Ilveksen pelitapa

[jurgen]

Mikä pelitapa? Onko edes sellaista?

Ei ole näkynyt. Perjantaina on pakko näkyä, jos ei tahdota vielä "lomille".

 

[Blegifan]

Mikä pelitapa? Onko edes sellaista?

Duffa tyyliin norsukiekkoa. Haluan vain vastauksen, miksi?

 

[Blackwolf]

Duffa tyyliin norsukiekkoa. Haluan vain vastauksen, miksi?

Tätä en itsekään käsitä alkuunkaan.
Ilves ei pysty pelaamaan paineen alla kiekkoa lavasta lapaan ollenkaan. Siellä heitetään norsua ihan noista kärkipakeista lähtien aivan jatkuvasti.

Surullisimman näköistä on tuo, kun usemman kerran pelissä nähdään tuollainen suht paineeton pakkipakki, jonka jälkeen kiekon saanut puollustaja ihan rehellisesti katsomatta yhtään roiskaisee joko todella korkean keskelle, tai summittain laitaan.

Eihän Ilves tuota mitään rytmejä. Jatkuvasti vain roiskitaan ja toivotaan onnea.

Hyökkäyspäässä poissaolollaan loistavat puolustajien ajot laitojen kautta sisään. Puolustajat pelaavat luistimet liimattuna siniviivaan, ja heittävät kiekkoa ränniin, tai hyvin harvoin paikan auetessa maalille.

Ilves hyökkää staattisesti kolmella viittä vastaan ja häviää säännöllisesti kaikki kaksinkamppailut. Tämän jälkeen tuo kolmikko yrittää antaa painetta, samalla kun pakit ovat peruuttaneet niin kauas, että Kalpa tulee helposti syöttämällä alueelta pois. Pakkien tiputettua Kalpa myös pääsee suoraan keskialueelle saakka, josta se saa ensimmäisenä mainitun paineen, tai vähintään tuon pakkipakkisyöttöön johtavan paineen aikaiseksi, ja norsukiekko on valmis.

 

[tynamo]

Tosissaan kysyn, että kuinka on mahdollista saada ” kaikkien aikojen puolustuskesta” noin heikko kaikilla osa-alueilla? Varsinkin kiekolla. Salmela, Elorinne ja Westerlund kaikki mahtuisivat nyky vireiseen pakistoon.

Erittäin hyvä kysymys. Voi kun tähän Pennasantti antaisi selityksen. Sen jälkeen voisi suksia hevonkuuseen Ilves-kopista.

Kun Niku kaapattiin ikään kuin ylimääräisenä kermana kakun päälle, oli Ilveksellä kasassa yksi liigan all time -pakistoista. Nyt kun katsoo peli eri osa-alueita, KalPan vastaava sektori mainitun kolmikon johdolla on kirkkaasti edellä. Täysin käsittämätön suoritus. Siis käsittämättömän surkea.

 

[jurgen]

Erittäin hyvä kysymys. Voi kun tähän Pennasantti antaisi selityksen. Sen jälkeen voisi suksia hevonkuuseen Ilves-kopista.

Kun Niku kaapattiin ikään kuin ylimääräisenä kermana kakun päälle, oli Ilveksellä kasassa yksi liigan all time -pakistoista. Nyt kun katsoo peli eri osa-alueita, KalPan vastaava sektori mainitun kolmikon johdolla on kirkkaasti edellä. Täysin käsittämätön suoritus. Siis käsittämättömän surkea.

Olisiko kuitenkin Kalpan peli myrkkyä? Kun "lumipallo" alkaa vyöryä väärään suuntaan, on helppo täältä huudella kaikkea. Vielä tätä sarjaa ei ole hävitty. Eikä Niku tai kumpp. ole paskoja. Katsotaan Perjantain jälkeen.

 

[Tampere Maple Leafs]

Tätä en itsekään käsitä alkuunkaan.
Ilves ei pysty pelaamaan paineen alla kiekkoa lavasta lapaan ollenkaan. Siellä heitetään norsua ihan noista kärkipakeista lähtien aivan jatkuvasti.

Surullisimman näköistä on tuo, kun usemman kerran pelissä nähdään tuollainen suht paineeton pakkipakki, jonka jälkeen kiekon saanut puollustaja ihan rehellisesti katsomatta yhtään roiskaisee joko todella korkean keskelle, tai summittain laitaan.

Eihän Ilves tuota mitään rytmejä. Jatkuvasti vain roiskitaan ja toivotaan onnea.

Hyökkäyspäässä poissaolollaan loistavat puolustajien ajot laitojen kautta sisään. Puolustajat pelaavat luistimet liimattuna siniviivaan, ja heittävät kiekkoa ränniin, tai hyvin harvoin paikan auetessa maalille.

Ilves hyökkää staattisesti kolmella viittä vastaan ja häviää säännöllisesti kaikki kaksinkamppailut. Tämän jälkeen tuo kolmikko yrittää antaa painetta, samalla kun pakit ovat peruuttaneet niin kauas, että Kalpa tulee helposti syöttämällä alueelta pois. Pakkien tiputettua Kalpa myös pääsee suoraan keskialueelle saakka, josta se saa ensimmäisenä mainitun paineen, tai vähintään tuon pakkipakkisyöttöön johtavan paineen aikaiseksi, ja norsukiekko on valmis.

Hyvä tiivistys tilanteesta. Erityisesti tuo paineen alla lapaan pelaaminen on osoittautunut lähes mahdottomuudeksi.

 

[Karpovtsev]

Pennanen vetää varmasti pohjat pitkään aikaan pelitavan suhteen. Pennasmarjalate kiekko ei toimi tänäpäivänä ei sitten millään. Järjetön nippu kasassa ja pelitapa on mikä. Vittu mitä paskaa. Ei edes Late tai Peltonen pysty samaan. Toi pelitapa on vankileiriltä missä kahlitaan pelaajat hypnoosin voimalla johonkin olemattomaan uskomukseen. Pennanen on anteeksi pyynnön velkaa meille kaikille ja sen paskoja siivotaan vielä pitkään.

 

[Grinder]

Pennanen vetää varmasti pohjat pitkään aikaan pelitavan suhteen. Pennasmarjalate kiekko ei toimi tänäpäivänä ei sitten millään. Järjetön nippu kasassa ja pelitapa on mikä. Vittu mitä paskaa. Ei edes Late tai Peltonen pysty samaan. Toi pelitapa on vankileiriltä missä kahlitaan pelaajat hypnoosin voimalla johonkin olemattomaan uskomukseen. Pennanen on anteeksi pyynnön velkaa meille kaikille ja sen paskoja siivotaan vielä pitkään.

Ei siihen pelitapaan kuulu se että lauotaan pitkin seiniä ja munitaan johtoasemia. Eikä se kannusta neppailemaan ylimielisesti.

 

[Simultaanieläin]

Nyt kun Tappara on voittanut sekä vierumäkeläisellä että pystysuunnan tyylillä peräkkäin mestaruuden, niin olisiko aika päivittää pelitapakäsityksiä? Lähtökohtana voisi olla provokatiivinen väite, että Suomessa vallitsee pelitapa- ja valmentajakultti. Sen syntymiseen on vaikuttanut monta tekijää. P. Sihvosen ohjelmallinen ja narsistinen brändinrakennus johtavaksi. Pari HPK:n yllätysmestaruutta ennakkoon kärkijoukkueita heikommaksi arvioidulla pelaajamateriaalilla, jotka on luettu edistyksellisen pelitavan ja etevän taktikoinnin piikkiin. (Mutta milloin oikeasti vuosia 2006, 2013, 2019 lukuunottamatta heikommalla materiaalilla olisi mestaruus voitettu?). Maajoukkueen kansainvälinen menestys varovaisella ja todennäköisyyslaskentaan perustuvalla pelitavalla, joka sopii erinomaisesti yhden pelin pudotuspeleihin. Median ja foorumianalyytikkojen halu henkilöidä asiat ja pistättää valmentajia toistensa taskuihin.
Naulaan nyt teesini mestaruuksien voittamiseen vaikuttavista asioista kuin Luther Wittenbergin kirkon oveen:

1. Kenttäpelaajien absoluuttinen taso yksilöinä
2. Maalivahtien absoluuttinen taso yksilöinä
3. Henkiset tekijät joita on tavattu kutsua termeillä flow-tila ja vastakohtana kipsi
4. Osin edellisen seurauksena joukkuehenki
5. Tiukoissa sarjoissa sattuma
6. Pelitapa ja taktiikka

 

[Puujalka]

Mutta milloin oikeasti vuosia 2006, 2013, 2019 lukuunottamatta heikommalla materiaalilla olisi mestaruus voitettu?).

Tähän voisi murjaista, että aika monenakin vuotena, kun Jokerit ja IFK ovat 2000- vuodesta eteenpäin saaneet kumpikin kertaalleen pytyn itselleen, muutenhan siellä aina ollut kärkipään rosterit.

No joo, kirjoituksesi oli oikeasti hyvä, täytyy kyllä todeta, että Tapparassakin alkoi näkyä Tapolan kontrollikiekon peruja hyvinkin pian kevääseen mentäessä, kun varmasti huomasivat, että ei voi tehdä pleijareissa 4 maalia per peli ja täytyisi vähän puolustaakin.

Tuo Hölön kiekko oli yllättävän hidasta, toivoisin kyllä samaa rauhallisuutta ja pelaajille rentoutta sekä lupaa pelata omana itsenään eikä missään tietyssä muotissa, vähän vauhtia lisää niin hyvä tulee, Hölö avaa pelaajien päät ankeuttajan jälkeen ja taas nähdään mistä Ilves on tehty.

 

[Ilves97]

Nyt kun Tappara on voittanut sekä vierumäkeläisellä että pystysuunnan tyylillä peräkkäin mestaruuden, niin olisiko aika päivittää pelitapakäsityksiä? Lähtökohtana voisi olla provokatiivinen väite, että Suomessa vallitsee pelitapa- ja valmentajakultti. Sen syntymiseen on vaikuttanut monta tekijää. P. Sihvosen ohjelmallinen ja narsistinen brändinrakennus johtavaksi. Pari HPK:n yllätysmestaruutta ennakkoon kärkijoukkueita heikommaksi arvioidulla pelaajamateriaalilla, jotka on luettu edistyksellisen pelitavan ja etevän taktikoinnin piikkiin. (Mutta milloin oikeasti vuosia 2006, 2013, 2019 lukuunottamatta heikommalla materiaalilla olisi mestaruus voitettu?). Maajoukkueen kansainvälinen menestys varovaisella ja todennäköisyyslaskentaan perustuvalla pelitavalla, joka sopii erinomaisesti yhden pelin pudotuspeleihin. Median ja foorumianalyytikkojen halu henkilöidä asiat ja pistättää valmentajia toistensa taskuihin.
Naulaan nyt teesini mestaruuksien voittamiseen vaikuttavista asioista kuin Luther Wittenbergin kirkon oveen:

1. Kenttäpelaajien absoluuttinen taso yksilöinä
2. Maalivahtien absoluuttinen taso yksilöinä
3. Henkiset tekijät joita on tavattu kutsua termeillä flow-tila ja vastakohtana kipsi
4. Osin edellisen seurauksena joukkuehenki
5. Tiukoissa sarjoissa sattuma
6. Pelitapa ja taktiikka

On muuten yksi raivostuttavimmista jutuista koskaan tuo ”X laittoi Y:n taskuunsa.”

Itse tekstiisi sen verran, että hyvä kirjoitus. Pelitavan tulisi olla se runko pelaamiselle, sellainen johon pelaajat voivat tukeutua, mutta joka ei määritä kaikkea tekemistä. Kauden aikana ja pelien sisällä tulee vaikeita jaksoja ja pelitavan tulisi olla silloin tukea tuova selkänoja, joka auttaa esimerkiksi puolustamaan ne vastustajan vaaralliset hyökkäykset pois ja auttaa avaamaan sen paineen alta. Yksi isoimmista pelikirjaniiloista (kaikki lajit huomioiden) Pep Guardiola oli ensimmäisissä harjoituksissaan Barcelonan valmentajana sanonut hyökkääjille, että minun tehtäväni on hoitaa teidät hyökkäyskolmannekselle, teidän tehtävänne on laittaa siellä pallo maaliin. Puolustajille oli sanonut, että hänen tehtävänsä on pitää pallo pois puolustuskolmannekselta, pakkien tehtävä siivota se pois silloin kun se sinne tulee. Pelitapa luo raamit ja pelaajat tekee ratkaisut.

 

[Tarinankertoja]

1. Kenttäpelaajien absoluuttinen taso yksilöinä
2. Maalivahtien absoluuttinen taso yksilöinä
3. Henkiset tekijät joita on tavattu kutsua termeillä flow-tila ja vastakohtana kipsi
4. Osin edellisen seurauksena joukkuehenki
5. Tiukoissa sarjoissa sattuma
6. Pelitapa ja taktiikka

Jos tämä lista pitäisi paikkaansa, olis jokeri-ilmiöt jääneet syntymättä. Siis ihan siä Jokereissa Virmasen skouttauksina, kuin HIFK:ssa tai nyt meillä Ilveksessä. HIFK oli paperilla selkeästi paras kasa pelaajia, mutta pelitapa aataminaikuinen ja huonolla valmennuksella, jolta jäi joukkue synnyttämättää.. aivan kuten jäi Pendlota mkahtena keväänä se Joukkue synnyttämättä…

Kyseessä on joukkuelaji, ja joukkuelajien ytimessä on... joukkue. Ei ne parhaat absoluuttiset yksilöt. Ja tämä siis lajista toiseen, ei pelkästään kiakossa.

Henkiset tekijät ja joukkuehenki ovat enimmäkseen nimenomaan valmentajalähtöisiä asioita. Ja näihin vaikuttaa siis valmentajan johtamistaitojen lisäksi valittu pelitapa (joka on sii eriasia kuin taktiikka, pelitapa on strateginen asia, taktiikka tapahtumatoteutus asia). Sopiiko se pelaajille ja saavatko nämä onnistumisen tunteita toteuttaessaan ao pelitapaa.

Kärjessä on siis oikeasti kohdat 3 ja 4 ja näiden osaltaan listasta puutuva valmentaja. Pelitapa ja taktiikka tulee myös ennen absoluuttista pelaajayksilöiden tasoa, sillä 13 ”levtciä” hyökkäyksessä ei voittasi mestaruutta, vaan siälä pitää olla selkeästi absoluuttisella tasolla heikompia ”rauhaloita” mukana... koska kyse on joukkuepelistä.

SunZu:ta lainatakseni ”taktiikka ilman strategiaa (eli pelitapaa) on vain kohinaa tappion edellä”

 

[Simultaanieläin]

HIFK oli paperilla selkeästi paras kasa pelaajia,...

Ehkä sarjan alussa, mutta tuskin pudotuspelien aikana enää, siis ottaen huomioon Hifkin loukkaantuneet ja muiden kesken kauden hankinnat. Tapparan nelosketju Liedes-Rauhala-Baptiste on kyllä aikamoinen indikaattori siitä että Tapparalla oli myös paras materiaali. Toki myös toimiva pelitapa kuten mestareilla yleensäkin. Vaikea siinä sitten sanoa mikä on kummankin osuus. Tietysti joka kausi on materiaaliin nähden alisuorittajia, mutta silti väitän edelleen että mestarilla on useimmiten ollut myös lopulta paras materiaali. Toki olisin voinut onnistuneen roolituksen johonkin väliin teesejäni laittaa.