Huokaus. Kun ihminen on jo löytänyt sisältään kesän, auringon ja tulevaisuuden, niin eikös Ripa "Ripa" Jalo mene julkaisemaan kokoelman lauseita, jotka eivät täytä edes lauseen kriteereitä. Ei ajattelun kriteereitä, ei edes alkeellisen viestinnän kriteereitä.
Ripa "Ripa" Jalo keräsi itsensä, istahti Laukon kartanon aurinkotuoliin, sitoi pinkin Gant-neuleen olkapäilleen, pisti kuulokkeisiinsa toimihenkilörockia ja googlasi "miten kirjoitan raportin" ja "onko toimitus johtaja yhdyssana".
Ilmeisesti Ripa "Ripa" Jalo oli edellisiltana vetänyt kavereidensa kanssa satiinipaidat päälleen ja sparraillut snadisti. Mites, oliskos hyvä puhua vaikka kunnianhimosta, sopimuksista ja vaikka Areenasta, ja tota noinnii ensi kaudesta.
Koska "miten on mahdollista" lause on some-lätinöissä suosituimpia aloituksia, niin kerrankos minäkin!
Miten on f-f-f-f-f-f mahdollista, että yhdestä suurimmasta (joka sinänsä jo vaatii erityisosaamista viime vuosikymmenten historia tuntien) Ilves-katastrofista, maineensukelluksesta ja häpeällisimmistä valmentajakäytöksestä on yli kuukausi, eikä Ripa "Ripa" Jalo osaa analysoida ja kirjoittaa muuta kuin "haluamme tarjota kannattajillemme elämyksellisyyttä ja voittajuutta"?
Kiitos, Ripa ja "Ripa". Elämyksellisyyttä on ihan kivasti piisannutkin. Vähempikin riittäisi.
Sinänsä söpöä, miten olette toimistolla maksaneet jollekin tekokuitukonsultille, että hän on keksinyt teille sanan "voittajuus", joka tarjosi teille wow-efektin, jonka maku tunki ihanasti kuoharin läpi kauden päätöspalaverissa. Voittajuus. Ei fiddu. Ihan huikeeta. Jätkät, tätä me käytetään. Me ollaan voittajuuksia.
Minäkin jätin jo kauden ja kaiken taakseni ja nyt te saatanan tunarit pakotitte palaamaan, kesken aurinkovoiteen sivelyn.
Eikö. Siellä. Toimistolla. Ole. Yhtä. Ainutta. Ihmistä. Joka. Osaisi. Edes. Alkeellisella. Tavalla. Ymmärtää. Analysoida. Viestiä. Johtaa.
Omalla urallani olen nähnyt monenlaista. Mutta en yhtäkään yhtiötä, pienempää tai pörssiyhtiötä, jolle on normaalia virtsata maksavien asiakkaiden päälle, olla kiittämättä heitä ja vaieta kuoliaaksi.
Ripa, "Ripa", olisit nyt edes jossain vaiheessa yrittänyt. Kun Antti-Pentti Pendo-Pondo erehtyi luulemaan, että hänen egonsa onanointi tuottaa meille kaikille onnellisuutta, sinä olisit voinut pyytää anteeksi. Anteeksi Pendo-Pondon sivistymättömyyttä, narsismia ja kannattajille selkänsä kääntämistä.
Mutta sitäkään sinä et tehnyt. Et tietenkään. Koison teryleenikaupan Ipa-johdolle tarjoamat alennuspuvut ja Laukon kartanon belgialaiset mansikat ovat luoneet Ilves-johdolle illuusion omasta paikastaan ja osaamisestaan.
Hei pojat, te ette ole suuria bisnesjohtajia. Te ette ole näkemyksellisiä yhteisöjohtajia. Te olette takahuhdin poikia, joille Salud on Eurooppa ja hampurilainen Amerikka.
Herranen aika, te ette osaa kirjoittaa edes laadukasta, vaatimusten mukaista katsausta asiakkaillenne!
Nolottaa, mutta minulla on ollut odotuksia. Surkeinta ja mitäänsanomattominta tekstiä, mitä olen nähnyt. Tilanteessa, jossa vaadittiin jotain aivan muuta.
"Voittajuutta". Tämän tekstin myötä menetin uskoni myös ensi kauteen. Toukokuussa. Johtajuusfarssi.
Elämys kai se sekin on.
