Tänään oli taas huomioitu kivasti lapsia, joita oli suotuisasta aloitusajasta johtuen runsaasti paikalla. Aulassa oli piirrustuspiste ja ilmeisesti myös kasvomaalausta ennen pelin alkua. Ei ehditty ihan alkuun, kun tultiin suoraan naisten pelistä Tesomalta. Ensimmäisellä ja toisella erätauolla ei ollut enää kasvomaalausta, mutta väritettiin siinä kuitenkin muutamat Ilves-kuvat 20 minuutin erätaukoa viettäessä. Erätaukokellottomassa aulassa tosin hävisi ajantaju sen verran, että 20 minuuttia ei riittänyt meille ensimmäisellä erätauolla. No, pitäähän sitä elämässä olla jännitystä odottaessa, mikä toteutuu ensimmäisenä: Nokia Arenan aulan erätaukokello, mestaruusviirit vai Jeesuksen toinen tuleminen?
Pelin aikana bongattiin katkomusiikeistakin muutamaan kertaan Kikattavaa Kakkiaista. Siis aina silloin, kun tauolla ei jaettu jotain ilmaista kännykkää jossain päin katsomoa. Mikä nostattaisikaan tunnelmaa areenassa paremmin kuin muoviset arvonnat ja mainokset Amerikan meininkiin?
Tänään lastenkaan ei tarvinnut sääliä vastustajan maalivahteja, kun kotijoukkue tykkäsi leikkiä voitolla namutellessaan avopaikoissa ja lopettaessaan pelaamisen aina, kun siirtyivät johtoon. Oli siis koko rahalla viihdettä tunteiden vuoristoradan joka päädystä ja toki iloisena kotiin Ilveksen voittaessa, vaikka se maksoikin yhden pisteen sarjataulukossa.
