Vs: Ilveksen kokoonpano 2018-2019
Brooks sanoi:
Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, Ilveksen ensi kausi riippuu kaikkein eniten valmennusjohdosta ja sen suorittamisesta. Ilveksellä ei mitenkään ole varaa siihen, että Kivi ja kumppanit vetäisivät myös tulevan kauden yhtä pahasti vihkoon. Vaikka meillä varsinkin media ja osittain myös pelaajat pyrkivät vähättelemään valmentajien merkitystä ja haluavat "palauttaa pelin pelaajille", kehitys myös jääkiekossa kulkee samaan suuntaan, johon se on jalkapallossa jo päätynyt, eli valmennus määrittää lopputulosta enemmän kuin mikään muu tekijä.
Mutta ajatus, että Kiven pitäisi luoda pelitapa käytettävissä olevasta pelaajamateriaalista lähtien, on vanhanaikainen. Nykyään pitää tehdä niin päin, että ensin kehitetään moderni, mieluusti innovatiivinen pelitapa, ja sitten opetetaan peli pelaajille, kädestä pitäen, kaikki pienimmätkin yksityiskohdat huomioiden. Se on valmentajien tehtävä ja velvollisuus.
Toki joukkuekin vaikuttaa kovin heikolta, jos tavoite on kuuden joukossa, eikä asiaa yhtään paranna se, että heikkoudet ovat tärkeimmillä pelipaikoilla.
Mielestäni jääkiekkojoukkueen tärkeimmät pelaajat ovat:
1. Ykkössentteri;
2. kiekollinen puolustaja;
3. maalivahti.
Viimeksi mainitun merkitys on vähentynyt siksi, että lähtökohtaisesti kaikilla liigajoukkueilla on tasokas maalivahti, joten marginaalit kassarien välillä ovat pienet. Voidaan toki sanoa, että Vehviläinen torjui Kärpät mestariksi, mutta lopputulos olisi todennäköisesti ollut sama, vaikka maalivahdit olisivat vaihtaneet kenttäpäätyä. Finaalit ratkesivat viime kädessä valmentajien välillä: Manner ajoi sisään uudenlaisen pelitavan ja sai pelaajat sitoutumaan siihen, kun taas Rautakorpi ei uskaltanut peluuttaa pelipaikatonta lätkää miehistöllä, joka oli sitä varten koottu. Lisäksi Tapparan "dream teamissa" kaikkein tärkeimmällä pelipaikalla eli keskushyökkääjistössä ei ollut Liigan kärkipään pelaajia.
No, viime kaudella oli kaksi joukkuetta, jotka selvästi kärsivät heikosta maalivahtipelistä: Sport ja Ilves. Niinpä tämän hetken Ilveksessä muutan järjestyksen seuraavanlaiseksi:
1. Ykkössentteri;
2. maalivahti;
3. kiekollinen puolustaja.
Maalivahtipeli on edelleen arvoitus. Helenius pelasi kauden loppusuoran hyvin, mutta hänen henkinen kanttinsa voi pettää milloin vain. Hän ei siis ole sellainen varma kortti, joka tarjoaa joukkueelleen mahdollisuuden pelata voitosta joka ilta. En oikein tiedä, olisiko Ilveksellä varaa ottaa tällainen riski, sillä jos maalivahtipeli pettää jälleen kauden alussa, taistelu suorasta pudotuspelipaikasta on menetetty ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan.
Ykkössentterin suhteen olen hyvin skeptinen. Ilmeisesti Ilves odottaa löytävänsä jonkun kultakimpaleen niistä pohjoisamerikkalaisista, jotka AHL:n veteraanisäännön vuoksi joutuvat etsimään itselleen pelipaikan vanhalta mantereelta. Ilveksen onnistumisprosentti näin vaativassa tehtävässä on hyvin tiedossa, joten muodostaisiko tuleva syksy poikkeuksen? Lisäksi tulokas olisi pelitavan suhteen pihalla kuin lumiukko. Ja kaikissa tapauksissa lokakuun loppuun mennessä Ilves on saattanut jo ankkuroitua sarjan hännille.
Kiekollisen puolustajan suhteen olen oikeastaan jo luopunut toivosta. Puolustaja varmasti tulee, mutta tuskin sellainen, jota Ilves kipeästi kaipaa. Eikä yksi kiekollinen puolustaja vielä kevättä tee, vaan Ilves kaipaisi takalinjoilleen enemmänkin kiekollista osaamista.
On helppo heittää valmentaja bussin alle.
Fakta on,että Ilves oli kauteen lähdettäessä, kaikkea muuta kuin liigajoukkue.
Hyökkääjistä onnistui vain Eemeli Suomi alkukaudesta. Meskanen oli telakalla, ja Sandell kaukana huippuvireestään.
Joukkue oli koottu pikälti divaripelaajista tai junnuista, jotka vasta aloittelivat ammattilaisuraansa. Ja olivat vielä fyysisesti täysin raakileita. Valtaosalta pelaajista puuttui rutiini,johon turvautua väsyneenä.
Ja kaikkein pahiten petti maalivahdit. Ilveksen kausi meni piloille maalivahtien takia. Kyllä muidenkin joukkueiden puolustukset lahjoittivat vastustajalle maalipaikkoja, mutta niiden molarit torjuivat niitä useimmin.
Tappara hävisi finaalit juuri maalivahtien taistossa. Tappara loi enemmän a-luokan laukaisupaikkoja kun Kärpät. Jos jätetään laskuista pois viides peli, missä molemmat veti vihkoon väsymyksen takia, koska edellisenä päivänä oli pelattu.
Hrachovina pelasi finaalit ( pois lukien 5 peli) torjuntaprosentilla 91,49. Kärpät tarvitsi keskimäärin 12,89 laukausta yhtä maalia kohden... Vehviläisen torjuntaprosentti oli 96,23, ja Tappara tarvitsi keskimäärin 25,8 laukausta/ maali.
Väittämäsi,että valmentajan ei pidä laatia pelitapaa pelaajien mukaan, vaan virittää pelaajat pelitavan mukaan, on kyllä outo. Tällä kaudella Tapparan materiaali oli täysin ylivoimainen, hyökkäyssuuntaan. Mutta kuitenkin sitä peluutettiin puolustusvoittoisesti, riisuen itse omat aseensa.
Virtahan yritti Ässissä luoda kiekkokontrollilätkää, pelaajilla, joilla ei ollut siihen edellytyksiä.
Ilveksellä joukkueen kokaminen polkee paikallaan. Vain maalivahti tilanne on parempi kuin päättyneeseen kauteen lähdettäessä. Tosin mainitsemasi seikka huomioiden, siinäkin on pieni kysymysmerkki.
Kyllä tämä joukkueen rungon julkaisu oli helvetinmoinen PETTYMYS. Ja puheet kuuden joukosta voidaan unohtaa saman tien. En tiedä,että kuinka paljon joukkueessa näkyy Kaken kädenjälki, ja paljonko Ripan. Mutta luottamusta tämä ei herätä, vaikuttaa valitettavasti Honkalehdon kokoomalta joukkueelta.
