Matias Mäntykivi
- Viestiketjun aloittaja Kass Eemeli
- Alkaa
- Status
ADX_03
Luottopelaaja
- Viestejä
- 9 044
Vian ei tarvitse olla iso, jos se on korvien välissä.
jäsenJ
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 146
Puhutko kokemuksesta vai oliko jotain faktaa asiaan liittyen?
ADX_03
Luottopelaaja
- Viestejä
- 9 044
Lähinnä tarkoitan sitä vetelyyttä, mitä paikallisessakin oli jonka johdosta löysi itsensä nelosesta. Se on pitkälti korvien väli-hommaa.
Seksi Calle
Rivipelaaja
- Viestejä
- 21
Mänty on niin sanotusti toinen jalka jo ruottissa
Meklari
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 12 052
Tossa lopussakin oli kyllä tilanne missä mies säntäsi 3vs1 hyökkäykseen ja joutui jämään odottamaan ketjukavereita 
. Näde lopulta ryömi sieltä mukaan ja itseasiassa Török taisi olla siinä hetkessä kolmas lenkki. Kapeltakin tuli välillä aika huumorisyöttöjä.
Ei tuo mikään optimaalinen paikka ole pelatakkaan, mutta nyt näin. Ratinen ollut iskussa Jasekin vierellä!
. Näde lopulta ryömi sieltä mukaan ja itseasiassa Török taisi olla siinä hetkessä kolmas lenkki. Kapeltakin tuli välillä aika huumorisyöttöjä.Ei tuo mikään optimaalinen paikka ole pelatakkaan, mutta nyt näin. Ratinen ollut iskussa Jasekin vierellä!
Etäilves
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 897
Täällä joku jo vihjailikin, että vika saattaisi löytyä korvien välistä. Tähän teoriaan itsekin uskon. Tarkempi diagnoosi on frustraatio-oireyhtymä, joka ilmenee juurikin ajoittaisena välinpitämättömyytenä ja suoranaisena fleguiluna. Tämä on ite asiassa täysin ymmärrettävää, kun vertaa Mäntykiven viime kauden esityksiä kuluvaan kauteen.
Nykyisen kaltaisilla esityksillä Männyn Ruotsivisiitistä uhkaa tulla melkoinen floppi tyyliin Tikka ja meidän Joona.
Battery
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 10 377
Ja toinen ainakin puoliksi sairastuvalla.
Mobutu Sese Seko
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 936
Ristiriitainen kausi monella tavalla.
Männyn pistetehokkuus tasakentällisin on itse asiassa uran korkeimmalla tasolla. Vielä korkeammaksi tuon tekee se, että aikaisempiin yli 0,5 p/o tasakentällisin kausiin nähden Männyn peliaika on tippunut reippaasti - viime kauteen nähden peräti 1:50 eli käytännössä sellaiset kaksi vaihtoa / ottelu. Yhteen tehopisteeseen on mennyt suunnilleen 22:10 minuuttia. Ennätys tähän mennessä on kauden 21-22 lukema 24:30. Tämän kauden lukema 22:10 olisi 6. korkein lukema Ilveksessä viimeisen kymmenen kauden aikana Palolan, Nymanin, Palveen, Rätyn ja Rautiaisen (16-17) jälkeen.
Matiaksen maalinteon tehokkuus tasakentällisin on myös ennätysluokkaa ja tämä onkin jo viides kausi putkeen, kun maalimäärä tuossakin sarakkeessa on kaksinumeroinen.
Mikä sitten laskee tuota pistetehokkuuden kokonaisuutta on luonnollisesti nollan maalin ylivoima. Ylivoima itsessään on tietenkin jossain määrin yksi niistä murheenkryyneistä, miksi Ilves ei ole paremmissa asemissa sarjataulukossa. Kuinka paljon Mänty on "syypää" tuohon ja kuinka paljon "uhri" siinä mielessä, että yv:n tehokkuus on pitkälti syntynyt sieltä viivan pinnasta pakin toimesta.
Verrattuna viime kauteen, on Mäntykiven maalille asti menneet vedot tippuneet jonkin verran ylivoimalla; kaudella 24-25 vedoista 25/39=64,1% maalille asti, laukauksia tuli 4:37 välein. Tällä kaudella lukema on 15/29=51,7%, laukauksia 4:48 välein. Eli isoin muuttunut asia on tehokkuus ja ylipäänsä maalille asti menneiden vetojen määrä. Sinällään hauska knoppi, että viime kaudella ylivoiman ulkopuolella laukaukset menivät siis 62/116=53,4% ja tällä kaudella 44/72=61,1% eli nuo ovat vähän niin kuin kääntyneet päälaelleen.
Kokonaisuudessaan Ilves on luonut laukauksia aikaisempiin kausiin verrattuna poikkeuksellisen paljon enemmän, mutta Männyn henkilökohtaisessa sarakkeessa tämä laukaisumäärän kasvu ei näy. Viime kauteenkin verrattuna Männyn L/60 on jopa laskenut ja sijoituksellisesti Männyn asema on pudonnut tuossa aika merkittävästikin muihin hyökkääjiin nähden. Mikä on kuitenkin mielenkiintoista on tuo, että hänen keskimäärinen xG-arvo vedolle on jatkanut kasvuaan entisestään, eli kyky luikerrella niille laatutonteille on kuitenkin erittäin hyvää luokkaa, vaikka laukaisumäärä itsessään ei olekaan noussut.
MK=maalia kohti(asti) menneet laukaukset KL=kaikki laukaukset KL/60 sarakkeen sulkeissa oleva lukema kuvaa Matiaksen sijoitusta verrattuna joukkueen muihin hyökkääjiin
Muutama asia pistää vielä kuitenkin silmään; siinä missä pistetehokkuus itsessään on noussut, on kuitenkin miinusmerkkisten maalienkin tahti Ilves-uran korkeimmalla tasolla. Tämä siis yhdistettynä tuohon, että peliaika tasakentällisin on laskenut aika merkittävästi. Mikä tekee kontrastin viime kauteen vielä isommaksi on se, että viime kaudella Mänty oli jäällä 8 kertaa, kun vastustaja iski Ilveksen tyhjään maaliin osuman - tällä kaudella tuollaisia maaleja on tullut vain 3kpl. Kautta 24-25 lukuun ottamatta tyhjä maali miinukset ovat olleet sellaista 2-3:n luokkaa. Yritän vielä ennen runkosarjan loppua luoda yksilötasolla taulukon, jossa kaikki pisteet, plussat ja miinukset jaetaan erikseen jokaiseen osa-aluueseen (5v5, 3v3, 4v4, tm, im/sr jne). Varsinaisia 5v5 maaleja Ilves on päästänyt 1,53 / ottelu, viime kaudella 1,42 ja kaudella 23-24 1,55 eli joukkueen kokonaistekeminenkään ei suoranaisesti täysin selitä laskua. Siihen päälle sitten se fakta, että peliaikaa tulee vähemmän ja myös pallottelua laiturin ja sentterin tontin välillä on ollut.
Mäntykiven kamppailuaktiivisuus on myös tullut alaspäin. Prosentti itsessään on toki noussut ja onkin ihan liigan kärkipäätä Nokia Areenan vihkineen Antti Saarelan ja Teemu Hartikaisen jälkeen, mutta mielestäni prosentti itsessään ei aina kerro ihan kaikkea. Esimerkiksi aina ei voitettujen kamppailujen määräkään ole kovin merkittävä, jos ajatellaan vaikkapa Svejkovskyn panosta; hän oli Ilveksessä peliaikaan suhteutettuna koko sarjan eniten kamppailuja voittanut pelaaja ja muutenkin näennäisen aktiivinen kuin pirulainen. Noilla ominaisuuksilla sanoisin miehen tekevän liikaa turhaa työtä, yleisesti huonoja valintoja ja sijoittuminen kokonaisuudessaan oli usein aivan järkyttävän huonolla tolalla muutoinkin. Myös häviöitä tuli paljon ja sehän pumppasikin tuota aktiivisuuden kokonaisuutta todella korkeaksi. Mikään laiskuri hän ei kyllä ollut. Eemeli Suomen kaudessa 22-23 oli vähän samoja piirteitä kuin Svejllä (ottaen siis Suppon äärimmäisen korkeat standardit huomioon). Kemioita tasakentällisin ei löytynyt oikein kenenkään kanssa, mutta kun tuo osa-alue parani seuraaville kausille, väheni myös turha nuhjaaminenkin ja parannus ns. olennaisissa asioissa olikin taas melkoinen. Käsittääkseni Saarelalla vähän samanlainen juttu tämän kauden kanssa.
Männyn kohdalla taas sitten huomio kiinnittyy tuohon hävittyjen kamppailujen vähyyteen ja se herättää kysymyksen, että jättääkö mies yksinkertaisesti menemättä tiettyihin tilanteisiin aikaista enemmän vai onko kyse muuten vain jostain sellaisesta että jää jotenkin ulkopuolelle aikaista enemmän / onko joukkueen pelityylissä muuten vain jokin muuttunut ratkaisevasti aikaisempaan nähden, mikä sitten voi näkyä tämän kyseisenkin yksilön tekemisessä siinä kuuluisassa kokonaisvaltaisuudessa. Muistetaan nyt kuitenkin, että tuo 5v5 tehokkuushan on hyökkäyssuuntaan kuitenkin ollut jopa poikkeuksellisen tehokasta. Mänty on aikaisempien kausien otteillaan kuitenkin vetänyt omat standardit todella korkealle tasolle. Aikaisempien kausien yksi isoimpia vahvuuksia on ollut juuri superlaadukas kahden suunnan pelaaminen, mikä on näkynyt mm. vähäisissä miinusmaalien määrässä ja loistavassa av-pelaamisessa, joka toki on ollut tässä tämän kauden joukkuueessa ihan ok tasolla olosuhteet huomioiden.
VK/60=voitetut kamppailut HK=hävityt kamppailut K=kamppailuaktiivisuus yhteensä
Yksi asia, missä tietynlainen himmailu vielä näkyy on jäähytasapaino, joka on miehen tasoon nähden jäänyt kohtalaisen mitäänsanomattomaksi. Tasapaino kokonaisuudessaan on toki komea +6(11-5=+6), mutta varsinkin rikkeiden kohteena oleminen on tippunut merkittävästi aikaisempaan nähden. 60 ottelun vauhdilla Mänty joutuisi 15 kertaa jäähyyn johtavan rikkeen kohteeksi ja aikaisempiin kausiin nähden tuo on melko vähän. Aikaisemmalla neljällä kaudella tahti on jokaisella ollut vähintään 20 jäähyn luokkaa. Myös itse otettujen jäähyjen määrä on jäänyt Ilves-uran pienimmälle tasolle peliaikaan suhteutettuna. Matias Mäntykivi memorial trophy onkin nyt vaarassa karata Matias Mäntykiven näppien ulottumattomiin - ensimmäistä kertaa Mobutu Sese Sekon virallisessa valvonnassa.
21-22: 17-7=+10
22-23: 23-10=+13
23-24: 25-11=+14
24-25: 24-13=+11
25-26: 11-5=+6
Männyn pistetehokkuus tasakentällisin on itse asiassa uran korkeimmalla tasolla. Vielä korkeammaksi tuon tekee se, että aikaisempiin yli 0,5 p/o tasakentällisin kausiin nähden Männyn peliaika on tippunut reippaasti - viime kauteen nähden peräti 1:50 eli käytännössä sellaiset kaksi vaihtoa / ottelu. Yhteen tehopisteeseen on mennyt suunnilleen 22:10 minuuttia. Ennätys tähän mennessä on kauden 21-22 lukema 24:30. Tämän kauden lukema 22:10 olisi 6. korkein lukema Ilveksessä viimeisen kymmenen kauden aikana Palolan, Nymanin, Palveen, Rätyn ja Rautiaisen (16-17) jälkeen.
Matiaksen maalinteon tehokkuus tasakentällisin on myös ennätysluokkaa ja tämä onkin jo viides kausi putkeen, kun maalimäärä tuossakin sarakkeessa on kaksinumeroinen.
Mikä sitten laskee tuota pistetehokkuuden kokonaisuutta on luonnollisesti nollan maalin ylivoima. Ylivoima itsessään on tietenkin jossain määrin yksi niistä murheenkryyneistä, miksi Ilves ei ole paremmissa asemissa sarjataulukossa. Kuinka paljon Mänty on "syypää" tuohon ja kuinka paljon "uhri" siinä mielessä, että yv:n tehokkuus on pitkälti syntynyt sieltä viivan pinnasta pakin toimesta.
Verrattuna viime kauteen, on Mäntykiven maalille asti menneet vedot tippuneet jonkin verran ylivoimalla; kaudella 24-25 vedoista 25/39=64,1% maalille asti, laukauksia tuli 4:37 välein. Tällä kaudella lukema on 15/29=51,7%, laukauksia 4:48 välein. Eli isoin muuttunut asia on tehokkuus ja ylipäänsä maalille asti menneiden vetojen määrä. Sinällään hauska knoppi, että viime kaudella ylivoiman ulkopuolella laukaukset menivät siis 62/116=53,4% ja tällä kaudella 44/72=61,1% eli nuo ovat vähän niin kuin kääntyneet päälaelleen.
Kokonaisuudessaan Ilves on luonut laukauksia aikaisempiin kausiin verrattuna poikkeuksellisen paljon enemmän, mutta Männyn henkilökohtaisessa sarakkeessa tämä laukaisumäärän kasvu ei näy. Viime kauteenkin verrattuna Männyn L/60 on jopa laskenut ja sijoituksellisesti Männyn asema on pudonnut tuossa aika merkittävästikin muihin hyökkääjiin nähden. Mikä on kuitenkin mielenkiintoista on tuo, että hänen keskimäärinen xG-arvo vedolle on jatkanut kasvuaan entisestään, eli kyky luikerrella niille laatutonteille on kuitenkin erittäin hyvää luokkaa, vaikka laukaisumäärä itsessään ei olekaan noussut.
MK=maalia kohti(asti) menneet laukaukset KL=kaikki laukaukset KL/60 sarakkeen sulkeissa oleva lukema kuvaa Matiaksen sijoitusta verrattuna joukkueen muihin hyökkääjiin
Muutama asia pistää vielä kuitenkin silmään; siinä missä pistetehokkuus itsessään on noussut, on kuitenkin miinusmerkkisten maalienkin tahti Ilves-uran korkeimmalla tasolla. Tämä siis yhdistettynä tuohon, että peliaika tasakentällisin on laskenut aika merkittävästi. Mikä tekee kontrastin viime kauteen vielä isommaksi on se, että viime kaudella Mänty oli jäällä 8 kertaa, kun vastustaja iski Ilveksen tyhjään maaliin osuman - tällä kaudella tuollaisia maaleja on tullut vain 3kpl. Kautta 24-25 lukuun ottamatta tyhjä maali miinukset ovat olleet sellaista 2-3:n luokkaa. Yritän vielä ennen runkosarjan loppua luoda yksilötasolla taulukon, jossa kaikki pisteet, plussat ja miinukset jaetaan erikseen jokaiseen osa-aluueseen (5v5, 3v3, 4v4, tm, im/sr jne). Varsinaisia 5v5 maaleja Ilves on päästänyt 1,53 / ottelu, viime kaudella 1,42 ja kaudella 23-24 1,55 eli joukkueen kokonaistekeminenkään ei suoranaisesti täysin selitä laskua. Siihen päälle sitten se fakta, että peliaikaa tulee vähemmän ja myös pallottelua laiturin ja sentterin tontin välillä on ollut.
Mäntykiven kamppailuaktiivisuus on myös tullut alaspäin. Prosentti itsessään on toki noussut ja onkin ihan liigan kärkipäätä Nokia Areenan vihkineen Antti Saarelan ja Teemu Hartikaisen jälkeen, mutta mielestäni prosentti itsessään ei aina kerro ihan kaikkea. Esimerkiksi aina ei voitettujen kamppailujen määräkään ole kovin merkittävä, jos ajatellaan vaikkapa Svejkovskyn panosta; hän oli Ilveksessä peliaikaan suhteutettuna koko sarjan eniten kamppailuja voittanut pelaaja ja muutenkin näennäisen aktiivinen kuin pirulainen. Noilla ominaisuuksilla sanoisin miehen tekevän liikaa turhaa työtä, yleisesti huonoja valintoja ja sijoittuminen kokonaisuudessaan oli usein aivan järkyttävän huonolla tolalla muutoinkin. Myös häviöitä tuli paljon ja sehän pumppasikin tuota aktiivisuuden kokonaisuutta todella korkeaksi. Mikään laiskuri hän ei kyllä ollut. Eemeli Suomen kaudessa 22-23 oli vähän samoja piirteitä kuin Svejllä (ottaen siis Suppon äärimmäisen korkeat standardit huomioon). Kemioita tasakentällisin ei löytynyt oikein kenenkään kanssa, mutta kun tuo osa-alue parani seuraaville kausille, väheni myös turha nuhjaaminenkin ja parannus ns. olennaisissa asioissa olikin taas melkoinen. Käsittääkseni Saarelalla vähän samanlainen juttu tämän kauden kanssa.
Männyn kohdalla taas sitten huomio kiinnittyy tuohon hävittyjen kamppailujen vähyyteen ja se herättää kysymyksen, että jättääkö mies yksinkertaisesti menemättä tiettyihin tilanteisiin aikaista enemmän vai onko kyse muuten vain jostain sellaisesta että jää jotenkin ulkopuolelle aikaista enemmän / onko joukkueen pelityylissä muuten vain jokin muuttunut ratkaisevasti aikaisempaan nähden, mikä sitten voi näkyä tämän kyseisenkin yksilön tekemisessä siinä kuuluisassa kokonaisvaltaisuudessa. Muistetaan nyt kuitenkin, että tuo 5v5 tehokkuushan on hyökkäyssuuntaan kuitenkin ollut jopa poikkeuksellisen tehokasta. Mänty on aikaisempien kausien otteillaan kuitenkin vetänyt omat standardit todella korkealle tasolle. Aikaisempien kausien yksi isoimpia vahvuuksia on ollut juuri superlaadukas kahden suunnan pelaaminen, mikä on näkynyt mm. vähäisissä miinusmaalien määrässä ja loistavassa av-pelaamisessa, joka toki on ollut tässä tämän kauden joukkuueessa ihan ok tasolla olosuhteet huomioiden.
VK/60=voitetut kamppailut HK=hävityt kamppailut K=kamppailuaktiivisuus yhteensä
Yksi asia, missä tietynlainen himmailu vielä näkyy on jäähytasapaino, joka on miehen tasoon nähden jäänyt kohtalaisen mitäänsanomattomaksi. Tasapaino kokonaisuudessaan on toki komea +6(11-5=+6), mutta varsinkin rikkeiden kohteena oleminen on tippunut merkittävästi aikaisempaan nähden. 60 ottelun vauhdilla Mänty joutuisi 15 kertaa jäähyyn johtavan rikkeen kohteeksi ja aikaisempiin kausiin nähden tuo on melko vähän. Aikaisemmalla neljällä kaudella tahti on jokaisella ollut vähintään 20 jäähyn luokkaa. Myös itse otettujen jäähyjen määrä on jäänyt Ilves-uran pienimmälle tasolle peliaikaan suhteutettuna. Matias Mäntykivi memorial trophy onkin nyt vaarassa karata Matias Mäntykiven näppien ulottumattomiin - ensimmäistä kertaa Mobutu Sese Sekon virallisessa valvonnassa.
21-22: 17-7=+10
22-23: 23-10=+13
23-24: 25-11=+14
24-25: 24-13=+11
25-26: 11-5=+6
Viimeksi muokattu:
IhanJuniori
Junioripelaaja
- Viestejä
- 22 033
Ennen sitä syöttöä KalPan toiseen maaliin pelasi kyllä mielestäni ihan hyvän erän.
Ihan kamalasti ei voi vaatia kun painat Nättisen ja Björkqvistin kanssa.
Greg Stillson
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 102
Miksi nämä kaksi ovat joukkueen kokoonpanossa, eikö siellä olisi tarkoitus hakea menestystä?
Edit, keilailihan siellä toisaalta joku Gregoirekin yhden kauden, joten sama meno vaan jatkuu.
Viimeksi muokattu:
Eetu Fucking Mäkiniemi
Luottopelaaja
- Viestejä
- 9 230
Nelosesta jos tiputtaisi Nättisen pois, laittaisi Mäntykiven keskelle ja kuka vaan junnu toiselle laidalle olisi ketju oikeasti jopa varteenotettavan hyvä. Nyt yksi mies on joukkueen menestystä suurempi.
Silti nostaisin Mäntykiven kakkoseen ja Henman neloseen vetämään muun ketjun kanssa jämä minuutteja.
Silti nostaisin Mäntykiven kakkoseen ja Henman neloseen vetämään muun ketjun kanssa jämä minuutteja.
- Status