Ilveksen juniorikiekkoilu

Ilmeisesti eivät saaneet Pirkkalassa Ilvekseltä vastinetta rahalle. Näin keväällä hallilla puhuttiin jolloin ratkaisu oli hyppääminen naapurin sateenvarjon alle. Ilveksellä taitaa tällä hetkellä olla KisaEagles, Leki ja Fortuna, kun naapurilla muut ympäryskunnat + K-ahmat ja Hokkarit Pirkanmaan seuroista.
Pirkkalan tilanne on hieman erikoinen. Toinen uusista valmennuspäällikköistä valmentaa Tapparassa. Lisäksi yksi ikäluokka oikeastaan hävisi pelaajien valuttua Ilvekseen. Tässä varmasti vaikuttaneet asiat.

Parkano vaihtoi Ilveksen Tapparaan pari vuotta sitten.
 
Pirkkalan tilanne on hieman erikoinen. Toinen uusista valmennuspäällikköistä valmentaa Tapparassa. Lisäksi yksi ikäluokka oikeastaan hävisi pelaajien valuttua Ilvekseen. Tässä varmasti vaikuttaneet asiat.

Parkano vaihtoi Ilveksen Tapparaan pari vuotta sitten.
Ja valmennuspäällikön poika taisi loikata samalla naapuriseuraan.
 
Taitaa suurempi ongelma olla meidän steenvarjossa sen yleinen toimimattomuus.
Paikalliskaveri ei veloita sateenvarjon seuroja, tarjoaa valmentajille koulutuksia ja pelaajaliikenne tehdään suunnitelmallisesti.

Toki kaverin suunnitelmallinen pelaajaliikenne sataa meidän laariin siinämielessä, että "meidän pojan pitäisi päästä sinne ja sinne" siirtyvät meille, koska suunnitelmaan ei sisälly keskinkertaisten pelureiden siirrot.
Hallipuheiden mukaan Pinkkairt siirtyi pois sen takia, kun on imuroitu kaikki junnut U10 alkaen mitä on logoseuran kiilto silmissään meille halunneet, Toisaalta sitten myöhemmin monotettu, kun ei ole akatemioita kilpaluokissa. Pirkkala koki, että sateenvarjo tässä mallissa tappaa heidän toimintansa tai vähintäänkin vaikeuttaa sitä. Tämä on todennettavissa joukkuetarjottimesta, aika monta tyhjää ikäluokkaa siellä.
 
Sateenvarjoseurat pelaavat usein korkeammalla tasolla kuin joukkueen todellinen runko antaisi aihetta olettaa. Syynä on yleensä muutama poikkeuksellisen taitava pelaaja, jotka nostavat koko joukkueen kilpailullista tasoa. Kun nämä kärkipelaajat myöhemmin siirtyvät suurempiin seuroihin, joukkueen taso putoaa helposti esimerkiksi AAA-sarjasta A-sarjaan, joka vastaa paremmin jäljelle jäävän pelaajiston tasoa.

Sama kehitys tapahtuisi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin ilman pelaajasiirtojakin. Mitä vanhemmaksi pelaajat kasvavat, sitä pienemmäksi yksittäisten huippupelaajien vaikutus joukkueen tuloksiin yleensä muuttuu.

Tämä ilmiö syö usein motivaatiota. Aiemmat menestyksekkäät kaudet ovat voineet luoda pelaajille ja vanhemmille väärän käsityksen joukkueen todellisesta tasosta. Kun tulokset heikkenevät kärkipelaajien lähdettyä, syyttävä sormi kääntyy helposti valmennukseen, vaikka kyse on todellisuudessa muuttuneesta pelaajamateriaalista.

Esimerkiksi Tapparan ja Ilveksen kaltaisissa huippuseuroissa aloittaa vuosittain suuri määrä pelaajia ikäluokan toiminnassa. U13-U14-vaiheessa alkuperäisestä ryhmästä on usein jäljellä enää pieni osa. Osa pelaajista on pudonnut kilpatoiminnasta, osa lopettanut kokonaan. Tämä luonnollinen tiivistyminen nostaa joukkueiden tasoa.

Sateenvarjoseuroilla ei kuitenkaan yleensä ole mahdollisuutta vastaavaan pelaajamäärän karsimiseen, koska joukkueen toimintaedellytykset voivat vaarantua. Tämän vuoksi samanlaista tiivistymisen kautta syntyvää tasonnousua ei pääse tapahtumaan.

Mikäli sateenvarjoseurojen tasoa halutaan kehittää pitkäjänteisesti, huomion pitäisi kohdistua ennen kaikkea joukkueen runkopelaajien kehittämiseen. Pelkkä valmentajakoulutus ei välttämättä riitä. Emoseuran valmennusjohdon tai junioripäällikön tulisi säännöllisesti osallistua sateenvarjoseurojen arkeen ja vetää harjoituksia paikan päällä. Näin vaatimustaso, harjoittelukulttuuri ja osaaminen siirtyisivät tehokkaammin sekä pelaajille että paikallisille valmentajille. Valitettavasti tällaista yhteistyötä ei ainakaan laajassa mittakaavassa juuri näytä tapahtuvan.
 
Takaisin
Ylös