verrattuna homogeenisempi, koska se on selkeämmin valittu valmennusjohdon ajaman pelitavan ehdoilla. Tuokkola on myös pystynyt muokkaamaan kokoonpanoa enemmän mieleisekseen. Ilveksen pelitavassa on kuljettu - tai ainakin pyritty kulkemaan - kuopiolaisesta kiekottelusta Skellefteån nopeamman kiekkokontrollin kautta amerikkalaiseen pystysuunnan jääkiekkoon. Tämän mukaisesti tämän kauden Ilveksen piti oleman urheilullinen ja nopea miehistö, josta Petteri Piiroinen oli koulinut taas vähän kovakuntoisemman porukan. Kauden alku näyttikin taas kerran hyvältä, kun muita valmiimpana syksyn peleihin lähtenyt Ilves liikkui vastustajiaan paremmin, piti viisikkonsa kasassa ja pystyi jopa luomaan hyvin organisoituja hyökkäyksiä. Siinä huumassa jäi ehkä huomaamatta, että kaikesta huolimatta mukavasti täyttyneestä pistepussista saatiin kuitenkin aika pitkälle kiittää huippuvireistä Hannu Toivosta ja poikkeuksellisen kotipainotteista sarjaohjelmaa.
Jo ennen kauden alkua oli aiheellista esittää kysymys Tuntemattoman Lahtisen tapaan: "Suomalainen vastaa kymmentä ryssää, mutta entäs sitten, kun tulee se yhdestoista" eli Ilves on nopea ja urheilullinen, mutta mitä sitten tehdään, kun vastaan tulee vielä nopeampi ja urheilullisempi joukkue?
Pelaajamateriaali tiedettiin kapeaksi, ja lisähuolta aiheutti tärkeimmän hyökkääjän Sami Sandellin polven kunto. Vaatimaton pelaajabudjetti vedettiin tappiin jo ennen runkosarjan alkua, mikä merkitsi sitä, ettei loukkaantumisiin tai pitkiin pelikieltoihin ollut varaa reagoida. Loukkaantumissumalla ja Antti Tyrväisen pelikiellolla oli toki oma vaikutuksensa Ilveksen peliesitysten romahtamiseen marraskuussa, mutta toisaalta silloinhan alettiin muutenkin elää sitä klassista hetkeä, jolloin jyvät alkavat erottua akanoista. Kun muut joukkueet saivat koneensa kunnolla käyntiin, Ilveksen palaajiston vaatimaton taso paljastui kaikessa alastomuudessaan.
Ilveksen viisikkopelin rakenne alkoi hajota käsiin, kun liian moni pelaaja joutui käymään kaukalossa selviytymistaistelua. Yksittäisten pelaajien puutteet tulivat esiin, kun viisikkopeli ei enää antanut tukea. Hyvä alkukausi oli tuudittanut monet siihen valheelliseen käsitykseen, että yksittäiset pelaajat olisivat ottaneet suuriakin edistysaskeleita omassa kehityksessään. Tosiasiassa todellisia tasonkohottajia on ollut todella vähän.
Maalivahtipeli oli alkukaudesta aivan huikeaa, mutta Ilveksen pelillisen alamäen alettua Toivonen ei enää pystynyt torjumaan samalla korkealla tasolla. Tietyt heikkoudet ovat yhä olemassa - irtokiekkojen kontrolli ja hitaahkot kädet -, ja välillä laukauksia upposi siniviivaltakin. Ylipäätänsäkin maalivahtipeli on nyky-Liigassa niin korkealla tasolla, että marginaalit ovat hyvin pienet. Maalivahtipeli on enää harvoin se ratkaisevin tekijä joukkueiden välillä.
Nykyään joukkueen tärkein pelaaja on ykköskeskushyökkääjä. Ilveksen hyökkäyspelin kannalta ehkä suurin heikkous on pelintekijän puute. Mustonen ei ole pystynyt ottamaan odotetunlaista hyppyä seuraavalle tasolle, ja jää nähtäväksi, onko hänestä ensi kaudellakaan ykkössentteriksi. Mustonen on nopea ja näppärä, muttei toistaiseksi ole loistanut pelisilmällään. Laakso ja Flinck eivät ole riittävän nopeita ja taitavia ollakseen menestyvän joukkueen ykkössenttereitä. Vaikka joku jääkiekkoa vähemmän ymmärtävä saattaakin tulla höpöttelemään ketjujen oikeanlaisesta roolittamisesta, menestyvän joukkueen ykkössentterin on kyettävä rytmittämään peliä omalta puolustusalueelta lähtien ja hänen on pystyttävä tekemään yllättäviä kiekollisia ratkaisuja. Vaikka joukkueessa olisikin peliätekeviä laitureita, nämä eivät voi koskaan rytmittää peliä samalla tavalla kuin sentteri jo pelkästään siksi, ettei laiturilla ole yhtä paljon syöttösuuntia. Sandell on ainoa, joka pystyy täyttämään ykkössentterin roolin.
Laidoilla on aivan liian vähän käsiä, jotta joukkue voisi menestyksellisesti toteuttaa haluttua pelitapaa, varsinkin, kun Sandell on ollut poissa ja Rautiainen menettänyt parhaan liikkeensä ja itseluottamuksensa. Joonas Vihko voi olla tärkeä mies kopissa, muttei enää tulosyksikön laituri menestystä hakevassa joukkueessa. Suomella ja Meskasella on lahjoja, mutta luistelussa ja fyysisyydessä on vielä tekemistä. Kuitenkin juuri pystysuunnan jääkiekko olisi vaatinut aiempaa enemmän yksilötaitoa, koska mitä enemmän pelaajat joutuvat pelaamaan ilman tiukkoja pelin rakenteita, sitä parempia yksilöitä tarvitaan. Näin esimerkiksi silloin, kun hyökätään alivoimaisina. Nopeassa hyökkäämisessä myös syöttöjen laatu ja pelaajien reagointikyky korostuvat.
Monien mielestä tupsukorvien puolustajien taso on ihan riittävä Liigaan, mutta tosiasiassa puolustus on Ilveksen heikoin osa. Amerikkalainen pystysuunnan jääkiekko vaatii puolustajilta paitsi hyvää syöttötaitoa ja nopeaa pelinlukua, myös kykyä nousta voimakkaasti mukaan hyökkäyksiin. Takkuturkkien pakiston ainoat pelimiehet ovat Veli-Matti Vittasmäki ja Jyri Niemi. Näistäkään jälkimmäisellä ei ole hyökkäyssuuntaan muuta annettavaa kuin joukkueen kovin lämäri (joka on toistaiseksi poikinut yhden maalin.) Hyökkääviksi puolustajiksi kaavaillut Blake Kessel ja Marcus Fagerudd ovat osoittautuneet täysiksi turhakkeiksi: tehottomiksi hyökkäyksessä ja hasardeiksi puolustustehtävissä. Jälkimmäisestä voi tosin joskus tulevaisuudessa tulla jotakin. Konsta Mäkinen on jo nähty. Aleksi Mäkelä saattaa olla seuraava lupaus, joka puhkeaa kukkaan jossakin muualla; Ilveksen paidassa ei ole ollut edistysaskelia havaittavissa. Salmela on parantanut otteitaan omassa päässä, mutta vastaavasti tehot ovat pudonneet. Erityisesti puolustajien puutteet ovat näkyneet yv-pelissä.
Nykyisenkaltaisella pelaajamateriaalilla Ilves ei jatkossakaan pärjää, jos se yrittää riuhtoa pystysuunnan lätkää. Se edellyttäisi parempia pelaajia. Pelin rytmittäminen on se keino, jolla etukäteen heikompi joukkue voi voittaa parempansa. Ilveksellä olisi ehdottomasti pitänyt olla hyvin opetettu plan B - tai sitten erilainen miehistö.
(jatkuu...)
Kirjoitin jokin aika sitten tuolla toisessa ketjussa seuraavasti:
Ilveksellä on suuria ongelmia, jotka liittyvät joukkueen rakenteeseen, taitotasoon, pelitapaan, pelin rakenteeseen ja pelaajien henkilökohtaisen suorittamisen yksityiskohtiin.
Ajattelin tässä aikani kuluksi vähän avata sitä, mitä tuolla tarkkaan ottaen tarkoitin. Kirjoitan tähän pelitapaketjuun, koska viime kädessä nuo asiat kuitenkin tiivistyvät pelitapaan ja sen toteuttamiseen.
1. JOUKKUEEN RAKENNE
Ilveksen pelaajisto on vaikkapa viime kauteen verrattuna homogeenisempi, koska se on selkeämmin valittu valmennusjohdon ajaman pelitavan ehdoilla. Tuokkola on myös pystynyt muokkaamaan kokoonpanoa enemmän mieleisekseen. Ilveksen pelitavassa on kuljettu - tai ainakin pyritty kulkemaan - kuopiolaisesta kiekottelusta Skellefteån nopeamman kiekkokontrollin kautta amerikkalaiseen pystysuunnan jääkiekkoon. Tämän mukaisesti tämän kauden Ilveksen piti oleman urheilullinen ja nopea miehistö, josta Petteri Piiroinen oli koulinut taas vähän kovakuntoisemman porukan. Kauden alku näyttikin taas kerran hyvältä, kun muita valmiimpana syksyn peleihin lähtenyt Ilves liikkui vastustajiaan paremmin, piti viisikkonsa kasassa ja pystyi jopa luomaan hyvin organisoituja hyökkäyksiä. Siinä huumassa jäi ehkä huomaamatta, että kaikesta huolimatta mukavasti täyttyneestä pistepussista saatiin kuitenkin aika pitkälle kiittää huippuvireistä Hannu Toivosta ja poikkeuksellisen kotipainotteista sarjaohjelmaa.
Jo ennen kauden alkua oli aiheellista esittää kysymys Tuntemattoman Lahtisen tapaan: "Suomalainen vastaa kymmentä ryssää, mutta entäs sitten, kun tulee se yhdestoista" eli Ilves on nopea ja urheilullinen, mutta mitä sitten tehdään, kun vastaan tulee vielä nopeampi ja urheilullisempi joukkue?
Pelaajamateriaali tiedettiin kapeaksi, ja lisähuolta aiheutti tärkeimmän hyökkääjän Sami Sandellin polven kunto. Vaatimaton pelaajabudjetti vedettiin tappiin jo ennen runkosarjan alkua, mikä merkitsi sitä, ettei loukkaantumisiin tai pitkiin pelikieltoihin ollut varaa reagoida. Loukkaantumissumalla ja Antti Tyrväisen pelikiellolla oli toki oma vaikutuksensa Ilveksen peliesitysten romahtamiseen marraskuussa, mutta toisaalta silloinhan alettiin muutenkin elää sitä klassista hetkeä, jolloin jyvät alkavat erottua akanoista. Kun muut joukkueet saivat koneensa kunnolla käyntiin, Ilveksen palaajiston vaatimaton taso paljastui kaikessa alastomuudessaan.
Ilveksen viisikkopelin rakenne alkoi hajota käsiin, kun liian moni pelaaja joutui käymään kaukalossa selviytymistaistelua. Yksittäisten pelaajien puutteet tulivat esiin, kun viisikkopeli ei enää antanut tukea. Hyvä alkukausi oli tuudittanut monet siihen valheelliseen käsitykseen, että yksittäiset pelaajat olisivat ottaneet suuriakin edistysaskeleita omassa kehityksessään. Tosiasiassa todellisia tasonkohottajia on ollut todella vähän.
Maalivahtipeli oli alkukaudesta aivan huikeaa, mutta Ilveksen pelillisen alamäen alettua Toivonen ei enää pystynyt torjumaan samalla korkealla tasolla. Tietyt heikkoudet ovat yhä olemassa - irtokiekkojen kontrolli ja hitaahkot kädet -, ja välillä laukauksia upposi siniviivaltakin. Ylipäätänsäkin maalivahtipeli on nyky-Liigassa niin korkealla tasolla, että marginaalit ovat hyvin pienet. Maalivahtipeli on enää harvoin se ratkaisevin tekijä joukkueiden välillä.
Nykyään joukkueen tärkein pelaaja on ykköskeskushyökkääjä. Ilveksen hyökkäyspelin kannalta ehkä suurin heikkous on pelintekijän puute. Mustonen ei ole pystynyt ottamaan odotetunlaista hyppyä seuraavalle tasolle, ja jää nähtäväksi, onko hänestä ensi kaudellakaan ykkössentteriksi. Mustonen on nopea ja näppärä, muttei toistaiseksi ole loistanut pelisilmällään. Laakso ja Flinck eivät ole riittävän nopeita ja taitavia ollakseen menestyvän joukkueen ykkössenttereitä. Vaikka joku jääkiekkoa vähemmän ymmärtävä saattaakin tulla höpöttelemään ketjujen oikeanlaisesta roolittamisesta, menestyvän joukkueen ykkössentterin on kyettävä rytmittämään peliä omalta puolustusalueelta lähtien ja hänen on pystyttävä tekemään yllättäviä kiekollisia ratkaisuja. Vaikka joukkueessa olisikin peliätekeviä laitureita, nämä eivät voi koskaan rytmittää peliä samalla tavalla kuin sentteri jo pelkästään siksi, ettei laiturilla ole yhtä paljon syöttösuuntia. Sandell on ainoa, joka pystyy täyttämään ykkössentterin roolin.
Laidoilla on aivan liian vähän käsiä, jotta joukkue voisi menestyksellisesti toteuttaa haluttua pelitapaa, varsinkin, kun Sandell on ollut poissa ja Rautiainen menettänyt parhaan liikkeensä ja itseluottamuksensa. Joonas Vihko voi olla tärkeä mies kopissa, muttei enää tulosyksikön laituri menestystä hakevassa joukkueessa. Suomella ja Meskasella on lahjoja, mutta luistelussa ja fyysisyydessä on vielä tekemistä. Kuitenkin juuri pystysuunnan jääkiekko olisi vaatinut aiempaa enemmän yksilötaitoa, koska mitä enemmän pelaajat joutuvat pelaamaan ilman tiukkoja pelin rakenteita, sitä parempia yksilöitä tarvitaan. Näin esimerkiksi silloin, kun hyökätään alivoimaisina. Nopeassa hyökkäämisessä myös syöttöjen laatu ja pelaajien reagointikyky korostuvat.
Monien mielestä tupsukorvien puolustajien taso on ihan riittävä Liigaan, mutta tosiasiassa puolustus on Ilveksen heikoin osa. Amerikkalainen pystysuunnan jääkiekko vaatii puolustajilta paitsi hyvää syöttötaitoa ja nopeaa pelinlukua, myös kykyä nousta voimakkaasti mukaan hyökkäyksiin. Takkuturkkien pakiston ainoat pelimiehet ovat Veli-Matti Vittasmäki ja Jyri Niemi. Näistäkään jälkimmäisellä ei ole hyökkäyssuuntaan muuta annettavaa kuin joukkueen kovin lämäri (joka on toistaiseksi poikinut yhden maalin.) Hyökkääviksi puolustajiksi kaavaillut Blake Kessel ja Marcus Fagerudd ovat osoittautuneet täysiksi turhakkeiksi: tehottomiksi hyökkäyksessä ja hasardeiksi puolustustehtävissä. Jälkimmäisestä voi tosin joskus tulevaisuudessa tulla jotakin. Konsta Mäkinen on jo nähty. Aleksi Mäkelä saattaa olla seuraava lupaus, joka puhkeaa kukkaan jossakin muualla; Ilveksen paidassa ei ole ollut edistysaskelia havaittavissa. Salmela on parantanut otteitaan omassa päässä, mutta vastaavasti tehot ovat pudonneet. Erityisesti puolustajien puutteet ovat näkyneet yv-pelissä.
Nykyisenkaltaisella pelaajamateriaalilla Ilves ei jatkossakaan pärjää, jos se yrittää riuhtoa pystysuunnan lätkää. Se edellyttäisi parempia pelaajia. Pelin rytmittäminen on se keino, jolla etukäteen heikompi joukkue voi voittaa parempansa. Ilveksellä olisi ehdottomasti pitänyt olla hyvin opetettu plan B - tai sitten erilainen miehistö.
(jatkuu...)
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen pelitapa
(jatkoa)
2. JOUKKUEEN TAITOTASO
Ilveksen tämän kauden joukkue on poikkeuksellisen kädetön, ja erityisen sopimaton se on valittuun pelitapaan. Nopea pystysuunnan jääkiekko ja etenkin alivoimaisena puskeminen vaatii enemmän taitoa kuin kiekkokontrolli, koska paljon on kiinni yksilöiden ratkaisuista.
Edellisessä viestissä jo mainitsinkin, että Ilvekseltä on puuttunut pelin rytmittämiseen pystyvä keskushyökkääjä (ja puuttuu ensi kaudellakin, jos sentterit ovat Laakso, Mustonen ja Flinck.) Tämä olisi ollut suuri puute siinäkin tapauksessa, että Sandell olisi pystynyt pelaamaan, koska laituri ei voi koskaan rytmittää peliä samalla tavalla kuin sentteri. Sandellin myötä Ilvekseltä ovat puuttuneet myös peliätekevät laiturit, semminkin, kun Rautiainen on ollut kaukana viime kauden tasostaan: liike on ollut heikompaa, ja jotenkin vaikuttaa siltä, että itseluottamuskin on ollut kateissa.
Myös puolustajilta olisi vaadittu paitsi taitoa kääntää peliä nopeasti lyhyillä, tarkoilla ja oikein ajoitetuilla syötöillä, myös kykyä tukea hyökkäyksiä voimakkailla nousuilla. Kuka tupsukorvien puolustajista pystyy sellaiseen? Monipuolisin pakki on Vittasmäki, muttei kuitenkaan kiiekollinen puolustaja.
Erityisen raskaana taitovaje on näkynyt pelin raitkaisevilla osa-alueilla: pelin loppuhetkillä ja ylivoimapelissä. Ylivoimapelin tehottomuuteen on toki ollut vaikuttamassa myös pelitapa (vanhanaikainen painollisen puolen pyörittäminen), mutta ennen kaikkea luovuuden puute. Moderniin yv-peliin tarvittaisiin enemmänkin käsiä kuin yksi, ylivertainen pelintekijä: itse asiassa neljä riittävän taitavaa hyökkääjää ja yksi kova kiekollinen puolustaja. Sanomattakin selvää, että puolustuskalustosta ei löydy ensimmäistäkään laadukasta ylivoimapelaajaa. Niemellä on hirmuinen laukaus, mutta siihen hänen kiekolliset lahjansa sitten rajoittuvatkin. Kiekollisen puolustajan roolia on yritetty tyrkyttää Fageruddille, jolla on kuitenkin suuria vaikeuksia saada toimitettua kiekkoa maalille asti; lisäksi sivuttaisliikkuminen vaatii petrausta, jotta hän voisi kunnolla haastaa puolustusnelikon kärkipelaajat. Kesselin pää pyörii kuin lapinpöllöllä, mutta hukassa ovat niin omat kuin vieraatkin.
(jatkuu...)
(jatkoa)
2. JOUKKUEEN TAITOTASO
Ilveksen tämän kauden joukkue on poikkeuksellisen kädetön, ja erityisen sopimaton se on valittuun pelitapaan. Nopea pystysuunnan jääkiekko ja etenkin alivoimaisena puskeminen vaatii enemmän taitoa kuin kiekkokontrolli, koska paljon on kiinni yksilöiden ratkaisuista.
Edellisessä viestissä jo mainitsinkin, että Ilvekseltä on puuttunut pelin rytmittämiseen pystyvä keskushyökkääjä (ja puuttuu ensi kaudellakin, jos sentterit ovat Laakso, Mustonen ja Flinck.) Tämä olisi ollut suuri puute siinäkin tapauksessa, että Sandell olisi pystynyt pelaamaan, koska laituri ei voi koskaan rytmittää peliä samalla tavalla kuin sentteri. Sandellin myötä Ilvekseltä ovat puuttuneet myös peliätekevät laiturit, semminkin, kun Rautiainen on ollut kaukana viime kauden tasostaan: liike on ollut heikompaa, ja jotenkin vaikuttaa siltä, että itseluottamuskin on ollut kateissa.
Myös puolustajilta olisi vaadittu paitsi taitoa kääntää peliä nopeasti lyhyillä, tarkoilla ja oikein ajoitetuilla syötöillä, myös kykyä tukea hyökkäyksiä voimakkailla nousuilla. Kuka tupsukorvien puolustajista pystyy sellaiseen? Monipuolisin pakki on Vittasmäki, muttei kuitenkaan kiiekollinen puolustaja.
Erityisen raskaana taitovaje on näkynyt pelin raitkaisevilla osa-alueilla: pelin loppuhetkillä ja ylivoimapelissä. Ylivoimapelin tehottomuuteen on toki ollut vaikuttamassa myös pelitapa (vanhanaikainen painollisen puolen pyörittäminen), mutta ennen kaikkea luovuuden puute. Moderniin yv-peliin tarvittaisiin enemmänkin käsiä kuin yksi, ylivertainen pelintekijä: itse asiassa neljä riittävän taitavaa hyökkääjää ja yksi kova kiekollinen puolustaja. Sanomattakin selvää, että puolustuskalustosta ei löydy ensimmäistäkään laadukasta ylivoimapelaajaa. Niemellä on hirmuinen laukaus, mutta siihen hänen kiekolliset lahjansa sitten rajoittuvatkin. Kiekollisen puolustajan roolia on yritetty tyrkyttää Fageruddille, jolla on kuitenkin suuria vaikeuksia saada toimitettua kiekkoa maalille asti; lisäksi sivuttaisliikkuminen vaatii petrausta, jotta hän voisi kunnolla haastaa puolustusnelikon kärkipelaajat. Kesselin pää pyörii kuin lapinpöllöllä, mutta hukassa ovat niin omat kuin vieraatkin.
(jatkuu...)
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen pelitapa
(jatkoa)
3. JOUKKUEEN PELITAPA
Ilveksen pelitapaan tulee ja on jo tullut muutoksia valmentajan vaihdon myötä, mutta käyn silti läpi näkemykseni Ilveksen tähänastisista pelitavallisista ongelmista.
Tuokkolan aikana pelitapa on kulkenut kuopiolaisesta naattimisesta Skellefteån nopean kiekkokontrollin kautta amerikkalaiseen pystysuunnan lätkään ja lopulta jopa westerlundilaiseen ajan ja tilan jääkiekkoon.
Jo ennen kauden alkua oli helppo ennustaa, että Ilves kaivoi verta kuonostaan lähtiessään mukaan etenkin Urheilusanomien propagoimaan hullutukseen, jonka mukaan Liigassa pitäisi sahata fläppitaulut ja ruveta pelaamaan miesten lätkää, jonka elementtejä ovat "selkäydinpelaaminen" (mitä se sitten tarkoittaakin), kaksinkamppailut, herkeämätön paineistaminen ja alivoimaisena hyökkääminen ynnä muu sellainen, jota on oltu näkevinään etenkin USAn ja nykyään myös Kanadan maajoukkueen pelissä. Tällaiseen ennakointiin sisältyi jo valmiiksi perspektiivivirhe poikineen. Saattaa olla, että esimerkiksi viime kevään MM-kisoissa nähtiin alivoimaisena hyökkäämistä (en nähnyt läheskään kaikkia pelejä), mutta saattaa olla, että sellainen johtui enemmänkin pelaajien kurittomuudesta kuin tavoitellusta pelitavasta. Ei alivoimaisena hyökkääminen ole trendi edes NHLssä. Lisäksi voi sanoa jopa niin, että USA ja Kanada ovat menestyneet pelitavasta huolimatta eivätkä sen vuoksi: jos joukkueessa on neljä kentällistä huippupelaajia, se menestyy väistämättä millä pelitavalla ja minkälaisella valmennuksella tahansa. Mutta ei rapakon takana olla taktisesti mitään pyörän keksijöitä; trapinkin olemassaoloon siellä havahduttiin vasta 15 vuotta sen jälkeen, kun Tommy Sandlin keskialueen ohjauspelin kehitti.
Pahinta oli luulo siitä, että varakkaat seurat voisivat yhä pelata Meidän peliä, koska niillä on rahaa ostaa taitoa, mutta vähemmän taitavat ryhmät joutuvat nojaamaan fyysisyyteen ja suoraviivaiseen puskemiseen, jolloin fläppitaulukuvioiden merkitys pienenee. Tosiasiassa on kuitenkin niin päin, että juuri amerikkalaisen pystysuunnan jääkiekon pelaaminen vasta taitoa vaatiikin. Sellaisen pelitavan menestyksellinen suorittaminen vaatii huippunopeutta, taitoa ottaa kiekko vauhdissa vastaan ahtaassa tilassa ja taitoa toimia luovasti hetkellisen alivoimaisen tilanteen pelaamisessa. Pohjois-Amerikassa siihen on kehitetty pelaajien henkilökohtaisia valmiuksia junioreista lähtien. Mutta että Ilves, jonka hyökkääjät ovat hitaahkoja etenkin keskustassa, pieniä tai muuten fyysisesti keskentekoisia, kädettömiä ja mielikuvituksettomia ja jonka puolustajilla ei ole eväitä tukea hyökkäyksiä.
Lopputuloksenahan saattoi olla vain se, että yrittäessään puskea mahdollisimman nopeasti Ilveksen peli hidastui. Pelinopeus syntyy kuitenkin siitä, että tiivis viisikko rytmittää peliä. Ilveksen pelinopeus laski, kun hyökkäyspelaaminen meni pakottamiseksi. Viisikkopelin virtaus katosi. Eikä tilannetta ole ollut omiaan auttamaan se, ettei Ilveksellä ole yhtään keskushyökkääjää, jolle pelin rytmittäminen omalta puolustusalueelta keskialueen yli olisi luontaista. Laakso ja Flinck ovat liian dieseleitä ja kädettömiä ja Mustonen taas liiankin nopea (miksi jakaa kiekkoa, kun sen voi kuljettaakin hyökkäysalueelle, näyttää Mustonen ajattelevan.)
ja vielä pahintakin pahempaa oli ajatus siitä, että amerikkalaiseen pystysuunnan lätkään kuuluu ylhäältä karvaaminen. Ruotsalaiset tekevät niin yhä, mutta U20-kisat osoittivat, kuinka haavoittuva sellainen tyyli alkaa olla hyvin organisoituneita joukkueita vastaan. NHLssäkin pelinopeuden kasvuun on reagoitu palaamalla takaisin keskialueen ohjauspeliin. Vähänkään valveutuneet joukkueet ovat jo oppineet tulemaan kiekottelemalla paineen alta pois. Ilveksen kohdalla tilannetta pahensi se, etteivät tupsukorvat saaneet aikaan rintamahyökkäyksiä. Tämä tarkoitti sitä, ettei saatu aikaan jatkokarvausta järjestäytyneen viisikon voimin. Vastustajan oli helppo ohittaa hajanainen karvaus parilla syötöllä ja iskeä kärkikarvaajien taakse jäävään tyhjään tilaan.
Pahinta kaikessa on ollut Ilveksen oman alueen peli. Toisaalta on ymmärrettävää, että pyritään nopeisiin riistoihin, jotta päästäisiin vastahyökkäykseen mahdollisimman tuorein jaloin, mutta takkuturkkien pelaajamateriaali ei mitenkään tue sellaista pelitapaa. Toki tämän kauden puolustajakalusto on kokonaisuutena paremmin liikkuva kuin viime kaudella, muttei todellakaan vailla vakavia puutteita. Ilveksen puolustustapa oli hyvin riskialtis, sillä vastustaja sai heti maalintekopaikan, jos joku pelaaja hävisi kaksinkamppailun, merkkasi väärin oman pelaajansa, ylipelasi tilanteen tai ei ehtinyt reagoida syöttöihin ja vastustajan liikkeisiin pienessä tilassa. Ilveksellä oli pelaajia, jotka hävisivät kaksinkamppailun (Salmela, Fagerudd, Mäkinen), merkkasivat väärin oman pelaajansa (Mäkelä, Kessel), ylipelasi tilanteen (Fagerudd, Mäkinen) tai ei ehtinyt reagoida (Kessel, Niemi, Mäkelä.) Ilveksen olisi ollut viisainta pelata sellaista yhdisttetyä mies- ja aluevartiointia, jossa ennen kaikkea puolustetaan keskustaa ja tukitaan maalintekosektori. Pitäisi olla pelin sisäpuolella ja yrittää peittää mahdollisimman laajasti jääala. Alivoimalla tämä tarkoittaisi sellaista 1-1-2-muodostelmaa, jota esimerkiksi Venäjä käytti U20-kisoissa.
Ylivoimapeli on sitten oma lukunsa. Kannattaako oikeasti enää pelata vanhanmallista painollisen puolen ylivoimaa, varsinkin, kun puolustuskalusto on, mitä on. Takakolmiolla 1-2-2-muodostelmalla voitaisiin käyttää hyväksi koko kenttää. Se toki edellyttäisi hyvää kiekollista puolustajaa, joka hyvällä liikkeellä ja käden taidoilla kykenee haastamaan puolustusneliön kärjet niin, että saa toimitettua tarvittaessa kiekon maalille asti. Sanomattakin selvää, ettei Ilveksellä sellaista puolustajaa ole. Lisäksi tarvittaisiin neljä riittävän taitavaa hyökkääjää, jotka kaikki pystyvät syöttämään, mutta myös uskaltavat mennä maskiksi niin, että kauempaa tuleville laukauksille pystytään luomaan kaksivaiheinen maski.
Monet ajattelivat jo runkosarjan käynnistyessä, että viimeistään marraskuussa Ilves tulisi palaamaan Tuokkolalle tyypilliseen hitaampaan kiekkokontrolliin. Kävi kuitenkin niin, että kun pelitapaa vihdoin muutettiin, hyökkäyspelaaminen pelkistettiin päätykiekkojen heittelyksi. Valmennuksen kommenteista päätellen tämä oli tietoinen valinta. Viimeistään siinä vaiheessa Ilves luopui lopuistakin hyökkäyspään eväistään.
(jatkuu...)
(jatkoa)
3. JOUKKUEEN PELITAPA
Ilveksen pelitapaan tulee ja on jo tullut muutoksia valmentajan vaihdon myötä, mutta käyn silti läpi näkemykseni Ilveksen tähänastisista pelitavallisista ongelmista.
Tuokkolan aikana pelitapa on kulkenut kuopiolaisesta naattimisesta Skellefteån nopean kiekkokontrollin kautta amerikkalaiseen pystysuunnan lätkään ja lopulta jopa westerlundilaiseen ajan ja tilan jääkiekkoon.
Jo ennen kauden alkua oli helppo ennustaa, että Ilves kaivoi verta kuonostaan lähtiessään mukaan etenkin Urheilusanomien propagoimaan hullutukseen, jonka mukaan Liigassa pitäisi sahata fläppitaulut ja ruveta pelaamaan miesten lätkää, jonka elementtejä ovat "selkäydinpelaaminen" (mitä se sitten tarkoittaakin), kaksinkamppailut, herkeämätön paineistaminen ja alivoimaisena hyökkääminen ynnä muu sellainen, jota on oltu näkevinään etenkin USAn ja nykyään myös Kanadan maajoukkueen pelissä. Tällaiseen ennakointiin sisältyi jo valmiiksi perspektiivivirhe poikineen. Saattaa olla, että esimerkiksi viime kevään MM-kisoissa nähtiin alivoimaisena hyökkäämistä (en nähnyt läheskään kaikkia pelejä), mutta saattaa olla, että sellainen johtui enemmänkin pelaajien kurittomuudesta kuin tavoitellusta pelitavasta. Ei alivoimaisena hyökkääminen ole trendi edes NHLssä. Lisäksi voi sanoa jopa niin, että USA ja Kanada ovat menestyneet pelitavasta huolimatta eivätkä sen vuoksi: jos joukkueessa on neljä kentällistä huippupelaajia, se menestyy väistämättä millä pelitavalla ja minkälaisella valmennuksella tahansa. Mutta ei rapakon takana olla taktisesti mitään pyörän keksijöitä; trapinkin olemassaoloon siellä havahduttiin vasta 15 vuotta sen jälkeen, kun Tommy Sandlin keskialueen ohjauspelin kehitti.
Pahinta oli luulo siitä, että varakkaat seurat voisivat yhä pelata Meidän peliä, koska niillä on rahaa ostaa taitoa, mutta vähemmän taitavat ryhmät joutuvat nojaamaan fyysisyyteen ja suoraviivaiseen puskemiseen, jolloin fläppitaulukuvioiden merkitys pienenee. Tosiasiassa on kuitenkin niin päin, että juuri amerikkalaisen pystysuunnan jääkiekon pelaaminen vasta taitoa vaatiikin. Sellaisen pelitavan menestyksellinen suorittaminen vaatii huippunopeutta, taitoa ottaa kiekko vauhdissa vastaan ahtaassa tilassa ja taitoa toimia luovasti hetkellisen alivoimaisen tilanteen pelaamisessa. Pohjois-Amerikassa siihen on kehitetty pelaajien henkilökohtaisia valmiuksia junioreista lähtien. Mutta että Ilves, jonka hyökkääjät ovat hitaahkoja etenkin keskustassa, pieniä tai muuten fyysisesti keskentekoisia, kädettömiä ja mielikuvituksettomia ja jonka puolustajilla ei ole eväitä tukea hyökkäyksiä.
Lopputuloksenahan saattoi olla vain se, että yrittäessään puskea mahdollisimman nopeasti Ilveksen peli hidastui. Pelinopeus syntyy kuitenkin siitä, että tiivis viisikko rytmittää peliä. Ilveksen pelinopeus laski, kun hyökkäyspelaaminen meni pakottamiseksi. Viisikkopelin virtaus katosi. Eikä tilannetta ole ollut omiaan auttamaan se, ettei Ilveksellä ole yhtään keskushyökkääjää, jolle pelin rytmittäminen omalta puolustusalueelta keskialueen yli olisi luontaista. Laakso ja Flinck ovat liian dieseleitä ja kädettömiä ja Mustonen taas liiankin nopea (miksi jakaa kiekkoa, kun sen voi kuljettaakin hyökkäysalueelle, näyttää Mustonen ajattelevan.)
ja vielä pahintakin pahempaa oli ajatus siitä, että amerikkalaiseen pystysuunnan lätkään kuuluu ylhäältä karvaaminen. Ruotsalaiset tekevät niin yhä, mutta U20-kisat osoittivat, kuinka haavoittuva sellainen tyyli alkaa olla hyvin organisoituneita joukkueita vastaan. NHLssäkin pelinopeuden kasvuun on reagoitu palaamalla takaisin keskialueen ohjauspeliin. Vähänkään valveutuneet joukkueet ovat jo oppineet tulemaan kiekottelemalla paineen alta pois. Ilveksen kohdalla tilannetta pahensi se, etteivät tupsukorvat saaneet aikaan rintamahyökkäyksiä. Tämä tarkoitti sitä, ettei saatu aikaan jatkokarvausta järjestäytyneen viisikon voimin. Vastustajan oli helppo ohittaa hajanainen karvaus parilla syötöllä ja iskeä kärkikarvaajien taakse jäävään tyhjään tilaan.
Pahinta kaikessa on ollut Ilveksen oman alueen peli. Toisaalta on ymmärrettävää, että pyritään nopeisiin riistoihin, jotta päästäisiin vastahyökkäykseen mahdollisimman tuorein jaloin, mutta takkuturkkien pelaajamateriaali ei mitenkään tue sellaista pelitapaa. Toki tämän kauden puolustajakalusto on kokonaisuutena paremmin liikkuva kuin viime kaudella, muttei todellakaan vailla vakavia puutteita. Ilveksen puolustustapa oli hyvin riskialtis, sillä vastustaja sai heti maalintekopaikan, jos joku pelaaja hävisi kaksinkamppailun, merkkasi väärin oman pelaajansa, ylipelasi tilanteen tai ei ehtinyt reagoida syöttöihin ja vastustajan liikkeisiin pienessä tilassa. Ilveksellä oli pelaajia, jotka hävisivät kaksinkamppailun (Salmela, Fagerudd, Mäkinen), merkkasivat väärin oman pelaajansa (Mäkelä, Kessel), ylipelasi tilanteen (Fagerudd, Mäkinen) tai ei ehtinyt reagoida (Kessel, Niemi, Mäkelä.) Ilveksen olisi ollut viisainta pelata sellaista yhdisttetyä mies- ja aluevartiointia, jossa ennen kaikkea puolustetaan keskustaa ja tukitaan maalintekosektori. Pitäisi olla pelin sisäpuolella ja yrittää peittää mahdollisimman laajasti jääala. Alivoimalla tämä tarkoittaisi sellaista 1-1-2-muodostelmaa, jota esimerkiksi Venäjä käytti U20-kisoissa.
Ylivoimapeli on sitten oma lukunsa. Kannattaako oikeasti enää pelata vanhanmallista painollisen puolen ylivoimaa, varsinkin, kun puolustuskalusto on, mitä on. Takakolmiolla 1-2-2-muodostelmalla voitaisiin käyttää hyväksi koko kenttää. Se toki edellyttäisi hyvää kiekollista puolustajaa, joka hyvällä liikkeellä ja käden taidoilla kykenee haastamaan puolustusneliön kärjet niin, että saa toimitettua tarvittaessa kiekon maalille asti. Sanomattakin selvää, ettei Ilveksellä sellaista puolustajaa ole. Lisäksi tarvittaisiin neljä riittävän taitavaa hyökkääjää, jotka kaikki pystyvät syöttämään, mutta myös uskaltavat mennä maskiksi niin, että kauempaa tuleville laukauksille pystytään luomaan kaksivaiheinen maski.
Monet ajattelivat jo runkosarjan käynnistyessä, että viimeistään marraskuussa Ilves tulisi palaamaan Tuokkolalle tyypilliseen hitaampaan kiekkokontrolliin. Kävi kuitenkin niin, että kun pelitapaa vihdoin muutettiin, hyökkäyspelaaminen pelkistettiin päätykiekkojen heittelyksi. Valmennuksen kommenteista päätellen tämä oli tietoinen valinta. Viimeistään siinä vaiheessa Ilves luopui lopuistakin hyökkäyspään eväistään.
(jatkuu...)
Tarinankertoja
Luottopelaaja
- Viestejä
- 3 357
Vs: Ilveksen pelitapa
Kolmen Heikkilän pelin perusteella voi jo tehdä arvion, että jumbopaikan välttäminen on kovan työn takana. Pelitapa on keskialeen trappi, josta nopeella käännöllä pyritään ylös. No meidän pelaajien käsillä se on roiskimista ylöspäin ja tsempaten irtokiekkoon. Jos siitä omille kiekko saadaan, niin maalipaikka tulee niin nopeasti, että taas puuttuu käsiä. Ei paljoa raipekiekosta eroa. Heikolla henkilötaidolla pitäs pelata kontrollia, ala tuokkolan peluutus toissakaudella. Ihan turhaan tällekaudelle modernisoitiin KJn pelitapaa kohti. JJn perinteisellä meitin pelillä saatas sentään hyökättyä... tosin ei niitä käsiä siihenkään maalipaikkahyödyntämiseen ole. Sama se, tuleeko se kiekko 'vällylle' kimmokeena tai harkitusta syötöstä.
Enivri, KHLn kiekkotaitavilla pelaajilla toi voisi toimia, ei meitin rosterilla... oiskohan kandenu kuitenkin pitää se Tumppi?
Kolmen Heikkilän pelin perusteella voi jo tehdä arvion, että jumbopaikan välttäminen on kovan työn takana. Pelitapa on keskialeen trappi, josta nopeella käännöllä pyritään ylös. No meidän pelaajien käsillä se on roiskimista ylöspäin ja tsempaten irtokiekkoon. Jos siitä omille kiekko saadaan, niin maalipaikka tulee niin nopeasti, että taas puuttuu käsiä. Ei paljoa raipekiekosta eroa. Heikolla henkilötaidolla pitäs pelata kontrollia, ala tuokkolan peluutus toissakaudella. Ihan turhaan tällekaudelle modernisoitiin KJn pelitapaa kohti. JJn perinteisellä meitin pelillä saatas sentään hyökättyä... tosin ei niitä käsiä siihenkään maalipaikkahyödyntämiseen ole. Sama se, tuleeko se kiekko 'vällylle' kimmokeena tai harkitusta syötöstä.
Enivri, KHLn kiekkotaitavilla pelaajilla toi voisi toimia, ei meitin rosterilla... oiskohan kandenu kuitenkin pitää se Tumppi?
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen pelitapa
Niinpä, kiekkokontrolli ja Meidän peli ovat niitä pelitapoja, joita vähemmän taitavan ja tasokkaan joukkueen pitäisi käyttää. On suuri harhaluulo, että pystysuunnan jääkiekko olisi parempi vaihtoehto puukätisille joukkueille. Tosin on sanottava, että oman alueen peli oli Tuokkolan aikana silkkaa itsemurhaa.
Niinpä, kiekkokontrolli ja Meidän peli ovat niitä pelitapoja, joita vähemmän taitavan ja tasokkaan joukkueen pitäisi käyttää. On suuri harhaluulo, että pystysuunnan jääkiekko olisi parempi vaihtoehto puukätisille joukkueille. Tosin on sanottava, että oman alueen peli oli Tuokkolan aikana silkkaa itsemurhaa.
asdaf
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 552
Vs: Ilveksen pelitapa
Kyllähän tuo joukkue yrittää liian nopealla luistelulla, omaan "taito-tasoonsa" nähden. Tilanteet menee aina joko ohi tai maalipaikka tulee liian nopeasti. Mielestäni vauhtia pitäisi pikkaisen vähentää ja lisätä järkeä peliin (jos noilla edes mahdollista). Ehkä tämän myötä jaksaisi painaa koko 60 minuuttia. Eli peli on liian nopeaa roiskimista.
Kyllähän tuo joukkue yrittää liian nopealla luistelulla, omaan "taito-tasoonsa" nähden. Tilanteet menee aina joko ohi tai maalipaikka tulee liian nopeasti. Mielestäni vauhtia pitäisi pikkaisen vähentää ja lisätä järkeä peliin (jos noilla edes mahdollista). Ehkä tämän myötä jaksaisi painaa koko 60 minuuttia. Eli peli on liian nopeaa roiskimista.
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen pelitapa
Suomen ja USAn ottelu U18-kisoissa oli malliesimerkki eri pelitapojen eroista ja siitä, millaiseen pelitapaan Ilveksenkin tulisi pyrkiä.
Onneksi Karri Kivi on ainakin aikaisemmin sitoutunut Meidän peliin.
Viime yön välieräpelissä USA oli ylivoimainen ennakkosuosikki ja sillä oli pääsääntöisesti paremmat yksilöt. Silti Suomen joukkueella ei ollut suurempia ongelmia lukuun ottamatta niitä muutamaa vaihtoa, jolloin USA pääsi koko viisikollaan pyörittämään Suomen alueella. Suomen oli helppo eliminoida jenkkien alivoimaiset säntäilyt: usein yhtä valkopaitaa vastassa oli jopa kolme leijonapaitaista. Edes kentän taitavin yksilö, Clayton Keller, ei pystynyt luomaan maalitilanteita alivoimaisista hyökkäyksistä.
Aina, kun Suomi sai luotua organisoidun rintamahyökkäyksen, se sai puhkottua jenkkien keskialueen puolustuksen ja rakennettua laukaisupaikan.
Puolustusalueella amerikkalaiset yrittivät paineistaa aktiivisesti, mikä johti moniin merkkausvirheisiin. Suomen joukkue taasen puolusti paljon järkevämmin keskustaa ja tuplasi harkitusti.
Tuntuu ihmeelliseltä, kuinka yksikään joukkue luopuisi Meidän pelistä ja ottaisi sen sijaan käyttöön amerikkalaisen pelitavan, jossa pelataan pystysuunnan lätkää koheltamalla mahanalus jalkoja täynnä.
Niin no, Tuokkolan Ilves teki juuri niin.
En ole nähnyt Ruotsin pelejä näissä U18-kisoissa, mutta jos pojat pelaavat samanlaista kamikazekiekkoa kuin Tre kronor nykyään, he kaivavat verta nenästään. Mielenkiintoinen loppuottelu kuitenkin tulossa.
Suomen ja USAn ottelu U18-kisoissa oli malliesimerkki eri pelitapojen eroista ja siitä, millaiseen pelitapaan Ilveksenkin tulisi pyrkiä.
Onneksi Karri Kivi on ainakin aikaisemmin sitoutunut Meidän peliin.
Viime yön välieräpelissä USA oli ylivoimainen ennakkosuosikki ja sillä oli pääsääntöisesti paremmat yksilöt. Silti Suomen joukkueella ei ollut suurempia ongelmia lukuun ottamatta niitä muutamaa vaihtoa, jolloin USA pääsi koko viisikollaan pyörittämään Suomen alueella. Suomen oli helppo eliminoida jenkkien alivoimaiset säntäilyt: usein yhtä valkopaitaa vastassa oli jopa kolme leijonapaitaista. Edes kentän taitavin yksilö, Clayton Keller, ei pystynyt luomaan maalitilanteita alivoimaisista hyökkäyksistä.
Aina, kun Suomi sai luotua organisoidun rintamahyökkäyksen, se sai puhkottua jenkkien keskialueen puolustuksen ja rakennettua laukaisupaikan.
Puolustusalueella amerikkalaiset yrittivät paineistaa aktiivisesti, mikä johti moniin merkkausvirheisiin. Suomen joukkue taasen puolusti paljon järkevämmin keskustaa ja tuplasi harkitusti.
Tuntuu ihmeelliseltä, kuinka yksikään joukkue luopuisi Meidän pelistä ja ottaisi sen sijaan käyttöön amerikkalaisen pelitavan, jossa pelataan pystysuunnan lätkää koheltamalla mahanalus jalkoja täynnä.
Niin no, Tuokkolan Ilves teki juuri niin.
En ole nähnyt Ruotsin pelejä näissä U18-kisoissa, mutta jos pojat pelaavat samanlaista kamikazekiekkoa kuin Tre kronor nykyään, he kaivavat verta nenästään. Mielenkiintoinen loppuottelu kuitenkin tulossa.
Brooks
Luottopelaaja
- Viestejä
- 7 022
Vs: Ilveksen pelitapa
Jälleen ennen kaikkea pelitavallinen voitto. Ruotsi oli vieläkin aseettomampi kuin USA.
Nämä U18-pelit osoittivat vielä miesten pelejä selvemmin, että vaikka pelaajat olisivat huippunopeita ja lentäisivät kentällä kieli vyön alla, pystysuunnan jääkiekko ja etenkin alivoimaisena hyökkääminen on hitaampi tapa pelata kuin Meidän pelin kiekkokontrolli. Kiekon päätön kuskaaminen on kuitenkin aina hitaampaa kuin tiiviin, lyhyin etäisyyksin pelaavan viisikon syöttely.
Ja vaikka aktiivisen paineistamisen niin hyökkäys- kuin puolustusalueellakin pitäisi tarjota parempia mahdollisuuksia vastahyökkäyksille, Suomen joukkue pääsi hyökkäämään paljon useammin järjestäytymätöntä viisikkoa vastaan kiekottelemalla itsensä rauhallisesti ruotsalaisten karvaajien paineen alta pois. Omalla alueellaan ruotsalaisille kävi kuin Ilvekselle Tuokkolan aikana, eli heille tuli merkkausvirheitä tai sitten he hävisivät kaksinkamppailuja.
Ensi syksyn World Cupissa näemme todennäköisesti paljon pystysuunnan koohottamista ja kuritonta alivoimaisena sooloilua, koska NHL-tähdet haluavat pelata sillä tavalla. Saattaa olla, että Marjamäkikin joutuu taipumaan siihen, että NHL-miehet saavat pelata sillä tyylillä, johon ovat rapakon takana tottuneet.
Gmoo sanoi:
Jälleen ennen kaikkea pelitavallinen voitto. Ruotsi oli vieläkin aseettomampi kuin USA.
Nämä U18-pelit osoittivat vielä miesten pelejä selvemmin, että vaikka pelaajat olisivat huippunopeita ja lentäisivät kentällä kieli vyön alla, pystysuunnan jääkiekko ja etenkin alivoimaisena hyökkääminen on hitaampi tapa pelata kuin Meidän pelin kiekkokontrolli. Kiekon päätön kuskaaminen on kuitenkin aina hitaampaa kuin tiiviin, lyhyin etäisyyksin pelaavan viisikon syöttely.
Ja vaikka aktiivisen paineistamisen niin hyökkäys- kuin puolustusalueellakin pitäisi tarjota parempia mahdollisuuksia vastahyökkäyksille, Suomen joukkue pääsi hyökkäämään paljon useammin järjestäytymätöntä viisikkoa vastaan kiekottelemalla itsensä rauhallisesti ruotsalaisten karvaajien paineen alta pois. Omalla alueellaan ruotsalaisille kävi kuin Ilvekselle Tuokkolan aikana, eli heille tuli merkkausvirheitä tai sitten he hävisivät kaksinkamppailuja.
Ensi syksyn World Cupissa näemme todennäköisesti paljon pystysuunnan koohottamista ja kuritonta alivoimaisena sooloilua, koska NHL-tähdet haluavat pelata sillä tavalla. Saattaa olla, että Marjamäkikin joutuu taipumaan siihen, että NHL-miehet saavat pelata sillä tyylillä, johon ovat rapakon takana tottuneet.
JK
Guest
Vs: Ilveksen pelitapa
Kyllä tuo U18-joukkue oli aika erityislaatuisia yksilöitä täynnä.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suomalaiset heittelivät kaksinkamppailuissa ruotsalaisia sivuun. Todella isokokoisia, vahvoja, luisteluvoimaisia kavereita oli monta Suomen joukkueessa. Lisäksi muutamalla kaverilla oli vielä erityisen hyvä laukaus. Ja kaiken kruunasi loistava maalivahti.
Siinä on helppo rakentaa pelitapaa ja Puljujärvikin saa kuskata kiekkoa, kun on pelitaidoiltaan ihan eri kaukaloista kuin vastustaja.
Brooks sanoi:
Kyllä tuo U18-joukkue oli aika erityislaatuisia yksilöitä täynnä.
Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan suomalaiset heittelivät kaksinkamppailuissa ruotsalaisia sivuun. Todella isokokoisia, vahvoja, luisteluvoimaisia kavereita oli monta Suomen joukkueessa. Lisäksi muutamalla kaverilla oli vielä erityisen hyvä laukaus. Ja kaiken kruunasi loistava maalivahti.
Siinä on helppo rakentaa pelitapaa ja Puljujärvikin saa kuskata kiekkoa, kun on pelitaidoiltaan ihan eri kaukaloista kuin vastustaja.
jalkakynä
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 916
Vs: Ilveksen pelitapa
Uskon Marjamäen Laurin myyvän pelitapansa Koivun Mikolle. Sen jälkeen homma on siinä. Koivu osti 2011 Bratislavassa Jukka Jalosen pelikirjan täysin. Myös vanhempi Granlund on hehkuttanut kiekkokontrollia jatkuvasti. Suurimmat Meidän pelin vastustajat taisivat olla Kimmo Timonen ja Teemu Selänne.
Uskon Marjamäen Laurin myyvän pelitapansa Koivun Mikolle. Sen jälkeen homma on siinä. Koivu osti 2011 Bratislavassa Jukka Jalosen pelikirjan täysin. Myös vanhempi Granlund on hehkuttanut kiekkokontrollia jatkuvasti. Suurimmat Meidän pelin vastustajat taisivat olla Kimmo Timonen ja Teemu Selänne.
Sademies
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 205
Vs: Ilveksen pelitapa
Vancouverissa 2010 ainakin Joni Pitkänen oli pahiten kuutamolla mitä tulee Meidän Peliin. Kansan kiiltokuvapojat Saku ja Teemu olivat sitten Pitkäsen peesissä. Aravirran ja Westerlundin aikana tämä kaksikko sai melskata mielin määrin hyökkäyspäässä ja Jere Lehtinen hoiti varmistuksen, mutta Jukka Jalonen poisti mokomat erivapaudet ja pojilta katosi peli-ilo, kun piti tylsästi puolustaakkin.
Mikko Koivu on erittäin tärkeä palanen Marjamäen palapelissä, sekä älykäs MG. Sen sijaan Jussi Jokista ja erityisesti Jori Lehterää pidän mahdollisen menestyksen uhkana. Kummallakin on kova kiima saalistaa kimhirschovitsmäisesti pisteitä, eikä niinkään pelata joukkueelle.
jalkakynä sanoi:
Vancouverissa 2010 ainakin Joni Pitkänen oli pahiten kuutamolla mitä tulee Meidän Peliin. Kansan kiiltokuvapojat Saku ja Teemu olivat sitten Pitkäsen peesissä. Aravirran ja Westerlundin aikana tämä kaksikko sai melskata mielin määrin hyökkäyspäässä ja Jere Lehtinen hoiti varmistuksen, mutta Jukka Jalonen poisti mokomat erivapaudet ja pojilta katosi peli-ilo, kun piti tylsästi puolustaakkin.
Mikko Koivu on erittäin tärkeä palanen Marjamäen palapelissä, sekä älykäs MG. Sen sijaan Jussi Jokista ja erityisesti Jori Lehterää pidän mahdollisen menestyksen uhkana. Kummallakin on kova kiima saalistaa kimhirschovitsmäisesti pisteitä, eikä niinkään pelata joukkueelle.
harkasammakko
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 274
Vs: Ilveksen pelitapa
Mitäh?! Lehterästä ei mitään hajua, mutta Jokinenhan on loistava joukkuepelaaja..
Sademies sanoi:
Mitäh?! Lehterästä ei mitään hajua, mutta Jokinenhan on loistava joukkuepelaaja..
Tarinankertoja
Luottopelaaja
- Viestejä
- 3 357
Vs: Ilveksen pelitapa
Kyllä Suomen nyky NHL pelaat ovat jo pääosin sitä ikäluokkaa, joille Meidän Peli on täysin tuttu ja hyväksytty pelitapa. Varsinkin kun sitä on modernisoitu hybridipelitavaksi, eli siis nopeita lähtöjä on lisätty niin, että myös alivoimaisena lähdetään ylös, jos nopealla käännöllä on mahdollisuus lähteä organisoimatonta puolustusta vastaan. Eilen IFK:kin hyökkäsi useasti 2:lla 4 vastaan hyökkäyksellä nopeasta käännöstä. Kuten KJ:n maajoukkuekkin.
Enivei, maajoukkuepelaajalle Meidän Peli on aivan oleellinen osa peliidentitettiä, eikä siä enää paljoa taida vastarannankiiskejä olla.
Ruotsin SHL finaaleissa ei paljon viivelähtöjä nähty. Molemmat joukkueet pelasivat nopeasti pystyyn ja mikä oli suomalaiseen silmään erikoista, oli se, että painotonpuoli saatettiin jättää tyhjäksi tai yhdelle miehelle. Laitaa kiekolliseen saattoi syöksyä neljäkin jätkää karvaan. Meidän pelin oppien mukaan tommonen painehan olis helppo purkaa syötöllä paineettomalle puolen, mutta jostain syystä ruotsalaiset eivät näin tehneet. Ja ei ne hurrit pelitavallisesti tyhmiä ole, koittavat aina olla aallonharjalla vaikka ihan tollaseen MeidänPelin tapaiseen peli-identiteettiin eivät pyrikään. Mielenkiintoista nähdä Ruotsi MM kisoissa.
Jep, kyllähän Meidän Peli, jota Tuokkola peluutti sopi Ilvekselle hyvin. Sitä edeltänyt Raipen koohtouskiekko tai Heikkilän roiskintakiekko oli tolle materiaalille aivan väärä pelitapa.
Kyllä Suomen nyky NHL pelaat ovat jo pääosin sitä ikäluokkaa, joille Meidän Peli on täysin tuttu ja hyväksytty pelitapa. Varsinkin kun sitä on modernisoitu hybridipelitavaksi, eli siis nopeita lähtöjä on lisätty niin, että myös alivoimaisena lähdetään ylös, jos nopealla käännöllä on mahdollisuus lähteä organisoimatonta puolustusta vastaan. Eilen IFK:kin hyökkäsi useasti 2:lla 4 vastaan hyökkäyksellä nopeasta käännöstä. Kuten KJ:n maajoukkuekkin.
Enivei, maajoukkuepelaajalle Meidän Peli on aivan oleellinen osa peliidentitettiä, eikä siä enää paljoa taida vastarannankiiskejä olla.
Ruotsin SHL finaaleissa ei paljon viivelähtöjä nähty. Molemmat joukkueet pelasivat nopeasti pystyyn ja mikä oli suomalaiseen silmään erikoista, oli se, että painotonpuoli saatettiin jättää tyhjäksi tai yhdelle miehelle. Laitaa kiekolliseen saattoi syöksyä neljäkin jätkää karvaan. Meidän pelin oppien mukaan tommonen painehan olis helppo purkaa syötöllä paineettomalle puolen, mutta jostain syystä ruotsalaiset eivät näin tehneet. Ja ei ne hurrit pelitavallisesti tyhmiä ole, koittavat aina olla aallonharjalla vaikka ihan tollaseen MeidänPelin tapaiseen peli-identiteettiin eivät pyrikään. Mielenkiintoista nähdä Ruotsi MM kisoissa.
Jep, kyllähän Meidän Peli, jota Tuokkola peluutti sopi Ilvekselle hyvin. Sitä edeltänyt Raipen koohtouskiekko tai Heikkilän roiskintakiekko oli tolle materiaalille aivan väärä pelitapa.